Eräästä lehdestä lähestyttiin ja pyydettiin kertomaan arjestani viimeisen kahden viikon aikana. Aioin kieltäytyä ajanpuutteen (!) vuoksi, mutta sitten tajusin, ettei se ole edes ainoa syy: arjessani ei yksinkertaisesti tapahdu mitään. Viimeiset kaksi viikkoa olen paiskinut hommia aamusta iltaan, ainoana poikkeuksena viime viikon torstai, kun heräsimme aamulla viideltä lähteäksemme käymään päiväreissulla Amos Andersonin museossa, katsomassa Vilhelm Hammershøi - Hiljaisuuden maalari -näyttelyn. Innostuin Hammershøista, kun Lontoossa National Galleryssa näin yhden hänen teoksensa ja ihailin gallerian kirjakaupassa paksua julkaisua, joka kuitenkin välttyi ostopäätökseltä (värikirjat söivät tyhjän tilan laukusta). Amos Andersonin näyttely olisi varmaan ollut vaikuttavampi, jos ei olisi ollut niin hirveitä vaikeuksia pysyä hereillä. Nukuin junassa menomatkan (ja paluumatkan) ja edellisenä iltanakin meni ajoissa nukkumaan ja ennen lähtöä sai nukkua useamman tunnin yöunet, mutta koko Helsingissä käynti oli yhtä isoa kamppailua Nukkumattia vastaan. Jälkikäteen jäi vähän harmittamaankin, että olisi siellä voinut vähän kauemmin aikaansa viettää. Näyttelyssä siis.
Mutta tuota yhtä unensekaista matkapäivää lukuunottamatta arki on ollut todellista arkea. Teen webbisivustoa taiteilijaystävälleni; se on ollut henkisesti raskas ja vaativa prosessi, mutta kyllä ihan vaivan arvoinen ja sopivaa metodologista koodaus- ja kopiointimantraa, joka karkottaa omat näyttely- ja teosstressimurheet hetkeksi päästäni pois. Toinen maagisen mekaaninen ja aikaavievä prosessi on ollut väritestien ja koevedosten tekeminen: monet vedossarjoistani aloitin eri musteilla ja niiden kohdalla on iso säätö ja muutaman kohdalla arvoituskin, saanko sarjaa otettua loppuun. Kuluneen viikon vedoksena oli Jälki (2012), jonka säätämiseen meni yli kolmekymmentä tuntia ja josta onnistuin ottamaan niin paljon testivedoksia, ennenkuin olin tyytyväinen lopulliseen värisävyyn, että vaikka myisin kaikki sarjan vedokset, saan varmaan juuri ja juuri paperi- ja mustekulut takaisin... jos niitäkään. Työn palkasta en puhu mitään. Järki ei asu siis väsyneessä päässä.
Jollain oudolla tavalla pidän näistä varsin epäluovista prosesseista, mutta ne käytännössä vievät vain kaiken ajan. Mitään luovaa työtä en ole kahden viikon aikana juurikaan tehnyt. Ja noiden kahden projektin kanssa on ollut niin kädet sidottuna ja kiireinen, ettei ole ehtinyt edes pitää sitä päivittäistä tyhjää, ikkunasta ulos -tuijotushetkeä, jonka niin vannoin vuoden alussa päivittäin pitäväni. Palaan siihen rutiiniin huomenna.
Huomenna, huomenna.
---
One newspaper contacted me and asked me to tell them about my past two weeks. I was about to decline due to my lack of time (!), but then I realized, that it is not even the only reason: my everyday life is very boring, nothing happening at all. The last two weeks I've been breathing work from morning until late evening, only exception being last week's Thursday, when we woke up at 5am to make a day trip to the Amos Anderson Museum in Helsinki, to see Vilhelm Hammershøi exhibition. I developed an interest on Hammershøi when I saw his painting in London at the National Gallery, and I was admiring at their bookshop the thick book, which I didn't buy though (because of all the colour books eating the extra space in my luggage). The Amos Anderson exhibition would probably been much more impressive, if I hadn't been so overly tired, it was really hard to stay awake. I slept throught the train trip to Helsinki (and back), and I even got early in bed the evening before, but the whole trip was continuous fight against Sandman. Afterwards I got a bit annoyed - it would have been nice to spend a bit more time at the exhibition.
But, except this one sleepy travelling day, the everyday life has been pure everyday life. I'm making one web site for my artist friend; it has been a hevy and demanding process, but worth all the trouble and just right methodological coding and copying matra which just banishes away all my own exhibition and artwork stress from my head. The other magically mechanic and time consuming process has been making colour tests and test prints: I started many of my print series using different kind of inks and now I have to make big adjustments to make them look the same - and still not sure, if I am able to continue all the series, e.g. take all prints of the editions. During this last week I've been working with Impression (2012) of which I finally succeed to take a good proof - after 30 hrs of work and such amount of test prints that if I would sell the remaining prints, I would probably gain just enough money to cover the paper and ink costs ...if even them. Not mentioning the payment of work. I have no brain in this tired head.
In some strange way I enjoy these two quite uncreative processes, but they just tend to eat all my time. I haven't made any creative work during these two weeks. And with those two projects I've been so fully employed and busy, that I haven't even got time to keep my daily empty, staring-out-of-the-window moment, that I so sweared to have every day... I will continue with that tomorrow.
Tomorrow, tomorrow.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti