Sain tänään postissa Muistiliitolta viime vuonna tekemäni Merihevosten saari -satukuvituksen ruotsinkielisen painoksen, Sjöhärtarnas ö. Projekti aiheuttaa minulle edelleen iloa (vaikkakin myös itkettää yhtälailla surullisuudessaan). Sitä pläräillessäni heräsi taas into päästä uuden kuvitustyön pariin. Olen jo hiljalleen jatkanutkin muutamia aiemmin aloittamiani projekteja, mutta keväällä tuskin pääsen kunnolla uuden kuvitustyön pariin. Vielä pari viikkoa pitää keskittyä muutaman vaativan nettiprojektin tekemiseen, sitten alkaa Vaasan tulevan kesäkuun näyttelyn kanssa työskentely kovalla puhinalla.
Ja onhan se maaliskuun apurahanhakuaitajuoksukin suoritettavana. Jospa saisi tällä kertaa jotenkin keskitettyä hakemiseen menevän ajan muutamalle päivälle, ettei huomaa tekevänsä apurahanhakutyötä päätyönään, niinkuin tammikuussa tuntui käyvän. (Laskin juuri, että olen viime kesän jälkeen laskenut postin kuljetettavaksi 16 omaa apurahahakemusta ja siihen päälle vielä ollut tekemässä hakemuksia muutamille yhdistyksille ja projekteille, joissa olen mukana.) Olen melkein alkanut pitää apuraha-anomusten tekemisestä: kirjoittaminen on itselleni ollut aina paras tapa jäsentää asioita ja apurahahakemuksien perusteluita kirjoittaessaan monet prosessit täsmentyvät myös itselle. Monet ilmassa häilyvinä ajatuskuplina leijuneet projektit konkretisoituvat suunnitelmaksi, josta on sitten helppo pitää kiinni. Silti joskus tuntuu, että olisi halunut ideoidensa pysyvän vielä hetken vapaasti muotoutuvana, häilyvänä pilvenä, jonka kanssa voisi huoletta työskennellä ennenkuin joutuisi runttaamaan sen selkeäsanaiseen muottiin ...Vaikka suunnitelmat ovatkin eläviä ja (rajojen sisällä) muokkautuminen tässä pelissä sallitaan, muottia on joskus turhan vaikea enää karistaa, kun sen on kerran suunnitelmansa ympärille kiinnittänyt.
Joka tapauksessa, kaiken tämän hakemisen seurauksena nyt pöydälleni on printattu hakemuksia varten alunperin tehty jäsennelty työskentelysuunnitelma, johon olen tehnyt sinisellä kuulakärkikynällä oman viranomaismerkintäni: Muista syödä päivällä! Sen teen.
--
Today I received the Swedish edition of the children's story 'Sjöhästarnas ö' ('The island of seahorses'; written by Sanna Aavaluoma and Heidi Härmä), which I illustrated last year for the Finnish Alzheimer Society. It still makes me happy to see the end result (as well as makes me sad when I read the story). I got this terrible urge to get to illustration work again, as I was flipping the pages. I've already continued with some work I started earlier, but it's not very likely that I get to proceed with my illustration work during this spring. I have to concentrate still a few weeks on making a few big online projects and after that I have to start very concentrated working with my following exhibition in Vaasa in June.
And there's the grande grant application hurdles to run again in March. Maybe I could somehow organize my work in a way, that I only would spend a couple of days with the applications, and not turning the applying grants as my full time job, as it seemed to happen in January. (I just counted, that after last summer I've send 16 personal grant applications plus those for the projects and societys I'm in.) I've almost started to like the grant application process: writing has always been the best way for me to sort things and analyze my doings, and by writing applications many processes get a more organized and executable form also for myself. Many projects that have been floating in air as unclear thought bubbles will take a more conrete form when they are put into words, and it's then easy to follow the plan when working forward. But still I sometimes feel that I would like those free ideas to just stay free for a while, as a free, flickering cloudy form, with which I could work without any limits before having to squeeze it in a clear word explanation ...Although the plans are always living and re-planning (in certain limits) is allowed in this grant application game, it's sometimes hard to shake off the form afterwards.
However, after all these application sessions there is now a printed working plan at my desk, originally made for grant applications, to which I have written my own official note with a blue ball point: 'Remember to eat something during the day!' I will.
Tekstit
2 kommenttia:
Kirja löytyikin suomenkielisenä Muistiliiton sivulta, kiva kun tarinassa oli surullisuudesta huolimatta toiveikas loppu
Oli kyllä ihan mahdottoman hienoa lähteä ko. tarinaa kuvittamaan, mutta kyllä oli myös henkisesti melko rankka projekti!
Lähetä kommentti