[Poissa/Absent 194. Pigmenttimustetuloste / pigment ink print, 15x14cm.]
[Below in English]
Alkaa työmäärä olemaan sietokyvyn rajamailla: kuvitus- ja taittotyöt, jotka normaalisti ovat mukavia, eivät etene mihinkään suuntaan. Lisää kasautuu ympäriinsä. Olen odottanut toukokuun loppupuolta kuin kuuta nousevaa, ajatellen, että nyt olisi vihdoin aikaa tehdä omia projekteja. En osannut varautua siihen, että kaikki voi jumiutua paikalleen tai jopa ottaa takapakkia itsestäni riippumattomista syistä. Enkä siihen, että jostain takavasemmalta iskee hirveä helle ja pienikin työ tuntuu hirveältä puserrukselta - eikä tietokoneen ääressä istuminen muutenkaan huvita, kun elämä on ulkona.
Helpotuksekseni sain pari vapaapäivää alkuviikosta: lähdimme sunnuntaina Helsinkiin ja palasimme vasta tiistaiyönä. Yövyimme Tornissa (alennushinta oli vain pari euroa viereistä Omenahotellia kalliimpi!) ja huone oli niin iso ja viihtyisä, että oli melkein vaikea lähteä ulos, vaikka sää pistikin parastaan. Koko matkan olin kuitenkin aika väsynyt ja vähän kipeän oloinen, ja kyllä kieltämättä hermo kiristyi äärimmilleen, kun yhtä-äkkiä maanantaina useampikin ihminen lähestyi sähköpostitse paniikkiviestillä ja pyysi kommenttia/tarkistusta asioihin, jotka olisi voinut hoitaa jo paljon aiemmin. Ensin ajattelin olla reagoimatta viesteihin ihan vain siksi, että edellisestä oikeasta lomapäivästä on liian kauan ja tarvitsin ne muutamat vapaaksi ajattelemaani päivää ilman mitään ylimääräisiä hässäköitä.
Onneksi tekniikka teki ratkaisun puolestani: olin unohtanut ottaa laturin padiini ja akun tyhjetessä hävisi myös yhteydenpitoni maailmaan. Tosin, samalla hävisi myös mahdollisuus lukea siihen junamatkaa varten lataamani lehdet - minkä vuoksi ylipäätään pidin padia päällä. Ehkä jatkossa jätän tabletin kotiin ja ostan kassiini paperisen lehden tai raahaan mukanani muutamaa pokkaria.
Miten tästä sähköisestä maailmasta muka on niin vaikea irrota edes pariksi päiväksi? Ja miksi minulla on niin huono omatunto ja ahdistava olo, kun jätän vastaamatta viesteihin lomaksi merkkaamanani päivänä - kun olen vielä ilmoittanut kaikille asianosaisille, että olen lomalla? Olen selittänyt jatkuvaa tarvettani lukea meilejäni sillä, että jos en reagoi niihin heti, ne alkavat kasautua ja myöhemmin niiden läpikäyminen on hirveä urakka. Mutta alan epäillä, että saatan olla nettiriippuvainen. Jos nytkin olisin pitänyt kaikki luukut ulkomaailmaan kiinni, olisin voinut viettää ihan huolettoman Oikean Loman, sen sijaan, että asiat vaivasivat koko ajan alitajunnassani. John Lennon on sanonut: "Elämä tapahtuu sillä välin, kun suunnittelet jotain ihan muuta." Minä sanon (ja todennäköisesti joku muu on sanonut tämän jo aiemmin, tuntuu niin ilmeiseltä): "Elämä tapahtuu sillä välin, kun olet verkossa". Tai: "Elämä tapahtuu sillä välin, kun tsekkaat meilejäsi".
(Ja turhaan kannoin mielessäni huonoa omaatuntoa ja stressasin viestikatkosta: asiat ratkesivat ilman minuakin. Työkasani ei kasvanut.)
---
ps. Ennenkuin menette pois netistä: Hietzu on kirjoittanut blogiinsa Jyväskylän taiteilijaseuran Kevättuuletuksesta: Taidetta puoleen hintaan
I'm starting to reach the outer limits of my work amount: the illustration and layout jobs that I normally like, don't proceed anywhere. More new stuff just piles around. I've been waiting anxiously the end of May, thinking, that now I could finally concentrate into my own projects. I just couldn't prepare myself with this situation, when everything is just stuck or even taken a few steps back without me able to influence to it. And certainly I wasn't prepared to the sudden hot weather, which makes even the smallest job feel huge - and no need to say, that with the sun shining outside, I'm not really enjoying sitting inside staring my computer screen.
I was happy to have a couple of days off last weekend and at the start of the week: on Sunday we took train to Helsinki and came back on late Tuesday evening. We stayed in the upscale hotel Torni (which just happened to cost only a few euros more than the cheap self-service hotel chain Omena next to Torni) and the room was so spacious and cozy, that it was almost hard to leave it to go outside, even though the weather was beautiful. However, I was somewhat tired and a little bit unwell during the whole trip, and I almost flipped on Monday, when I got a few email messages marked "urgent", requiring my comment or approval on a thing or another - they all were about cases that could have been taken care of at a much earlier stage. First I thought that I wouldn't react to those messages just because I had my last day off so long ago that I really would have needed those two days without any extra mess.
But I'm glad that technique failed and made the decision for me: I just forgot my tablet charger home and when the tablet battery went out, I went offline with it. At the same time I also lost the possibility to read the electronic magazines that I had downloaded for the return trip home - the reason why my tablet was turned on. Maybe in the future I'll be wise enough to leave my tablet home and just buy good old paper mags or just crab some paper back books to my bag.
How can it be so difficult to plug myself offline even just for couple of days? And why do I feel so bad and even anxiety, when I don't answer my messages on my days off (and when everyone knows I'm having a day off)? I have been explaining my need to read email with the fact, that if I don't react to emails at once, they start to pile and then it is just pure pain to try to deal with them later when there are too much messages. But I'm starting to suspect, that I might be online addict. If I just had kept all the "door closed" on my trip, I would have had a couple of Real Holidays, instead of thinking unconsciously about the problems I didn't reply to. John Lennon has said "Life is what happens to you while you're busy making other plans." I say (and probably somebody else has said this before, this seems to be so obvious: "Life is what happens around you while you're online." (Well, Google didn't return any quotes on that one...) Or: "Life is what happens around you while you're checking your email."
(And I was fool to have compunction and stress about not reacting: all cases proceed perfectly fine without me.)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti