Kai ne päivät tuntuvat lyhyeltä, jos herää puolelta päivin totaaliseen pimeyteen, vaikka päivät ovatkin eilisestä lähtien alkaneet pidetä. (Vai olikohan se kumminkin "pimetä" eikä "pidetä"? Tuntuu siltä.)
Käteni on ollut romuna melkein kuukauden, mikä on johtanut pitkään tekemättömyyden kauteen kaikilla työn kentillä, varsinkin sen luovemman työn kanssa. Nyt olen varovaisesti yrittänyt tehdä jotain pientä, mutta vielä pitää rajoittaa tekemisen intoa vähän, jotta jossain vaiheessa pääsee normaalitilanteeseen takaisin. Viime vuonna Firenzestä ostin vanhoja kirjoja, joiden sivujen uusiokäyttöä ajattelin kokeilla. (Hankin kirjat divareista ihan sokkona niiden paperituntuman perusteella. Myöhemmin huomasin kantaneeni kotiin myös ainakin muutaman fasismiin kallellaan olevia isänmaan rakkautta ylistävän kirjan - mutta aseet auroiksi! Paremmin ne kuvien pohjana toimivat kuin luettavina.)
Muutamissa kirjoissa on melko hyvälaatuisen oloista vanhaa paperia, joka kelpaa parempaankin projektiin, mutta osa on ilmiselvästi haurastunutta ja kellastunutta, jota ei voi varsinaisesti teoksiin käyttää. Luonnosalustana ne kumminkin ovat herkullisia ja joulutervehdyksiinkin olisivat tarjonneet oivan pohjan - vaikka jälkimmäisen tekeminen jäi käsipuolelta kesken. Jonkin verran ehdin kokeilla eri tekniikoita ja erityyppistä painantatekniikkaa niille, eikä digitaalisestakaan leikistä meinannut malttaa päästää irti. Nyt pitäisi vain malttaa toipua.
Onneksi on joulu pistämässä jarrua ja pakkoirrottamassa koneesta. Muutoin joulumieli ei ole oikein ollut lähelläkään, mutta nyt, kun sähköpostiliikenne rauhoittuu ja olen toiskätisenä saanut muutamia projekteja lopeteltua, edessä odottava kuukauden ajalta kerääntynyt työmäärä ei tunnu niin ylitsepääsemättömän raskaalta. Kuusen valot ja kevyt kimallus näkyvät muuten pimeästä olohuoneesta suoraan työpisteelleni ja työpöytä on peittynyt paperin lisäksi suklaakonvehteihin, joten oikeastaanhan työpäivä tuntuu poikkeuksellisen kevyeltä.
Kone menee silti ainakin aatoksi ja ensimmäiseksi joulupäiväksi kiinni. Aion lukea A. S. Byattin kirjan Possession, jonka ostin aloitin reilu vuosi sitten Sienassa ja jonka lukemisenkin aloitin tuolloin Firenzessä - mutta joka kaikesta koukuttavuudestaan huolimatta jäi kesken ja johon en yksinkertaisesti ole ehtinyt palata. Nyt odotan: 511 sivua pienellä präntättyä tekstiä viemässä toiseen todellisuuteen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti