Noel Gallagher’s High Flying Birds — AKA ... What A Life

[Oveton / Withoud A Door. Pigmenttimustetuloste, 44x29cm (+marginaali), ed. 15.]

Alkuviikko meni taudissa pöhistessä, mutta loppuviikosta muodostui varsinainen kulttuurirysä! Toipuillessa päähän sinkoili ihkauusia artsuaiheita, joten tällä kertaa kuvien tekeminen ei loppunutkaan näyttelyyn, eikä siihen tullut edes paljon taukoa. Ajattelin kuitenkin pantata näitä ideoita ja valmistella kerrankin kaikki rauhallisesti ja hitaasti. Siinä vielä toipuillessani aloitin myös uusien pinssikuvien piirtämisen: tarkoitus on taas saada Jyväskylän Taidemuseon joulubasaariin (la-su 10.-11.12. klo 11-18) uusia pinssilöitä valmiiksi. Hiljaisena kotityönä olen pakkaillut vedoksia pahvilla tuettuina sellofaanipusseihin, jotta ne säilyisivät em. tapahtuman selailusta eheänä ja ilman sormenjälkiä - viime vuonna pari vedosta hieman kärsi siinä selailun häsellyksessä, ja onhan nuo myös ostajalle parempi kuljettaa perille, kun on hyvä pakkaus ympärillä.

Torstai-päivän vielä arvoin, olenko sen verran tervehtynyt, että uskallan lähteä Siekkareiden keikalle, mutta kun sitten järkkääntyi autokyyti perille ja pois, ei tarvinnut kauan epäröidä. Täytyy sanoa, että oli varsin hyvä keikka. Alussa mietin, että enitenhän ajanmyötä muuttunut on yleisö: riehakkaan hyppimisen ja ekstaattisen humppaamisen tilalla oli nyt sivistynyttä päännyökytystä ja biisien välissä varsin sivistyneen kuuloiset aplodit. Onneksi sitten jossain välissä alkoi muistuttaa vanhan ajan meininkiä. Muutenkin keikka meni varsin rokkenrollisti omalta kohdaltani - tai kuten Pekka sanoi: "Olet siis ulkoistanut örvellyksenkin!" Onnistuin saamaan olutta sekä takapuolelleni että kylkeeni ja siideriä päähäni, joten oli varsin hehkeälle tuoksuva olo kotiin päästessä. Ripsetkin meinasivat siideröityä kiinni.

Eilen Live Herring -palaverissa Soile ajantasaisti minut kaikista meneillään olevista projekteista ja mietittiin yhdessä ensi kevään toimintaa. Pieni tauko teki kyllä hyvää: kevään työrysäytys kyllä vei aika hyvin mehut, mutta nyt taas projektit maittavat! Iltapäivällä menin vielä Suomäen Pekan Kahvitauko-tilaisuuteen Galleria Harmoniaan. En ehtinyt omilta näyttelyntekokiireiltäni avajaisiin, joten aloitin katsomalla näyttelyn. Varmaan aiemminkin olen maininnut krooniseksi muuttuneesta visuaalisesta väsymyksestäni, mutta Pekan näyttely jotenkin pysäytti. Ihmeellinen toiseuden olo vallitsi melko pitkään näyttelystä lähdön jälkeen.

Timppa kävi eilen noutamassa oman näyttelynsä Korpilahden Höyry-galleriasta pois ja toi tullessaan siellä olleen korttitelineeni, jonka tänään edelleenroudasin Galleria Beckeriin, kera ihkauusien korttieni. Kortteja onkin jo kyselty, mutta en ehdi uutta tilausta enää tekemään ennen joulua (kun tässä nyt on kaikenlaista muutakin...) Joten kaipa nuo johonkin pisteeseen asti kestävät.

Muuten lauantai onkin mennyt suloisen letkeästi. Päätin pitää tänään vapaapäivän tyyppisen päivän ja jättää varsinaiset työrupeamat huomiseen. Nukkumisen ja loikoilun lisäksi olen hiljalleen kaivellut vain värijuttuja jälleen esiin, tarkoituksenani saada taas Coloria-blogi ja Coloriasto vähän paremmalle hapelle, kun ne tänä vuonna ovat jääneet kaiken muun jalkoihin. Voi kun saisi toisen minän tekemään osan asioita, niin ehtisi kaiken minkä haluaisi!