Ainakin tietää tehneensä töitä. Niskat itkevät ja valittavat, kun ensin istun koneen ääressä kokonaisen työpäivän tekemässä kaikki päivitykset ja layoutit ja tilatut visut ja tekstit, sitten istun koneen ääressä heti perään istumassa toisen kokonaisen työpäivän ja vähän plussaa, että saan viimeisteltyä näyttelytöitäni. Onneksi kahvi on keksitty.
Kaikesta raadannasta huolimatta hitaasti edistyy, mutta sentään olen onnistunut saamaan jotain ulos - viime viikolla se oli vielä aika epävarmaa. Sen verran on tekniikan temppuilu ja universumin kohdennettu hyökkäys minua vastaan on käynyt voimien päälle, että Beckerin näyttelyn alkuperäissuunnitelmasta on jäljellä raato vain. Tulee aika tavallinen kuvanäyttely, ei mitään spessua, jota ehdin jo kaavailla melkein kahden vuoden ajan. Kuvat on seinissä paspoissa riveissä ja layout tavallinen - vaikka töiden jälki onkin sitten varmaan aikalailla erilaista kuin viime aikojen töiden perusteella voisi päätellä. Ja erilaista toisiinsakin nähden: tulee kyllä sellainen sillisalaatti, että jos lähtee hakemaan jotain eteeristä näyttelykokemusta, niin voi ahdistua. Yhden hengen ryhmänäyttely.
Korpilahden Höyry-gallerian lokakuisen näyttelyn jälkeen vain on sellainen olo, että koska en millään pysty samanlaiseen ulosantiin, sisukset on nyt tyhjäksi puristettu - joten kokeillaan sitten jotain ihan muuta. Kuvat menevät ihan siinä kliseisyyden rajalla ja ovat lokakuiseen kuvastoon verrattuina höyhenenkevyitä rallatuksia, mutta ehkä tämä Beckerin näyttely onkin sitten enemmän itselleni sellainen terapianäyttely, missä tarkoitus saa rehellisesti pyhittää keinot. Onneksi elämä ei kuitenkaan niin vakavaa ole.
Kaikkein hirveintä tässä paniikkikiireessä ei ole suinkaan se, että kaikki mahdollinen menee mahdollisimman monella tavalla mahdollisimman pieleen, vaan se, että päähän tulvii valtavasti uusia ideoita melkein tauotta. Pitää oikein taistella pitääkseen itsensä fokusoituna tekemään Beckerille tulevia näyttelytöitä, ettei tule modernia konseptitaidetta tyhjissä huoneissa. Pitää vain toivoa, että virtaa riittää vielä näyttelyn avajaisten jälkeen toteuttamaan kaikki ne ideat, jotka ovat nyt päässeet vain kasvattamaan muistilappupuutani.
Uutta kahvia kuppiin ja takaisin artsua vääntämään.
Tervetuloa avajaisiin pe 25.11. klo 18-20!
https://www.facebook.com/event.php?eid=287996791232799
Ps. Tohtori Caligarista inspiroituneita kuvia on nähtävillä Rööperin taidesalongissa Helsingissä vielä tämän viikon. Hanna Variksen kokoamassa ryhmänäyttelyssä on töitä Hannan ja miun lisäksi myös Markus Leikolalta ja Petri Pohjanjoelta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti