[Deidre, Noon. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 5.]
Perjantai kului Helsingissä: mediataidekokousta ja illalla vielä Art Fair Suomen avajaisissa pistäytyiminen (oli niiiiin mukava tavata monta tuttua!) - ja Live Herring -palaveria mennen tullen. Paluu kotiin tänään oli mukava, kun pääsi ennen yötä perille, ja kun pöydällä odotti valmis printtisarja, joka oli saanut elämänsä ihan silkasta vahingosta.
Päädyin lopulta kaivamaan jo kerran hylkäämäni vedossarjan kätköistä ja mietin, olisiko kuville jotakin tehtävissä analogisin keinoin. Tulin jo siihen tulokseen, että ei, mutta löysinkin ihan toisen väylän, kun otin loppuun yhtä toista sarjaa, jonka toimituspäivä on viikon alussa ja johon käytin sitten viimeiset paperini (jotka oli sille projektille varattukin).
Paperin puutteessa ihminen heittäytyy kokeelliseksi. Tai oikeastaan kaikkihan johtuu yliväsymyksestä, jonka vuoksi ei katso, mitä printteriinsä tunkee - esimerkiksi sitä, onko printattavassa paperissa jo valmiiksi kuva. Lopputuloksena jotain, mitä en ole uskaltanut aiemmin kokeilla - päällekkäisprinttejä. Olen pelännyt, että jo täyteen printatulle paperille tulostettaessa muste ei imeydy sisään vaan jää siihen päälle ja sotkee seuraavat printit. Mutta ainakin noille huokoisille ja orgaanisen oloisille puuvillapapereille väri näyttää imeytyvän hyvin myös jo painetun kuvan päälle.
Tämä on erittäikin iloinen uutinen, sillä jonkin aikaa sitten järjestelin kaikki hukka- ja koevedokset yhdeen lootaan, jonka reunaan kirjoitin isolla mustalla tussilla KÄÄRGH. Järkyttävintä on, että noiden kaikkien viime vuosina kerääntyneiden hukkapaperimateriaalien yhteishinta lähentelee tonnia. Onneksi suurin osa on kuitenkin printtikokeita ja muuta, eikä pelkkää traumaattista printterin huonoa jälkeä.
Olen jo ajat sitten ajatellut valjastaa osan testiprinteistä uniikkitöiden pohjaksi - kokeilin jo pari vuotta sitten muutamaa tekniikkaa, mutta tämä päälleprinttaustekniikka (pienellä twistillä, jota en tässä kokonaisuudessaan jaksa selostaa) tuntui aika hurjasti mahdollisuuksia avaavilta! Sen sijaan noita huonosti printtautuneita en oikein halua käyttää minkään työn pohjaksikaan, koska jäljen kestävyydestä niissä ei ole takeita. Suunnittelin kuitenkin jo jonkinlaista pientä testilaboratoriota, jossa teen väri- ja valokokeita noille surkean kohtalon kärsineille kuville.
Joka tapauksessa, kuvassa näkyvä kaunotar on kahden kaverikuvansa (+ 1 variaatio jokaisesta) lähdössä Habitareen näytille ja myyntiin - sekä muutamia päätynee myös vip-asiakkaittemme huomiin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti