maanantaina, tammikuuta 24, 2011

Two Door Cinema Club — I Can Talk


[Vieras 5. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Ja taas tippui meiliin yksi taiteilijakirjaehdotus: kuudes kirjaehdotus ja toinen gallerianäyttelyehdotus tämän vuoden puolella. Siis sellainen, joka on naamioitu mielenkiinnoksi juuri minun töitäni kohtaan, mutta tarkemmalla tarkastelulla onkin sitten käytännössä maksullinen mainos. Sellainen, että toimittaisin itse kuvan ja tekstin ja taittaja latoo tekstit kirjaan tai lehteen sellaisina kuin ne lähettäjältä tulevat. Jälki on useimmissa näissä hyvännäköistä, mutta kun teksti on editoimatonta, kuviin ei ole kenelläkään sanomista ja kun mukaan on kutsuttu käytännössä kaikki mahdolliset ennakkovalikoimatta, mistä muustakaan tässä on kyse kuin mainospaikkamyynnistä? Ärsyttää, kun aina menee aikaa hukkaan, kun yrittää ottaa selville, kuka on ihan oikeasti asialla ja kenellä vain hyvä ansaintamalli.

Eihän tuossa periaatteessa mitään rikollistakaan siis ole ja monelle on varmaan hienoa nähdä oma teoksensa kuva ja tekstiä itsestään kirjassa - ja varsinkin New Yorkissa painetussa kirjassa. Näyttäähän se hienolta cv:ssäkin!

Silti on vähän sääli, jos luulee ostavansa kultaa ja oikeasti ostaa... jotain muuta. Noista "itsetoimituista" kirjoista ja lehdistä on varoiteltu tuolla ulkomaisilla taidefoorumeilla jo vaikka kuinka paljon, Suomessa en ole keskusteluun vielä hirveästi törmännyt. Alanpas ihan piruuttanikin raportoida näistä, kun niitä nyt tuppaa meiliin vähintään viikottain.

Viimeksi tänään tuli meili I.C.A. - International Contemporary Artists -kirjasarjasta, jonka toiseen kirjaan kaivattiin "juuri minun kuviani". Ihan asianmukainen meili, jossa kerrottiin, että laadukas taidekirja on menossa painoon, prosessi on alkanut jo ja aikaisia hakemuksia - "applications" - kirjaan pääsemiseksi voi jo lähettää! Varsinaiselta info-sivulta selviää, että itseasiassa kirjaan tietojensa toimittaminen (ts. osallistuminen) ei itsessään maksa mitään! Taiteilija voi toimittaa 3-5 kuvaa kuva- ja tekniikkatietoineen, sekä maksimissaan 500 sanan esittelyn itsestään. Käytännössä kirjaan siis pääsevät kaikki ne, jotka lähettävät painokelpoiset kuvat ja maksavat (etukäteen) vähintään kaksi kirjaa (yhteensä 170.00 €).

Amazon.comilla ensimmäinen kirja on saanut täyden viiden tähden arvostelut! Arvioijia on kolme - eikä kenelläkään ole minkään muun kirjan arvioita, eikä absoluuttisesti mitään muuta toimintaa koko Amazonissa. Kirjaan on liitetty yhteensä 10 tagia - kaikenlainen automaattinenkin toiminta on kuollutta. Käykö sivulla kukaan?

Itseasiassa, koko Google ei ensimmäisellä sadalla hitillä löydä sarjan ensimmäisestä kirjasta muita mainintoja kuin julkaisijan oman sivun, Amazonin myyntisivun ja ensimmäiseen kirjaan osallistuneiden taiteilijoiden mainintoja.

Hmmm, sanon minä.

5 kommenttia:

Helen kirjoitti...

Tähän sarjaan liittyy kyllä se Broadway Gallery täällä New Yorkissa, josta silloin syksyllä puhuttiin. Haksahtiko tähän joku siellä? Olis ihan kiva kuulla kokemuksia, koska kutsu on mennyt useammallekin tutulle siellä Suomessa. Täällä kuulee melkein pelkkään negatiivista, mut onhan se tietenkin varmaan Suomesta tulevan näkökannalta jonkinlainen ovenraotus, joten olis ihan kiva saada muitakin kuin näitä paikallisia näkökulmia noille kavereilleen?

Rahastustahan tuo galleriaa rahoittava julkaisu on (eikä taiteellista arvoa), mut onhan tässä kuitenkin tuo galleria oikeasti olemassa.

Päivi kirjoitti...

Täältä Jyväskylästä on itseasiassa yksi taiteilija lähdössä tuonne Nykiin ihan paikan päälle tsekkaamaan (osallistuu myös näyttelyyn). Häneltä varmaan irtoaa siis myös kokemuksia.

Muita paikalle lähtijöitä / näyttelyyn osallistujia en tiedä, vaikka kutsu tulikin aika monelle... Multakin on vähän noita

Itseasiassa just tsekkasin tuota gallerian uudistunutta sivua http://www.broadwaygallerynyc.com ja taiteilijoita - ei toi mun mielestä näytä yhtään hassummalta!

Maria L kirjoitti...

Mullekin tuli toi kutsu Global Art Projects: Artists at Home and Abroad -näyttelyyn ja samoin kahdelle muulle maalarikaverille. Eka innostuttiin, mut kun huomattiin, että kutsu on tullut melkein kaikille suomalaisille, joita suurinpiirtein verkosta löytyy, alettiin tarkemmin tutkia. Suomen taiteilijaseurastakin kehotettiin suhtautumaan vähän kriittisesti tuohon...

Esim. kaikki linkitetyt yhteistyökumppanit ovat saman miehen omia projekteja! Kaikilla hienot nettisivut ja kattavan näköistä toimintaa! Kyselin sit omilta tutuiltani paikan päällä, jotka kävi galleriassa (eivät päässeet sisälle ekalla kerralla, vaikka gallerian piti olla auki): aika hiljainen, mut ihan siistin näköinen paikka; teosten taso vaihteli. Ilmeisesti kaikki pääsee sisään, jotka vain haluaa.

Kaveri myös tsekkasi, että se lehti jota galleria kauppaa on toimittamaton: edes ulkkisten tekemiä kiliopivihreitä ei kukaan oikolue tekstistä... Ei sit oikein houkuttanut osallistua, vaikka ilmainen olisikin ollut. Ihan mielenkiinnolla kuulen, että millainen juttu on.

Sanna kirjoitti...

Itse myös jätin osallistumatta. Kaverit kyllä houkutteli: "Saat hyvää mainosta ja New York näyttää hyvältä cv:ssä." Just niin väärin. En ymmärrä, miten suomalaisessa mediassa tuo New York tai ylipäätään muu maailma on niin sokaiseva juttu, ettei oteta mitään selville gallerian todellisesta tasosta. Eikö tunnu vähän kummalta, että vastaava suomalainen juryttämätön näyttely, johon on kutsuttu kaikki, ei saisi mitään jalansijaa tiedotusvälineissä ja sitten taas kun on New Yorkissa, niin hirveä meteli. Tosiaan, näyttähän se hyvältä cv:ssäkin ja varmaan apurahojen jakajien silmissäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä tuossa Broadway-galleriassa hyvämittapuu uskottavuudelle oli se, että kaikki "yhteistyökumppanit" oli tyypin omia projekteja.

Sain myös espanjalaiselta kontaktiltani tietoa seuraavanlaisesta huijauksesta: näyttely ei ollut maksanut mitään, mutta näyttelyssä oli sitten lähestynyt toinen kiinnostunut galleristi, joka oli tarjonnut näyttelytilaa maksullisessa galleriassa. Sattumalta kävi ilmi, että kyseessä olikin galleristin tuttu, missä ei sinänsä mitään vikaa, mutta näyttelynavajaistilanteessa eivät olleet tuntevinaan. Tuntui vähän oudolta.