Divine Comedy - Becoming More Like Alfie

YouTube, ystäväni. Hyvä tietää, että siellä on apinoita töissä.

Jos nyt saisin listattua kaikki koneiden toimimattomuudet ja muut, niin entrystä tulisi niin pitkä, että sitä luettaisiin vielä joulumarkkinoillakin. Pääasia sentään, että olen saanut muutaman työn printattua parin viikon päässä häämöttävää Wanhan Woimalan näyttelyäkin varten, joskin kysymyksessä on varavaihtoehdon varavaihtoehdon varavaihtoehtojuttu. Luulenpa, että siitä saattaa kohtalaisen ok tulla silti, kunhan tässä saisi nyt kaikki laitteet vielä alistettua omaan tahtoonsa. Paperikutsuja emme taida tähän näyttelyyn edes tehdä; sähköviesti tavoittanee tarpeeksi - sitten, kun on aikataulu speksattu kuntoon.

Tänään kylläkin oli niin hieno päivä, että mikään masiinoiden veivausvaiva haittaa laisinkaan. Risto oli takonut tekemääni pronssikoruun hienon rautakiinnikkeen ja jämäkän nauhan (ja mahan seutu herkkänä, kun painava pronssikoru on pitkässä ketjussaan pompotellut sen päällä koko päivän). Melkein järkytyin, kun huomasin, kuinka hienosti kiinnitys oli tehty toiveitteni mukaisesti, vaikka verbaliikkani tilauksen annossa oli äärimmäisen heikkoa. Blogaan kuvat, kun saan loputkin korut käsittelystä.

Sain läänintaiteilijuuden bonuksena tänään nipun liikuntaseteleitä, mutta kylläpähän tämän päivän urheilut tuli hoidettua paperin roudauksella. Nyt on kuitenkin huusholli täynnä hyvää paperia. Vielä kun ne jotenkin jaksaisi raahata sängyn päältä pois, niin voisi jossain välissä ajatella nukkumistakin.

----

Kukas sitä kissaa nostaisi ellei häntä itse? (...joo, tässä oli toipumisaikaa) Onnistuin kuin onnistuinkin laittamaan todistusanomukseni ajoissa ja pitäisi siis valmistua toukokuussa. Tunnenkin itseni jo täysin valmiiksi.