[Ennakkomainontaa: Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]
Kaukokaipuu on sanoinkuvaamattoman suuri. Toiset kaverit tulee Huippuvuorilta ja toiset on parhaillaan Italiassa ja onhan aina niin kiva saada säännöllisiä viestejä maailman ympäri reissaavilta reppuselkäisiltä, että... (Postikorttitervehdysten lähettäminen ulkomailta on mielestäni pahimman luokan sadismia, ihan vihjeeksi vain. Tuokaa mieluummin isoja ja kalliita tuliaisia, ne helpottavat sentään vähän koettua tuskaa.) Onneksi ikkunasta voi tuijotella ulkona vaanivaa kesää.
Olen tainnut taas ladata vähän liian monta projektia päällekkäin. Välillä sielu kolahtelee kolkosti, kun tuntuu, ettei omien artsuilujen ja näyttelyiden tekemiselle löydy tarpeeksi aikaa. Kevään osalta se on tarkoittanut taas kahden jo ajat sitten aloitetun isomman projektin siirtämistä hamaan tulevaisuuteen (taas) ja siihen, että Art Fair Suomeen ilmoittautuminen jäi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta väliin. Sitä toivontaita ei löytynyt, jonka olisin voinut varata työn viimeistelyyn, enkä lopulta jaksanut tikistää projektia pakkovääntönä muiden hommien rutistuksessa - pakkorutistuksista aina häviää jotain oleellista. Odottakoon siis enemmän ajan ainesosaa sisältävämpää aikaa. Wanhassa Woimalassa kesäkuussa aukeava näyttely sen sijaan alkaa hiljakseen olla muotoutumassa.
Kuvien tekemiseen olen suhteellisen onnistuneesti yhdistänyt kotona puuhailun. Toissa päivänä tyhjensin parvekkeen ja yritän pakata sen jotenkin tehokkaammin, että näin kesäaamuisin voisi työt aloittaa kahvia juoden parvekkeella. Tai sadesäällä voisi muuten vaan lillutella varpaitaan sateessa ja lukea samalla hyvää kirjaa muuten suojassa. Voi kyllä olla, että haaveet pysyvät haaveina, koska vaikuttaa siltä, että parvekesisustus oli jo valmiiksi äärimmäisen tehokas: kun tyhjensin parvekkeen sisällön olohuoneeseen, koko lattiapinta-ala peittyi, vaikka parveke on käytännössä vain suurinpiirtein viidesosan olohuoneesta. Hmmm. Pääasiassa parvekkeen sisältö koostui lähinnä langoista - sekä kaupan että itse värjäämistäni. Pitäisi varmaan alkaa knittailla jotain, jotta saisi kesällä värjättyä rauhassa lisää lankoja...
Mutta yhdistelmä toimii melko hyvin, visuaalista nörttäilyä ja ruumiillista raadantaa sopivassa suhteessa ja ulkoilmaakin saattaa saada hyvän annoksen parvekelasien rakosista. Kesä alkaa sitten oikeasti Wanhan Woimalan avajaisissa 9.6., ajankohta ilmoitetaan lähiaikoina.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti