soi | Robots in Disguise - Turn It Up

Välittämö.org on sitten auki sekä verkossa että reaalimaailmassa: 00130Gallery (Korkeavuorenkatu 27, sisäpiha, Helsinki). Veikkaanpa, että jokainen taiteilija on toiminnassaan jonkinasteista vaihtokauppaa käynyt, mutta toivottavasti foorumi löytää paikkansa paitsi taiteilijoiden keskuudessa myös taiteenhankkijoiden parissa. Kunpa joku rohkea ehtisi ilmoittaa ennenkuin roger stepwolf ennättää tarjoamaan vaihtotavaraksi \/iagraa tai genuine rolex replicaa (kyllä, yön aikana oli Colorian vieraskirjaan tullut pari spammia).

Päivän tarpeelliset surinoinnit:
Flickristä voi käydä vilkuilemassa Välittämön pystytys- ja avajaiskuvia: www.flickr.com/photos/valittamo
Gallerian blogista voi tutkailla, mitä muuta paikalla tapahtuu: 00130gallery.blogs.fi/main

--
Eilen oli paluu kotiin, tänään paluu arkeen. Sähköpostitilanne on palautunut noin 50 vielä avaamattomaan, pöydällä lojuu kaksi avaamatonta työkirjettä ja tämä päivä on kulunut puhelimessa. Pöydällä lojuu t-d-lista, tekemättömien joukossa uusi Live Herring -sivu, mikä piti tehdä ennen Helsingin reissua. Kuitenkin oudon levollinen olo. Paluumatkalla junassa monet itselleni avoimet Väristyksiä -näyttelyn asiat loksahtivat päässäni paikalleen ja kummallinen lohdun tunne valtasi mielen. Aloitan uuden stressittömän elämän *NYT* juhlimalla vappua etukäteen syömällä munkkeja ja juomalla simaa.

soi | Delta 5 - Mind Your Own Business

EN OLE KIPEÄ, KOOMASSA, MITENKÄÄN MUUTENKAAN VAHINGOITTUNUT TAHI KUOLLUT! (Ja vastaan posteihin heti, kun kykenen tuottamaan järjellisiä lauseita - vrt. ed. entryn lauseenmuodostus). Kiitos vaan kysymästä. Olen tehnyt täyttä päivää työprojektien kanssa, toista täyttä päivää Väristyksiä-näyttelyn kanssa, kolmatta täyttä päivää Välittämö-näyttelyn kanssa ja sivutöitä Elävän Silakan kanssa. Nuo vä-alkuiset ovat kaikkein rankimpia, kun sompailen niissä omilla rajamaastoillani: teen jotain jopa käsilläni.

Tällä viikolla oli muutama Elävä Silakka -palaveri (ensimmäinen piti sisällään niin herttaisen siilin ja niin herkullista teeleipää, että varsinainen asia jäi itseltäni vähän paitsioon). Suunnitelma oli saada näyttelyyn ilmoittautumislomakkeen esille ennen Helsinkiin lähtöäni, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että tavoitteeni ovat universumin peruslakeja vastaan. Vaatisi varmaan jonkin asteista ajan hidastamista. Jokseenkin lohdullista kuitenkin, kun tietää, että tänä vuonna jo tässä vaiheessa tiedetään, että luennoitsijoille voidaan jopa maksaa.

Väristyksiä-näyttelyn puitteissa on palaveerattu ja mietitty ja sain pienen pakokauhuahdistuskohtauksenkin jo yhtenä yönä. Mutta tilasomistus-opiskelijoiden taidonnäytteiden jälkeen rauhoituin suuresti - homma on kokolailla hanskassa. Näyttelystä tulee hieno - ja ennenkaikkea outo. Petkuhuiputusta.

Välittämön ensimmäinen näyttely aukeaa tiistaina Helsingissä paikkanaan 00130Gallery (Korkeavuorenkatu 27, sisäpiha), avajaiset on tiistaina 25.4 klo 17-19, tervetuloa! Tarkoituksenani oli alunperin tehdä sinne tietokonejuttu, joka olisi tykillä heijastettu kuparipinnalle, mutta aika on ollut niin kortilla, että tykin hankkiminen jäi sikseen. Sitten ajattelin pistää esille Oblivion -työni pienellä installaatiolisäyksellä, mutta tietokoneongelmat iskivät projektin puihin. Joten lopulta päädyin vaihtamaan tietokoneen osuuden käsin tehtyyn. Eli: tietokoneteoksen sijaan esille tuleekin käsintehty installaatio. Nyt enää jännittää, säilyvätkö ikkunapokan lasit ehjinä. Etenkin ne puoliksi rikkoutuneet, jotka näköjään helähtelevät pienistäkin töytäisyistä. Eli voi olla, että paikan päällä koetaan vielä yksi metamorfoosi.

soi | Polysics - I Me My Mine

Kuvassa vihreä pääsiäisporomonsteri syö talven hengen välipalakseen.

Keskiviikkona tilttasi aivan täysin. Tiistain olin vielä yllättävän pirteä ja vaikka värikurssista taisi muodostua melkoiseksi dadaistiseksi nonsenseistunnoksi, hauskaa meillä ainakin oli. Ainakin minulla. Ja yhden oppilaan sain nurkkaankin, joten kurssin tavoitteet täyttyivät. Torstaina ja perjantaina olin taas ihan työkunnossa ja viime yönä pääsin taas normaalin valvomisrytmiin: kuudelta nukkumaan ja kymmeneltä ylös, se on sellainen nörtin lauantai. Ja pääsiäinen.

Tiltti-keskiviikkona valmistelin työtä Välittämön näyttelyyn hiomalla vanhoista valokuvista kasvoja pois. Ostin kuvat joskus kirpparilta markalla, joten tuttuja tai sukua nuo kuvien ihmiset eivät ole. Jossakin välissä hiomisprojektia alkoi tuntua siltä kuin suorittaisi järjestelmällistä massamurhaa: siinä hioessa katsoi kuyvien ihmisiä ja heidän kasvonpiirteitään paljon tarkempaan kuin aiemmin. Nyt muutamien päivien jälkeenkin poden outoa jomottavaa syyllisyyttä, kuin olisin tehnyt suuren rikoksen. Ainakin peruuttamattoman.

--

Pääsiäinen kuluu Väristyksiä -näyttelyn parissa. Siitä jaksaa sentään olla innostunut, vaikka pakolliset työt ovatkin lykänneet käsikirjoittamisvaihetta. Paineita kertyy vähän siitä, että muiden työ riippuu tekemisestäni. Mutta hyvä omatunto sikäli, että viime viikolla ei ollut varmaan minuuttiakaan, jonka olisin voinut käyttää tehokkaammin. Jos tätä jatkuu, muutun cyloniksi.

soi | Scott Matthews - Elusive

Code. 2006.

Aamulla Välittämö-palaveria ja sen jälkeen heti putkeen Väristyksiä-näyttelyn kokousta. Yritin yöllä töiden jälkeen tarkistaa välttämättömimmät em. projekteihin kuuluvat tehtävät, mutta kynttilä alkoi sammua puoli viiden maissa aamulla. Tuntuu kuin seisoisi puoliksi yhdeksässä ilmansuunnassa yhtäaikaa. Yhtälön mahdottomuus kuvannee parhaiten hajanaista olotilaani.

Olen niin järjettömän väsynyt tästä useamman viikon työkasaumasta, ettei päässäni pysy mikään ja on hankala ymmärtää simppeliäkään lausetta. Jostain syystä mielessäni hohtaa kirkkaanvihreänä heinäkuun 15. päivä, jota odotan kuin kuuta nousevaa. Mitä silloin tapahtuu? Kalenterissani ei ole merkitty mitään sille päivälle, enkä suurin surminkaan muista, että olisin suunnitellut tekeväni heinäkuussa yhtään mitään. Kesän zeniitti?

Eilen ei tullut ainoatakaan vastausta Colorian kyselyihin - tätä ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Sen sijaan yksi palaute, jossa vihjaistiin, että kiinankieliset värisanat ei ole kaikki ihan oikein. Palautteen lähettäjä ei kuitenkaan lahjoittanut sen enempää informaatiota, joten jos joku siellä osaa kiinaa, kaikki apu vastaanotetaan. (Tänään Coloria on taas elänyt, ei pidä minun siis huolestuman.)

Päivän piristeenä oli odottamassa mukava positiivinen palaute: joku pitää kuvistani. Hassua, kuinka pienestä viestistä voi tulla NIIIIIN hyvä mieli.

Pitäisi vielä jaksaa valmistella hieman huomista kurssia. Onneksi menen puhumaan väreistä (kai? toivottavasti!?) ja kuulemani mukaan varsin pätevälle porukalle.

soi | X-Ray Spex - Art-i-ficial

In. 2006.

Palmusunnuntai jo? Jos tätä vauhtia menee, kesäkin on kohta taas ohi.

Eilen (tosi-tv:tä katsoessani) tartuin Erno Paasilinnan Timo K Mukka -kirjaan, jonka Timppa oli jättänyt pöydälle (tai jos ollaan eksakteja: kaapelikelalle) lojumaan. En jaksa romaaneihin oikein tarttua (Harry Potteria lukuunottamatta), mutta nuo elämänkerrat näköjään menevät minunkin seulani läpi. Kirjallinen vastine tosi-tv-riippuvuudelleni? Kieltämättä kyllä toisi lisämakua ja yllättävyyttä tuohonkin kirjaan, jos siitä voisi jonkun äänestää pois.

BBC on taas virkistänyt sunnuntaita. Olen kuunnellut viikon takaista Stuart Maconien Freak Zonea (teemana Post punk special ja paljon trackseja X-Ray Spexilta). Mukavaa työrytmiä. Uutisetkin ovat huvittavia: Englannissa jahdataan jotain tappajapupua (ei kylläkään ole tappanut vielä ketään, mutta on noista haastatteluista päätellen ainakin leijonan kokoinen ja syö kasvimaat tyhjäksi) - nyt jäi epäselväksi olivatko jo saaneet sen kiinni vai eivät.

Tänään on ilmeisesti sivulauseinen ja sulkeinen päivä. Ei liene paras lähtökohta kirjoitushommiin, joita tänään pitäisi hieman harjoittaa. Pitänee aloittamalla Väristyksien parissa ja lykätä kirjoittamiset myöhemmäksi illaksi.

soi | Python Lee Jackson - In A Broken Dream

Onnellinen pupu vai typertynyt kala?



Eilinen workshop ei ehkä sittenkään mennyt niin huonosti kuin mitä alkupäivä enteili, vaikka en edelleenkään oikein ollut parhaimmillani. Ilta meni koomassa television ääressä, vaikka olisi pitänyt tehdä vaikka mitä projektimatskua valmiiksi. *häpeissään*

Tänäaamuna eilinen sähköpostikatastrofi ei tuntunutkaan enää niin hirveältä. Oli aika rentouttavaa avata sähköposti, kun viestien määrä oli ihan järjellä käsitettävässä mitassa. Yllättävä käänne. Tämä on nyt varmaan sitä paljon puhuttua reality-elämää: pitää huomennakin varmaan herätä, että näkee, mitä tapahtuu.

Jonkin aikaa sitten osallistuin JavaMuseon haastatteluprojektiin ja nyt ovat sanat löytyneet verkkoon saakka: JIP - JavaMuseum Interview Project. Vähän vääntyneessä muodossa, mutta se sallittakoon.

soi | Khoma - Medea

Silenced. 2006.

(Huutoa, kiljuntaa, kirkumista).

(Jos luet tämän entryn ja olet laittanut minulle viimeisen viikon aikana sähköpostia, johon et ole saanut vastausta, pistä uudelleen tulemaan.)

Eilen oli pakko jättää työt kesken ja mennä nukkumaan jo kolmen maissa, kun tuntui, että aivokuori irtoaa muuten. Mikä kostautui: aamulla, kun yritin jatkaa töitä, oli sähköpostit kadonneet. Joukossa vielä yli viisikymmentä töihin liittyvää avaamatonta postia. Jos luterilainen työmoraali olisi tatuoitu mieleeni, tältä katastrofilta olisi voitu välttyä.

Työpostien häviäminen tietenkin harmittaa, mutta niitä voi sentään pyytää uudelleen ja eivätköhän ihmiset kontaktoi, jos huomaavat, ettei mitään tapahdu pyynnöstä huolimatta. Mutta joukossa tuhoutui myös ainakin pari kymmentä Coloria-palautetta, joita en ehtinyt lukea. Ja kaikkien Coloria-kyselyiden vastauksia melkoisen paljon.

Onneksi sentään olen ehtinyt suuren määrän viesteistäni jakaa eri hakemistoihin ja suuren määrän pistää talteen, joten *ihan kaikki* ei sentään kadonnut. Katastrofi lienee siis vain puolittainen? Tällä hetkellä ei tunnu siltä. Näin alkanut päivä jatkaa näin alkanutta viikkoa, mikä myös enteilee sitä, että jatkossa ei ole muutoksia vähään aikaan. Seija juuri muutama päivä sitten muistutti, että huhtikuu on kuukausista julmin.

Pitäisi vielä yrittää vetää workshop tässä tilassa, aivot denaturoituneina. Kaikki aito katoaa tässä muovimaailmassa. Ajatuksetkin ovat enää vain ajatuksen kaltaisia aivovalmisteita.

soi | N.E.R.D - She Wants to Move

Työt vievät, minä vingun.

Varsinainen valitus löytyy tulevaisuudessa työblogistani, mutta täällä jotain sivuavaa: pistin viikonloppuna uusiksi Värjärikillan kuvasivua ja kesäisten aurinkokuvien ja värien innoittamana ilmoittauduin ensi kesän värjäriviikolle. Värjäriviikko järjestetään kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa, päällekkäin Timpan Beckerin avajaisten kanssa. No, yritän olla ainakin henkisesti läsnä, ellen fyysistä olemustani saakaan paikalle raahattua.

Kuun vaihteessa vaihtui Henkevän Silakan näyttely: tämän kuun teema on Syy / The Reason ja kutsuvieraana helsinkiläinen Vadelma.

Tänään meni koko päivä värinäyttelyn suunnittelun tiimoilla. Muut tapaamiset (onneksi) peruuntuivat. Pää on valmiiksi aika täynnä tavaraa. En halua tietää mitä.