Breathe. 2006.
Onpa viikko syöksähtänyt. Työt ovat niitanneet minu(u)t(eni) pöytään kiinni. Rästihommia ei vähentänyt se, että eilen tuli vietettyä koko päivä vapaalla, vanhempien hoivassa, ristiseiskaa pelaten. Ja perjantaikin kului oudosti: menin torstaina nukkumaan pitkälle ennen kymmentä ja heräsin vasta perjantai-iltana hieman ennen seitsemää. Lieneekö unirästejä?
Tai sitten kaikki johtuu torstain palaveripaikkojen huonosta pullatarjoilusta.
Onneksi ennen on sentään tiedetty asiat, joiden toteaminen vaikuttaa kuluttajan päätökseen pysyä erossa keinotekoisista elintarvikkeista: Kaupassa on usein saatavana keinotekoisia hedelmämehuja, jotka ovat valmistetut sokerisiirapista, sitruunahaposta ja hedelmäesanssista. Ne värjätään pääasiallisesti aniliiniväreillä. Tällaisesta mehusta voidaan korkeintaan valmistaa huokeata hedelmäjäätelöä tai muuta sentapaista. Hiilihappopitoisiin vesiin ja limonaadeihin ne eivät lainkaan sovi, sillä röyhtäyksissä, jotka aina seuraavat hiilihappoisten juomien nauttimista, tuntuu voimakkaasti epämiellyttävä amylieetteri, joka on pääaineosana mainituissa hedelmäesansseissa. Yleensä on keinotekoisia mehuja vältettävä, ne kun sitäpaitsi eivät ole paljoa huokeampiakaan kuin oikeat hedelmämehut. [Flack & Stigell Kemiallisteknillinen käsikirja. WSOY, Porvoo 1923]
Samassa kirjassa on muuten suomenkielinen sana, josta en millään meinannut ottaa tolkkua: ananasesanssi. Jos olisin ilkeämielinen ihminen, alkaisin tältä istumalta jalostaa lukukirjaa lukuhäiriöiselle *grin*. (Sanahirviöehdotukset tervetulleita).
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti