Perjantaina kotimme pääkalloistaminen jatkui. Ostin keittiöhengettärelle tarpeellisimmat tavarat: mustat pääkallokumihanskat, pääkallotiskirättejä, pääkalloserviettejä ja mustan pääkallokassin. Helsingistä mukaan tarttui pääkallolaastariakin, joten nyt voin turvallisin mielin puukotella vaikka sipulia hienoon pääkalloniittiastiaani, jonka sain Timpalta joululahjaksi (pääkallopahvirasiassa).
Siinä se olikin sitten post-Helsinki-elämän kulttuurianti. Paitsi: kävin perjantaina Annan kanssa Keski-Suomen museossa katsomassa Annan tädin, Leena Krügerin näyttelyn Ortlosigkeiten – Välitiloja. Mukavan helposti lähestyttävä näyttely, jonka tällainen visuaalista väsymystä kärsivä raatokin kykeni vastaanottamaan positiivisin mielin.
---
Voi, kun on kiva, kun on ystäviä, jotka välittävät. Suora lainaus: Väri-ihmiselle jotain koboltinsinistä. Kiitos Ville. Tietoisuutta häiritsee suunnattomasti, että nyt tiedän tuollaisenkin domainin olemassaolosta. Poden kutinaa ja unettomuutta vielä vuodenkin päästä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti