soi | Winterville - Breathe

(en tiedä onko tämä jo virallisesti luovutettu eteenpäin, kun mielenosoituskin taisi olla jo eilen, mutta kai tätä sähkölistaa silti voi kasvattaa)

Allekirjoita adressi taideaineiden opetuksen puolesta - www.uiah.fi/kooma

soi | Lost Alone - Blood Is Sharp

The Sun. 2006.

Eilen olin vetämässä workshoppia. Onneksi en ollut sen osanottaja, olisin tylsistynyt kuoliaaksi. Piti pinnistellä, että kykeni fokusoimaan ajatukset, pää painoi tonnin. Sikäli outoa, että yleensä sentään jossain vaiheessa pääsee flowhun kiinni, vaikka alkaisikin jotenkin kankeasti. Kotimatkakin oli tarpomista nilkkoihin asti ulottuvassa lumessa: olisin varmaan jäänyt matkan varrelle, ellen olisi saanut henkistä vetoapua Liisasta. Juttuseura auttoi kotiin saakka.

Eilinen siis jatkoi viime viikon lopulla alkanutta lamalinjaa, eikä tämäkään päivä todennäköisesti tee poikkeusta: peruin kaikki tapaamiseni (myös maanantaina). *Pakko* pysytellä pystyssä jonkin aikaa ja hoitaa pari pisimpään odottanutta työhommaa alta pois, mutta jospa silti ehtisi tänään suorittaa pakollisen podennan edes jotenkin.

Jonkinlaista henkistä taukoa alkaa olohuoneen valloittanut lankojen rullailuprojekti - vai mitä se on? Kun kieritetään lankaa kerälle. Ihanan aivotonta toimintaa.

soi | Snow Patrol - One Night Is Not Enough

Breathe. 2006.


Onpa viikko syöksähtänyt. Työt ovat niitanneet minu(u)t(eni) pöytään kiinni. Rästihommia ei vähentänyt se, että eilen tuli vietettyä koko päivä vapaalla, vanhempien hoivassa, ristiseiskaa pelaten. Ja perjantaikin kului oudosti: menin torstaina nukkumaan pitkälle ennen kymmentä ja heräsin vasta perjantai-iltana hieman ennen seitsemää. Lieneekö unirästejä?

Tai sitten kaikki johtuu torstain palaveripaikkojen huonosta pullatarjoilusta.

Onneksi ennen on sentään tiedetty asiat, joiden toteaminen vaikuttaa kuluttajan päätökseen pysyä erossa keinotekoisista elintarvikkeista: Kaupassa on usein saatavana keinotekoisia hedelmämehuja, jotka ovat valmistetut sokerisiirapista, sitruunahaposta ja hedelmäesanssista. Ne värjätään pääasiallisesti aniliiniväreillä. Tällaisesta mehusta voidaan korkeintaan valmistaa huokeata hedelmäjäätelöä tai muuta sentapaista. Hiilihappopitoisiin vesiin ja limonaadeihin ne eivät lainkaan sovi, sillä röyhtäyksissä, jotka aina seuraavat hiilihappoisten juomien nauttimista, tuntuu voimakkaasti epämiellyttävä amylieetteri, joka on pääaineosana mainituissa hedelmäesansseissa. Yleensä on keinotekoisia mehuja vältettävä, ne kun sitäpaitsi eivät ole paljoa huokeampiakaan kuin oikeat hedelmämehut. [Flack & Stigell Kemiallisteknillinen käsikirja. WSOY, Porvoo 1923]

Samassa kirjassa on muuten suomenkielinen sana, josta en millään meinannut ottaa tolkkua: ananasesanssi. Jos olisin ilkeämielinen ihminen, alkaisin tältä istumalta jalostaa lukukirjaa lukuhäiriöiselle *grin*. (Sanahirviöehdotukset tervetulleita).

soi | Khoma - Stop Making Speeches

Keskittymiskyky on tiessään, kun ajatukset poukkoilevat pingpong-pallojen tavoin kallon laidasta toiseen. Kolina kuuluu. Pään täysraffinoiminen olisi paikallaan.

Lepidohobia -projektiin on tullut yhdestoista osanottaja, Evie. Ennen joulua sain kuvan ja tarinan myös Raneeshalta, mutta hän muutti mieltään kuvan julkaisun suhteen. Tarinoita on tullut jo useampiakin talteen kerättyä, ehkä saan ne jossain välissä omille sivuilleen.

Vastailin juuri sähköpostitse pieneen haastatteluun. Nyt pitäisi kalibroida aivo takaisin työmoodiin.

Kalaharin autiomaan nimi tulee tswanan kielen sanasta kgalagadi, joka tarkoittaa suurta janoa.

soi | Lacuna Coil - Our Truth

Pieni omantunnon kestokolkutus vaivaa: olen hoitanut vähän huonosti näitä meneillään olevia projekteja. Työasiat ovat jyränneet sen verran voimakkaasti kaiken vapaaprojekteilun päälle. Tai itseasiassa: työasiatkaan eivät jyräisi, jos tuo sadomasokismiin perustuva suhteeni koneeseeni voisi kasvaa edes hiukkasen terveemmälle pohjalle. Yksilöidynpää valitusta kirjoitan todennäköisesti työblogiini lähiaikoina; näillä asetuksilla saavutan nollapisteen loppuviikosta ja avaudun sitten syvemmin turmiollisesta kone-elämästäni.

Onneksi nörttilauantailtani sentään päättyi ultrarentouttavaan tv-hetkeen: FST lähetti Ruotsin euroviisukarsinnat. Oi, mitä autuasta turhuutta! Jos olisin televisiomoguli, perustaisin kanavan, jolta tulisi vain ruotsalaisia euroviisuiluja.

---
Rekisteröin itselleni uuden domainin: skullstation.org.
Siellä ei ole vielä mitään.

soi | Pink Floyd - Comfortably Numb

Päivä oli jokseenkin museaalinen. Ensin piipahdin taidemuseolla työasioissa (siellä on sitten fiksuja ihmisiä!) ja sen jälkeen Käsityön museolla pohtimassa Väristyksiä-näyttelyä. Alkaa olla jo vähän painetta sen suhteen, mutta onneksi muut ovat asiantuntevia. Minulle jää huuhailu mystisten muistiinpanojeni kanssa. Muutama viikko sitten kaivoin hyllystä esiin mustakantisen vihon ja pesuainepakkauksen mukana tulleet värikynät. Mukavaa, kun voi pidellä jotain konkreettista aikaansaannostaan käsissään, vaikka luonnosteni esittely palavereissa olisikin antikliimaksien ketju. (Grrrr.)

Kotiin tultuani ajattelin pitää aktiivisen työrupeaman ja lyhentää sähköpostiani noin viiteen kymmeneen lukemattomaan viestiin, mutta mitä vielä: tosi-tv vei mennessään. Reality-iltaman päätteeksi toiseen ääripäähän: päivän parkuelokuvana katsoimme juuri Finding Neverland -leffan. Parasta kai vain mennä nukkumaan - kaikenlainen lisähäröily teknologian ääressä latistaisi vain synkeähkön toiveikasta tunnelmaa.

soi | Polysics - I Me Mine

Kohtalainen vetelyys. Harry Potterin luin jo englanniksi heti sen ilmestyttyä, mutta siitä huolimatta odottelen täällä kärsimättömästi, milloin Harry Potter -kuriirini tuo luettavaa.

Eilen kävin Annan kanssa harjoittelemassa korrektia avajaiskäyttäytymistä Käsityön museolla, jossa aukesi Skärgårdssmak -näyttely. Ei ollut valtavasti sakkia, mutta huimaavan hyvää lohta tarjolla. Näyttelystä itsestään jäi parhaiten mieleen muutamat suuret valokuvat. Tuli meren maku suuhun. Suunnaton polte lähteä taas Ahvenanmaalle pyöräilemään, on ehtinyt tulla jo melkein kolmen vuoden tauko edellisestä kerrasta.

Olen jossain välissä poiminut jostakin tällaisenkin faktan työpöydälleni: Rooman valtakunnan ensimmäisiin lääkäreihin lukeutuva Scribonius Largus kirjoitti v.46, kihtikipu paranee seisomalla elävän sähkörauskun päällä kostealla rannalla niin kauan, että jalat ovat tunnottomat polviin saakka.

soi | Elastica - 2:1

Kaikki, jotka seuraavat verkkotaidetta, huomio! Osallistukaa Soilen pro gradu- tutkimukseen: www.webgalleria.net/06tutkimus1.htm

Romaanit eivät maistu, mutta kummallisiin kirjoihin on tullut kajottua, Mikolta on lainassa WSOYn vuonna 1956 julkaisema Liisa Ratian kokoama Kotikemistin reseptikirja, jossa on mm. oivallinen torakoiden hävittämisohje, jonka nyt siteeraan tähän perinteisen hernerokkapäivän kunniaksi.

Tarvitaan: booraksia 2,0; salisyylihappoa 1,0; hernesosetta 9,0; olutta; rasvaa.

1. Booraksi ja salisyylihappo sekoitetaan, lisätään hernesoseeseen ja "maustetaan" hiukan rasvalla ja oluella. Taikinasta tehdään pieniä palloja, jotka sijoitetaan torakoiden oleskelupaikkoihin. Seuraavana päivänä kerätään kuolleet torakat ja poltetaan ne.
2. Malja täytetään kolmannen luokan oluella ja asetetaan niin, että torakat pääsevät sen reunalle. Ne juovat olutta hillittömästi, juopuvat, putoavat maljaan ja hukkuvat sinne.

soi | Paul Weller - Blink & You'll Miss It

Perjantaina kotimme pääkalloistaminen jatkui. Ostin keittiöhengettärelle tarpeellisimmat tavarat: mustat pääkallokumihanskat, pääkallotiskirättejä, pääkalloserviettejä ja mustan pääkallokassin. Helsingistä mukaan tarttui pääkallolaastariakin, joten nyt voin turvallisin mielin puukotella vaikka sipulia hienoon pääkalloniittiastiaani, jonka sain Timpalta joululahjaksi (pääkallopahvirasiassa).

Siinä se olikin sitten post-Helsinki-elämän kulttuurianti. Paitsi: kävin perjantaina Annan kanssa Keski-Suomen museossa katsomassa Annan tädin, Leena Krügerin näyttelyn Ortlosigkeiten – Välitiloja. Mukavan helposti lähestyttävä näyttely, jonka tällainen visuaalista väsymystä kärsivä raatokin kykeni vastaanottamaan positiivisin mielin.

---
Voi, kun on kiva, kun on ystäviä, jotka välittävät. Suora lainaus: Väri-ihmiselle jotain koboltinsinistä. Kiitos Ville. Tietoisuutta häiritsee suunnattomasti, että nyt tiedän tuollaisenkin domainin olemassaolosta. Poden kutinaa ja unettomuutta vielä vuodenkin päästä.

soi | Matchbook Romance- My Mannequin Can Dance

Palasimme eilen illalla Helsingistä vapautuneina ja onnellisina täyspainoisen lomailun jälkeen. Maanantai-aamupäivällä sompailimme SeaLifeen ottamaan taiteellisia kalakuvia ja katsomaan, kuinka piraijoita ruokitaan. Mutta olivat mokomat vielä ihan vauvoja, joille syötettiin vain pieniä palasia - joten mitään massamurha-lehmän-syöttö-spektaakkelia ei ole odotettavissa vielä vähään aikaan.

Illalla Depeche Mode oli suurenmoinen ja onnistuin teinikiljumaan ja -hyppimään itseni melkein samanlaiseen riekalekuntoon kuin mitä Robbien keikalla muutama vuosi sitten. Keikan jälkeen vääntäydyimme Säveleen keräämään voimia, jotta jaksaisi kävellä kymmenen minuuttia Janin kämpille. Kokovartalokolotuksen myötä löysin itsestäni paljon lihaksia, joiden olemassaolosta en ollut aiemmin tietoinen.

Tiistaina suoritimme pakolliset artsushoppailut ja Nightmare Before Christmas -jahdin (ostin Kampista jostakin *hienon* laukun itselleni), jonka jälkeen Evis luotsasi meidät syömään Santa Fehen. Itseasiassa: jouduimme keskelle huimia suurkaupungin tapahtumia. Olimme juuri tulossa ratikalla Hakaniemeen, kun Evis soitti Timpalle, että emme kai me vaan ole metrolla tulossa - joku ammuskelee siellä. Ammuskelijaa emme nähneet, mutta poliisit piirittämässä kyllä, joten mitä tekee kunnon turisti?

--
Mitäs muuta? Veljelle vein kasvihuoneen (!) ja otin taiteellisen kuvan (esillä tuolla toisessa blogissani, jossa myös teinityylinen OMG-tilitys keikasta), jouduin katsomaan/kuuntelemaan pelipianistia, mutta koska sain katsoa vähän tositeeveetä vierailullani, en jaksa sen enempää asiasta valittaa.

Niin - ja matkalla välttelimme onnistuneesti kaikki näyttelyt. No, melkein. Timppa kävi työasioissa galleriassa ja Taidemaalariliiton kaupasta jouduttiin poistumaan galleriatilan kautta. Mutta vältin kyllä tiukasti pälyilemästä sivuilleni.

soi | The Strokes - Heart In A Cage

Henkevän Silakan tämän kuun teemana on Suuret ajatukset, kutsuvieraana Oona Tikkaoja teoksellaan Unelma-arkisto. Menkää ja osallistukaa Oonan työhön!

Depeche Modeen piti varautua kuuntelemalla ko. orkesteria etukäteen, jotta voi taas häiritä muita lyyrisellä ulkoaosaamisella joukkolaulutilanteissa, mutta a) Sparksin Hello Young Lovers löysi perjantaina luokseni ja b) tänään on ollut ikävä Tehosekoitinta. Ei oikein siis DM-tunnelmissa.

Vielä.