Eilinen oli henkisesti aika raskas. Eilen olisi ollut New Yorkin spämmi-installaationi deadline, mutta mailasin sinne jo jonkin aikaa sitten ja peruin jutun. En yksinkertaisesti ehdi tehdä sitä. En ymmärrä installaatioista mitään, ja vaikka juttu ei alkuunkaan ollut kovin vakavahenkinen tai syvältä sisimmistä tunnoistani pulppuava, kyllä peruminen silti vähän puristaa keuhkoa. Olisi ollut aika prameata viljellä sopivin väliajoin ohimennen sivulauseessa New Yorkin näyttelyni -mainintaa. *Hmph.* Aion joka tapauksessa toteuttaa spämmiprojektini loppuun ja laittaa installaation downloadattavaksi (!) kaikkine kilkkeineen omalle sivulleen. Laadin muutama päivä sitten angsteissani jo sopivan hämäräluonteisen saittipohjankin. Ehkä parin kuukauden sisällä saan projektin verkkoon saakka.
Eilinen oli fyysisestikin aika raskas. Pakkanen+Päivi = ei hyvä yhdistelmä. Yksinkertaisetkin asiat kaupungilla muuttuivat käsittämättömiksi mission impossibleiksi, tunnari vain puuttui taustalta, eikä amerikkalaista Hollywood-loppua oikein meinannut löytyä. Kun lopulta pääsin kotiin, tempaisin performanssityyliin lasisen kannun/maljakon keittiön pöydältä lattialle ja sitten vain pari minuuttia toljotin koboltinsinisenä kiiltelevää lattiaa koomakatsein. En jaksanut plugata imuria seinään: kahvikin oli loppu, joten mitä asiaa minulla olisi keittiöön ollut? Mobilisoituminenkin on helppoa - siirsin palaverini Lehdon Virpin kanssa olohuoneeseen. Siellä sitten istuimme jonkinaikaa hämärässä ja puhuimme työasiaa. Nettisivut tulossa.
Jotain sentään saatiin pohdintaan tuhoisalla kaupunkikierroksellakin. Vierailin Arktisen upeeta -festarin toimistossa ja mietimme keinoja toteuttaa pienimuotoista Henkevä Silakka -nettitaidetapahtumaa samanaikaisesti festarin yhteydessä. Illalla laadin jonkin verran kevyttä kenttäsuunnitelmaa asiasta ja lähettelin sähköposteja sinne tänne. Ensi viikolla olisi tarkoitus lykkiä ideaa vielä vähän pidemmälle.
Tänä viikonloppuna ei sitten löydykään aikaa kehitellä mitään muuta, pitää paneutua keskeneräisiin työasioihin voluumi kaakossa. Onneksi nyt on peruspäivitysten lisäksi tarjolla mukavia, vähän luovempiakin projekteja. Tuo Sibelius Akatemian Muhi (Musiikin historiaa verkossa) -projekti pelastaa aika paljon elämänpalasia perusarjelta.
Vastapainona löytyy jonkinverran sisältösuunnittelua. Tiistaiksi pitäisi tuottaa muutama sivu ajatusta, pelkkä Hohto-tyylinen tekstintuotto ei riitä. Tuskaa. Aivojen katakombista ei löydy ainuttakaan selkeää ajatusta. Ariadne, hoi! Lankaa!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti