Viimeisen päivän paniikki

...tulee aina.

Henkevä Silakka on työllistänyt tänään kiitettävästi. Jos ei nyt varsinaisesti juoksuttanut ympäri kaupunkia, niin ainakin sähköpostia on tullut kirjoiteltua parisenkymmentä kappaletta. Mutta sormiakrobatia on tuottanut tulosta: syksyllä Silakka goes reality, eli jotain konkreettistakin tapahtunee. Uuden Silakan puitteissa pitäisi nyt vauhdilla panostaa grafiikkaan, mikä ei nyt kyllä tunnu luonnistuvan. Huomisen AAMUpalaveerauksen jälkeen onkin sitten melkein viikon tauko tapaamisissa, joten ehkä maailmaan sillä välin mahtuu muutakin henkevyyttä. *Toiveajattelua?*

Uuden tulemista odotellessa myös vanhaa pitää ylläpitää. Henkevän Silakan näyttelynvaihto jälleen työn alla. Juliste-ehdotuksia tuli galleriaan useita, mutta varsinaisista näyttelyteoksista ei ole valtavaa tarjontaa, vaikka niitä on luvattu useammaltakin taholta. Teemana on Jäähyväiset, joten enköhän itsekin lykkää vanhan Metamorphosis -työni galleriaan ihan vain välttääkseni tyhjän tilan kaikua. Tämänkertainen näyttely tuntuu kaikille tuovan mieleen juna-asemien nenäliinoillaan vilkuttavien leidien sijaan itsemurhan. Itse asiassa, jonkin aikaa olen vaihdellut sähköisiä sanasia Sonian kanssa, joka toimitti Silakan uuteen näyttelyyn verkosta poimituista itsemurhakirjeistä koostuvan teoksensa Stolen Letters. Sonia tekee jonkinasteista tutkielmaa blogcideista - eli bloggaajien itsemurhaviesteistä, mikä ei liene loppujen lopuksi kovinkaan harvinainen ilmiö. Olen hahmotellut hänelle projektia varten jonkinlaista graafista ilmettä ja siinä ohessa olemme sinkoilleet toisillemme linkkivinkkejä. Tässä tämän päivän poimintana: How To Write A Suicide Note - lähdemateriaaliakin löytyy.

Elämme oudossa maailmassa.

Herra Murphyn kyläilypäivät

Eilinen oli henkisesti aika raskas. Eilen olisi ollut New Yorkin spämmi-installaationi deadline, mutta mailasin sinne jo jonkin aikaa sitten ja peruin jutun. En yksinkertaisesti ehdi tehdä sitä. En ymmärrä installaatioista mitään, ja vaikka juttu ei alkuunkaan ollut kovin vakavahenkinen tai syvältä sisimmistä tunnoistani pulppuava, kyllä peruminen silti vähän puristaa keuhkoa. Olisi ollut aika prameata viljellä sopivin väliajoin ohimennen sivulauseessa New Yorkin näyttelyni -mainintaa. *Hmph.* Aion joka tapauksessa toteuttaa spämmiprojektini loppuun ja laittaa installaation downloadattavaksi (!) kaikkine kilkkeineen omalle sivulleen. Laadin muutama päivä sitten angsteissani jo sopivan hämäräluonteisen saittipohjankin. Ehkä parin kuukauden sisällä saan projektin verkkoon saakka.

Eilinen oli fyysisestikin aika raskas. Pakkanen+Päivi = ei hyvä yhdistelmä. Yksinkertaisetkin asiat kaupungilla muuttuivat käsittämättömiksi mission impossibleiksi, tunnari vain puuttui taustalta, eikä amerikkalaista Hollywood-loppua oikein meinannut löytyä. Kun lopulta pääsin kotiin, tempaisin performanssityyliin lasisen kannun/maljakon keittiön pöydältä lattialle ja sitten vain pari minuuttia toljotin koboltinsinisenä kiiltelevää lattiaa koomakatsein. En jaksanut plugata imuria seinään: kahvikin oli loppu, joten mitä asiaa minulla olisi keittiöön ollut? Mobilisoituminenkin on helppoa - siirsin palaverini Lehdon Virpin kanssa olohuoneeseen. Siellä sitten istuimme jonkinaikaa hämärässä ja puhuimme työasiaa. Nettisivut tulossa.

Jotain sentään saatiin pohdintaan tuhoisalla kaupunkikierroksellakin. Vierailin Arktisen upeeta -festarin toimistossa ja mietimme keinoja toteuttaa pienimuotoista Henkevä Silakka -nettitaidetapahtumaa samanaikaisesti festarin yhteydessä. Illalla laadin jonkin verran kevyttä kenttäsuunnitelmaa asiasta ja lähettelin sähköposteja sinne tänne. Ensi viikolla olisi tarkoitus lykkiä ideaa vielä vähän pidemmälle.

Tänä viikonloppuna ei sitten löydykään aikaa kehitellä mitään muuta, pitää paneutua keskeneräisiin työasioihin voluumi kaakossa. Onneksi nyt on peruspäivitysten lisäksi tarjolla mukavia, vähän luovempiakin projekteja. Tuo Sibelius Akatemian Muhi (Musiikin historiaa verkossa) -projekti pelastaa aika paljon elämänpalasia perusarjelta.

Vastapainona löytyy jonkinverran sisältösuunnittelua. Tiistaiksi pitäisi tuottaa muutama sivu ajatusta, pelkkä Hohto-tyylinen tekstintuotto ei riitä. Tuskaa. Aivojen katakombista ei löydy ainuttakaan selkeää ajatusta. Ariadne, hoi! Lankaa!

Kokous 1.0

Galleria Henkevän Silakan kohdalla ei ole kysymys kaupanteosta, mutta bisnesmaailman kovuus kuitenkin löi päälle heti herätyksen jälkeen: aamujuna eteläiseen suurkaupunkiin. Lue: juna lähti Tampereelle kymmeneltä.

Matka Anssin kanssa meni niin kiitäen, ettei papereita ehditty juurikaan käsitellä. Ne OLIVAT kyllä esillä jonkin aikaa. Itse palaveri oli suht koht antoisa sikäli, että nyt tuntuu, että projekti on todella saanut alkunsa. Ammattimainen työnjako: Jani laatii konseptin ja toteuttelee jotain, Anssi koodaa ja jotain ja minä teen graffat ja sisällön ja jotain. Vaikutti paljon professionaalimmalta, kun tämä kaikki oli vielä epämääräisenä töherryksenä vihossa (johon tämän päivän kokouksen seurauksena piirtyi epämääräinen ameebanmallinen). Mutta tahto ja luottamus on kova.

Papereita olisi vielä pyöriteltävä. Nyt pitäisi olla Fast Forward -nappi käytössä.

Virallinen visiitti 1.0

Näin se jatkuu. Elämä puolinopeudella.

Vierailin tänään taidetoimikunnassa, jossa a) onnistuin taustavaikuttamaan paperitilaukseen (kiiltoa luvassa) ja b) luovutin suurieleisesti Hieno maisema -teokseni Sarille lahjaksi. Oma syynsä: hän sanoi pitävänsä työstä. Aikuisten oikeeta ei kylläkään sananvaihdossa käytetty, joten tiedä häntä väittämän totuudenmukaisuudesta. Itsestänikin työ on hieno ja täyttää taiteen vaatiman kimalletason, mutta on kuitenkin vaikea ymmärtää, että joku muukin siitä voisi pitää. Makuni kun on tunnetusti muiden mielestä huono ja pensselikin pysyy kädessä ala-asteelaisottein. Mutta glitteristä tiedän kyllä kaiken.


Alunperin menin taidetoimikuntaan luovuttamaan sinne arkistoitavaksi Galleria Henkevän Silakan suunnitelmat, jotka Jani laati muutama viikko sitten. Koska Silakka on nyt virallisesti taidetoimikunnan projekti, ajattelin toimittaa sinne kaikki asiaan liittyvät laput, joita sanavuolaudellani kertynee aikamoinen määrä. Tarkoitus olisi avata uudistunut Silakka kevään kuluessa. Puhuimme hieman myös Silakka nettiartsu -festarin järjestämisestä, josta lisää myöhemmin.

Huomenna Tampere ja Galleria Henkevä Silakka -kokous. Pitäisi varmaan vielä yrittää vääntää jotain leiskaa panostaa graafiseen suunnitteluun illalla, jotta myös visuaalisesti saataisiin jotain suuntaa projektiin.


Post Scriptum:
Varsin viehättävää huomata tuntevansa ihmisiä, joista moni ei tiedä, mitä trekkaus on - klingonista puhumattakaan. Minulla on siis reaalielämän kontaktejakin! Te, jotka elätte vielä epätietoisuudessa, menkää ja tutustukaa hienoon maailmaan. Ja jos kiinnostaa enemmän, Upsalassa toimii Klingonska Akademien, jonka nettisivuilta löytyy kaikki tarpeellinen
+ Klingon Language Institutesta, joka aika ajoin on kylläkin pudonnut verkosta pois. Ja koska Coloria on niin sydäntäni lähellä, tässä vielä värit klingoniksi.

Nörttiys vaivaa

Ehkä binäärikieli olisi sittenkin ollut parempi. Sanat loppuvat aika pian.

Nomen est omen

Näin se alkaa.

Nimien keksiminen on aina yllättävän vaikeaa. Ensin ajattelin blogin nimeksi termejä Sanasto tai Kirjaimisto, mutta nehän ovat näsäviisauden aatelia. Tässä blogissa on tarkoitus kuvailla artsuelämääni, joten ajattelin lähteä vähän kauemmaksi kalaan.

Seuraava nimiehdokas oli Harmonie Universelle, erään René Descartes'n tutkielman nimi. Yksinkertainen klisee, jossa on ylevää sointia kerrassaan. Mutta sitten muistin, missä nimen viimeksi näin - verkossa oli jokin juttu keksityistä suunnitelmakielistä - ja lähdin harhateille. Sivustossa Descartes'n tutkielmien yhteydessä mainittiin hänen aikalainensa, matemaatikko Leibniz, joka kehitti matemaattiseen logiikkaan perustuvan kielen, jossa kirjaimia vastasivat numerot. 1666 kehitetyn numerokielen käyttäminen tuntui hieman kaukaa haetulta, mutta entä binäärit? Teenhän työtä tietokoneella ja kaikki kuitenkin pitävät minua nörttinä. Jos verkkokääntäisin automaatilla kirjoitukseni ykkösiksi ja nolliksi - en vain otsikon, vaan kaiken muunkin. Luettavana olisi sivukaupalla 1011 0010 -koodia.

Sitten tuli arghmitäminäoikeinolentekemässä-hetki ja palasin maan pinnalle.

Cholegh on klingonia ja tarkoittaa näet minut.

Kompensaation vuoksi kirjoitin tämän viestin otsikon latinaksi kaiken kielitaitoni käyttäen.