Johnny Mathis - By Myself

Ihmisiä lattiassa I. Pigmenttimustetuloste (kuva 18x27cm, paperi 21x29,7 cm)

Pääsen jälleen sanomaan, että lukemattomia sähköposteja on lukemattomia. Mutta voin myös todeta, että perusasetelma on kiehtova: jäkälät kiehuvat hellalla, eteisessä on monta pussia täytevanua ja uusi Adobe Creative Suite nelonen odottaa paketissa pöydällä. Elämästä on tullut kertakaikkista artsuilua.

Olen antanut itselleni henkistä ruoskaa siitä, etten kameroinut sitä sadunomaista lumikimalteista maisemaa, joka viime perjantaina ympäröi kaikkeutta, kun kävelin Ullan työhuoneelta illalla kotiin. (Värjäysohjeisto edistynee.) Perjantain ja lauantainvälisenä yönä heräsin siihen, kun vettyneitä lumiklönttejä tipahteli katolta. Plöts.

Siitä huolimatta viikonlopulla Taidemuseon Bazaarissa oli mukava fiilis ja loskasääkin pääsi unohtumaan. Palaute oli piristävää, rohkaisevaa ja innostavaa. Beckeriin olen vienyt sieltä loppuneita vedoksia ja uusia on työn alla. Galleriaan saakka saanen niitä ensi vuoden alkupuolella. Joitakin saatavilla olevia printtejä löytyy osoitteesta www.coloria.net/dig.art/prints (15 tai 30 kappaleen rajoitetut määrät). Lisäksi saatavilla on pienempiä ja edullisempia kuvia, joiden kappalemäärää ei ole rajoitettu; niitä on joitakin jäljellä Beckerissä ja lisää pyrin viemään sinne viimeistään perjantaina.

----

Eilisen päätteeksi kävin osallistumassa Kässämuseon joululahjavalvojaisiin, mutta lahjoista viis, askartelin *itselleni* komean nappirannerenkaan. Jospa tässä vielä koruja oppisi käyttämään.

Tämä päivä on taas mennyt verkkonäyttelyä vääntäen, ohjeita kirjoitellen ja julkaisujärjestelmällä leikkien, mutta onneksi huomenna pääsee taas hetkeksi ihmisten ilmoille!

Wallis Bird - Just Can't Get Enough

Elämän palautumista odotellessani tein muutamia pensseleitä. *Ylpeänä.*

Vihdoin sain värityskuvatilaukset valmiiksi. Henkisesti piirustelu on parasta lääkettä kaikenlaiseen ajatusten relokalisoinnin pohjustukseksi, mutta fyysisesti otti vähän koville, kun käsi on ollut jonkin aikaa sellaista perässä raahattavaa robottimallia. Jotenkin pysyy taas kynä kädessä kiinni ja näppäimistölläkin kulkee jo ihan jouhevaan, joten eiköhän tässä taas arki pian asetu.

Viime viikolla käväisin pikaisesti ensin Saarijärvellä Taitosaari 3-tapaamisessa. Koskaan en ole kyllä ollut yhtä lumoavassa paikassa datatykin ja läppärin kera. Aika hyvin lämminhenkisyys ja joku tietokonevälitteinen informaation jakelu onnistuvat yleensä sulkemaan toisensa pois. Toivottavasti osallistujille jäi yhtä hyvä fiilis kuin itselleni. Huonommalla fiiliksellä olisi varmaan paluumatkalla hymy hyytynyt herkemmin: rämmin auraamattomia teitä (kyllä, ...lunta) rakko jalassa bussipysäkille ja odotin viimassa ja tyrskyssä bussia, joka oli ihan reippaasti myöhässä. Paikalle osui itseään lääkinnyt tupakan pummaaja kavereineen ja lumi satoi suoraan korvaan. Bussimatka itsessään oli lohdullisen lämmin ja arvoituksellinenkin (ikkunasta ei paljon ulos näkynyt, mutta kuski pysyi tiellä, joten ei valittamista). No, tästä on jo viikko ja lumikin kohtuullisen hyvin taas lannistunut.

Vertailukohtia lähipaikkakuntien bussimatkailullekin on: viikonloppuna tapasin ystävän lauantai-aamuna matkakeskuksesta, josta jatkoimme bussilla yhteisen ystävän luo Kangasniemelle. Siellä vasta oli yöllä pimeää. Mutta mikään ei kyllä korvaa loikoilua kaverin lämpimässä kämpässä suklaakipon ja järjettömän hyvän sopan äärellä ja Olavi Virran (ja 70-luvun funkin) (...ja Hukkaputken...) soidessa.

Tämän päivän henkiset prenikat tulevat hammaslääkäristä hengistä selviämisestä. Arjen sankari!

The Last Shadow Puppets - My Mistakes Were Made For You

JEEE! Jotain hyvää tässäkin päivässä! Kerrankin puhtaat paperit jostakin testistä. Kiitos Niinalle loistavasta linkistä väritestiin (löytyy Värjärikillan sivuilta).

Pysyisi vaan nuo täydellisen värinäön välineet auki. Hirmuinen väsymys. Tauti ei meinaa väistyä millään, mutta voisi olla jo aika. Olen saanut työasioita hoidettua vain puoliteholla ja hieman alkaa hirvittää tuo kasvava to-do-list. Se on pidempi kuin joulupukille menevä lista. Asialle pitää siis tehdä jotain.

Kunhan nukun vähän ensin.

Elvis Costello & The Attractions - Clubland

Sentään jo jaloillaan pysyy valittamatta. Muutama viikko on mennyt taudissa vuoteen pohjalla, mitä nyt välillä olen juoksennellut kaupungilla ympäriinsä pakollisia kuvioita säätelemässä (kuten eilen hirmuisassa lumityrskyssä oli pakko vaivautua katsomaan ilotulitusta, mikä ei ehkä ollut kaikkein fiksuin veto puolitoipilaalta). Puheenvuoro viime torstaisessa mediataideseminaarissa oli kohtuullisen ponneton, kun vielä aamulla ei ääntä irronnut lainkaan ja kokovartalolötköys vaivasi. Onneksi kunnon mikki kuljettaa kuiskauksenkin :D

Kaikenlaista pientä mukavaa on tipahdellut neljän seinän sisällekin. Elokuussa Eestissä tapaamani Jarmo lähetti bändinsä Talbotin Tundra EP:n (loudattavissa: www.talbot-music.com), joka soikin viime viikollani suhteellisen tauotta työmusiikkinani...

Tänään on työradiossa soinut useampaan otteeseen Barberin Agnus Dei, mikä on luonut työhön sanattoman hienoa ylevyyttä. Toivottavasti se välittyy niihin kolmeen leiskaan, jotka pitäisi parin päivän sisään säätää valmiiksi.

U2 - Original Of The Species

Päivitin juuri Taito-Shopin sivuille niin hienon projektin, että on pakko mainostaa blogissakin. Ruotsissa, Strängnäsissä sijaitsevassa Taito-Shopissa pyydetään lähettämään marraskuun loppuun mennessä itsetehtyjä max. A4-kokoisia enkeleitä, joilla somistetaan myymälän ikkuna. Ikkunasta voivat asiakkaat lunastaa enkeleitä itselleen vapaavalintaisella summalla. Enkeleistä tuleva tuotto menee "Lääkärit yli rajojen" -toimintaan.

Oman enkelinsä voi lähettää osoitteeseen: Taito-Shop, Gyllenhjelmsgatan 18, 64530 STRÄNGNÄS, SVERIGE; www.taitoshop.se.

Fujiya & Miyagi - Knickerbocker

Eilen tein ihanan rentoutumistyöreissun Korpilahdelle, Ullan ja Arton hoiviin. Meillä on työn alla pitkään haudutettu nettisivuprojekti (ja markkinointi-innovointiprojekti), joka on vihdoin saanut tulta alleen - nyt käydään sanoista tekoihin. Ideoita tuli valtavat määrät ja kokeellinen alku on lähempänä kuin kukaan uskoisikaan. Eilistä on kyllä vaikea mitenkään pitää työpäivänä, koska kokonaisuudessaan bussimatka hurmaavissa aurinkoisissa maisemissa, kahvin nauttiminen vanhassa, natisevassa koulurakennuksessa ja puhuminen kahden hyvin samanhenkisen ihmisen kanssa oli pään tyhjennystä kaikista pienistä, väsyttävistä asioista. Tilalle tuli uutta ja raikasta, ideoita ja intoa. Tuon reissun jälkeen tekisi mieli alkaa heti työstää Ullan ja Arton projektia, mutta pitää sen verran pidätellä itseään, että saa muut tällä viikolla valmistuvaksi luvatut projektit tällä viikolla valmiiksi.

Kotona siis kova kuri ja järjestys. Välillä meinaa usko loppua työprojektien edessä, mutta juuri äsken - valtavan deadlinetaiston voitettuani - koin niin palkitsevan voiton hekuman, että tällä onnistumisen tunteella pärjää hyvin ainakin ensi viikkoon. Jotain palkitsevaa on myös siinä, kun saa sähköpostia tyhjemmäksi - asioiden toteutuminen konkretisoituu jollakin, vähän konkreettisemmalla tavalla, kun työpostin määrä vähenee. Varsinkin, kun tällä viikolla olen kerrankin saanut enemmän meiliboksistani pois kuin mitä sinne on tippunut.

Meilit ja muut yhteydenotot ovat myös saattaneet lievään hämmennyksen tilaan. Ilmiselvästi elokuvan ja mediakulttuurin läänintaiteilijan paikka on noteerattu - en oikein muutakaan syytä keksi sille, että tämä viikko on alkanut ihmeellisine elokuvakyselyineen, jollaisia ei aiemmin ole juurikaan tullut. Ei hanke-esittelyjä tällä kertaa kuten avajaisissa, vaan ihan silkkaa mielipidekyselyä. Eilen eräs bloggaaja halusi haastatella minua siitä, mitä mieltä olen suomalaisesta indieleffatuotannosta - en vastannut kiireeni takia ja ennen kaikkea siksi, ettei suomalainen indieleffatuotanto ole minulle kovin tuttua. Tänään on tullut kahdesta eri mediasta kysely siitä, että mitä mieltä olen uusimmasta Bond-leffasta. Olin kummankin puhelun tullessa keskellä kiivasta taistelua deadlinea vastaan ja täysin keskittynyt töihini, joten minulla ei ollut aikaa vastata kumpaankaan - mistä toinen haastattelijoista suorastaan ärsyyntyi. Muut haastattelijat suhtautuivat ymmärryksellä haluttomuuteeni vastata, mutta tuo yksi vihastunut jäi jotenkin vaivaamaan - milloin kyselyihin vastaaminen on tullut pakolliseksi? Vasta jälkikäteen hoksasin yhdistää, että ehkä tämä leffakyselyinnostus tosiaan liittyy alkuvuodesta alkavaan läänintaiteilijan mantteliin. En tiedä, velvoitetaanko läänintaiteilijoita kaikkiin puhelimesta ropsahtaviin kyselyihin, mutta tarkoituksemme on kyllä olla SuperAktiivinen kolmikko SITTEN, kun työrupeamamme oikeasti parin kuukauden päästä alkaa. :D Minun puolestani yhteydenottoja ja ideoita saa kyllä postitella meiliin niin paljon kuin haluaa - kaikki aktiivisuus työryhmäämme kohtaan on tervetullutta! - mutta ainakin omalta osaltani kykenen keskittymään läänintaiteilijuuteemme liittyviin juttuihin todennäköisesti vasta vuoden alusta. Yritän toki jo tämän vuoden puolella vastata / reagoida kaikkeen, mihin oma aikani ja resurssini riittävät, mutta vuoden loppuun saakka keskityn tämän hetkisiin töihini ja tällä hetkellä esillä olevaan Live Herring -näyttelyyn liittyviin juttuihin. Näyttelyn osaltakin tosin kyselyt ja haastattelut voi osoittaa Soilelle, joka on tällä hetkellä Live Herring -projektisihteerinä töissä arkipäivisin näyttelyn päättymiseen saakka; yhteystiedot Live Herringin nettisivuilta: www.liveherring.org. Sivulta voi myös muuten käydä katsomassa kolmipäisen läänintaiteilijan viralliset potretit.

Ja näyttelyyn kohta käy myös oma tieni, kunhan saan vielä pari asiaa alta pois.
(Ah, joo, ja urastani tekstiilitaiteilijana ITE-tekstiilitaiteilijana myöhemmin.)

Keane - Spiralling

Väliaikauutisia... Sisältää kiitoksia ja vinkunaa. Koska edellisestä tilityksestä on muutama viikko ja lehtiä lukemattomat tutut luulevat minun taas joutuneen jonkun avaruudellisen abduktion uhriksi, lienee aiheellista antaa pieni tilannekatsaus. Kaikenlaista uskomattoman hienoa on tapahtunut, mutta myös aika synkkää ja kurjaa, joten kultainen keskitie on ollut viime viikot vähän hukassa. Enkä varmaan koskaan ole ollut yhtä käsittämättömän väsynyt kuin nyt olen. Pitäisiköhän taivuttaa perinneklisee toisinpäin? Onnellinen, mutta väsynyt...

Live Herring -näyttely on nyt valmis ja esillä; kiitos kaikille ihmisille, jotka sen kokoamisessa auttoivat. Avajaisissa jaettiin vieheistä tehty kalaisia avaimenperiä ja suklaasilakoita näyttelyn pystyttämisessä suuren työn tehneille ja paikalla olleille taiteilijoille, mutta ehdottomasti suurimman työn teki Live Herring -projektisihteeri Soile, jolla ei hermo pettänyt eikä langanpäät pudonneet käsistä kertaakaan. Näyttelyn pystytysaika oli hirmuisan lyhyt ja resursseihin nähden näyttely on melko vaativa, joten jo siksikin olen ylpeä työryhmästämme! Eikä homma suinkaan ole vielä ohi. Normaalisti hengähdystauko koittaa, kun näyttely on kasassa, mutta tällä kertaa se koittaa vasta, kun näyttely on ohi - jos sittenkään. Lisää tekstiä ja kuvia näyttelystä www.liveherring.org.

Näyttelyitä edeltävänä päivänä saimme kuulla kesken pystytystouhujen, että Live Herring -työryhmä (Soile Ollikainen, Ilkka Kuukka ja minä) on valittu Keski-Suomen uudeksi elokuva- ja mediakulttuurin läänintaiteilijaksi! Urakkamme alkaa ensi vuoden alusta. Lähdimme tietenkin hakemaan toimea tosissamme, mutta meille jo haastattelutilanteeseen pääseminen oli melkoinen erävoitto - kyseessä on kuitenkin työryhmä, eikä vastaavantyyppistä ole kai aiemmin edes yritetty. Joten kun tiistai-iltana tuli puhelu valinnastamme, olo alkoi tuntua suhtkoht surrealistiselta. Kokonaisvaltaisen väsymyksen vuoksi ainakin itselläni uutinen ja jonkinlainen käsitys päätöksen seurauksista on alkanut vasta nyt valua aivosoluihin saakka. Kaikki kiitos ennakkoluulottomalle Keski-Suomen taidetoimikunnalle, joka valinnallaan aiheutti itselleen enemmän töitä perusasioiden setvimisessä!

Live Herring '08 -näyttelyn avajaispäivänä suhina olikin melkoinen. Käytännössä aika meni viimeistä tippaa myöten pieneen tekniseen ja sisältösäätöön ja lehdistön kanssa juttelemiseen. Käsittämätöntä, kuinka vaikeaa väsyneenä on löytää tavallisiakin sanoja; toivottavasti pausseja haastatteluihin vastatessa pidettiin syvällisenä pohdintana... ¬_¬. Niinhän siinä kävi, että kotiin ei ehtinyt edes välillä juhlaan valmistautumaan. Vastaanotto sekä näyttelystä että läänintaiteilijuudesta oli hienoa. Kiitos kaikille onnittelijoille! Läänintaiteilijuus toi ainakin neljä ihmistä kertomaan jo näyttelyn avajaishumussa ideoitaan ja tulevia hankkeitaan, mutta valitettavasti en muista tällä hetkellä kuin yhden ja senkin vain suurinpiirtein... Asioiden overload avajaisten yhteydessä on haihduttanut dataa päästäni, mutta palaamme varmasti asiaan sitten, kun oikeasti aloitamme työt vuoden vaihteessa.

Jonkin verran sentään on pariin menneeseen viikkoon mahtunut omaa aikaakin, kun viime viikonloppuna osallistuin Käsityön museolla Roskaseminaariin. Seminaariin tulivat myös mm. Anne ja Ulla, joten asian lisäksi tarjolla oli myös viime aikoina harvinaisia ihmiskontakteja! Seminaarin jälkeen vietimme levollisen keskustelun täytteisen illan ruoan parissa thairavintolassa. Ylevässä seurassa kerrassaan: pohjaalaasen pikavierailijan, korealaisen (!) tekstiilitaiteilijan ja keskiaikapioneerin kanssa.

Artsuilupuolellakin on asiat hienosti. Iitin lokakuinen näyttely on nyt päättynyt ja saanen kuvat takaisin noin viikon kuluttua, kokonaisen saattueen kera (siitä todennäköisesti myöhemmin enemmän). Kaksi teostakin myin näyttelystä, joten on kovin jouluinen mieli siltä osin - ja toivottavasti kohta löytyy uusi CS4 koneella surraamassa! Timpan kanssa haimme yhdessä näyttelyaikoja (yhtä aikaa, mutta erilliset näyttelyt) kahdesta galleriasta, Porista ja Lahdesta ja näyttää siltä, että meillä on todennäköisesti näyttelyt ensi vuonna molemmissa (Wanhan woimalan lisäksi). Yksi pitkän aikaa hauduksissa ollut kirjaprojekti on taas elvytyksen alla (tällä kertaa minun ziljoona vuotta sitten kirjoittamani, kaverini kuvittama) - kuvitusprojekti käynnistynee ehkä keväällä. Ja sain tilauksen uusista värityskuvista. Pitää siis pistää myös itse kynä liitämään paperin pintaan.

Koneeni ei muista feissin tunnareita (enkä minäkään), mutta ei myöskään sitä, kuinka selain avataan, kuinka Photarin pitäisi toimia ja mistä löytyy kovalevyasema, joten molemmat me tässä työhuoneessa olemme samanlaisia hengettömiä hiippareita tällä hetkellä. Odotan tilanteen kohentuvan ensi viikon alussa tapahtuvan provinssivierailun ja loppuviikkoon suuntautuvan Tampereen tehokoulutussession ansiosta.

Ah - ja nukkumisen.

Staind - Break Away

Mutaisten autojen taidetta! Ehkä hienointa pitkään aikaan! Pitää äkkiä opetella piirtämään, niin voi tehdä salakavalia guerillahyökkäyksiä kirppariasiakkaiden autojen ikkunoiden pariin, kunhan vain lumi tulee. Toivottavasti.

Työn siivittämiseksi olen vaihteeksi (BBC6:n sijaan) kuunnellut Radio Ulsterin Across The Line -ohjelmaa. Musiikkikin melkein osuu kohdilleen, mutta ennenkaikkea tuo irlantilaismurteen vääntö on niin viihdyttävää kuunneltavaa, ettei töistäkään meinaa tulla mitään, kun jää kuuntelemaan soivaa kieltä.

Muutenkaan ei töiden teko viime aikoina ole ollut herkkua. Mikä lienee syysmasennus nakertaa aivokoppaa tyhjäksi lopuistakin ajatuksista ja ajoittain arjessa huopaaminen tuntuu vähän raskaalta. Mutta onneksi on jäätelöä ja mansikoita. Ja seinä täynnä post-it -lappuja, joita seuraamalla elämä etenee seuraavaan päivään. Saa pitää aivoja vähän aikaa narikassa.

Revere - The Escape Artist

Aika kiitää vimmattuna, mitään ei meinaa ehtiä. Iitissä on näyttely ollut esillä jo muutaman viikon - Värikeskuksessa on esillä Olipa kerran... -printtejä ja muutamia väreihin liittyviä juttuja, mm. vanhoista kirjojen kansista ja metsän antimilla värjätyistä neulesivuista koostetuista Metsän tarinoita I-III -kirjasarjasta.

Tällä hetkellä on päällimmäisenä projektina Live Herringin maailmaan saattaminen. Projekti on taas osoittaunut suuremmaksi kuin kukaan ajattelikaan, mutta tällä kertaa näyttää olevan kohtuuhyvin hallinnassakin. Live Herringistä ja sen sivuprojekteista piakkoin rutkasti enemmän...

Viime viikko oli kohtuullisen paniikinomainen. Alkuviikosta oli kaikenmaailman kaavakkeiden täyttöä, pidin ehkä huonoimman koulutuksen ikinä, olin juurihoidettavana hammaslääkärissä ja loppuviikoksi päädyin Tampereelle suu särkien. MindTrek oli oudon tyhjä kokemus: tuntui, että samat asiat saan verkkolehtiä lukemalla puolet nopeammin, selkeämmin ja tiiviimmin ilman tuotemainoksia. Tampereelta onnistuin palaamaan sillä junalla, joka tuli ajallaan, joskin lippujonossa ehdin jonottaa huolestuttavan pitkän ajan. Kotiin kuitenkin pääsin.

Perjantai meni koko viikon (tai no, kuukauden) jälkeisen väsymyksen seurauksena verrattain adhd:lla, mutta se anteeksi annettakoon tämän kerran. Opintosessiot herättivät jälleen enemmän ajatuksia jälkikäteen kuin tunnilla, mutta sama kai, milloin se ajatus mobilisoituu, kunhan se vain tapahtuu. Jotenkin kaikki vaan tuntuu niin sata neljä kertaa hitaammalta, kun istuu pulpetin takana.

---

Ja mitä on tapahtunut aidolle ihmistenkyyläysviihteelle? Big Brotherin keskustelupalsta on täynnänsä off-topiceja ja tälläkin hetkellä siellä on toppina "Suomenkielikö vaikeaa" ja "Saatana saapuu Moskovaan". Grrr.

Amanda Palmer - Runs In The Family

Syyskuun odotetuin päivä oli jo pitkään punaisella ympyröitynä kalenterissani - ja vihdoin se eilen koitti! Päivä indigovärjäystä veden äärellä, ulkona, eväät mukana, loistavassa seurassa! Missasin viime viikon kiireiden vuoksi asiaan liittyvät sähköpostit, joten lähtö tuli vähän guerillahengessä, kun puhelimeen tuli vain viesti, että nouto tulee lauantaina klo 11.15, enkä ollut edes ihan varma, minne ollaan menossa. Pakkasin laukkuun indigot, langat ja mattopuukon ja aamusella repun täyteen evästä - ja kas, auto kurvasi pihaan täsmälleen ilmoitettuun aikaan. Reissu värjäilypaikalle kesti noin tunnin (ja paluumatka vähän enemmän, koska neuvoin kuskin hyvin määrätietoisesti jonnekin jorpakkoon) ja eväitä oli kolmelle ihmiselle noin kymmenkertaisesti tarvittava määrä. Kabanossiakin! Vaatteet savunhajuiset! Ja majakka! Täydellinen retki siis. (Lisää itse indigovärjäilystä kuvineen Coloria-blogissa).








Ja vielä pitää laittaa kuva, jossa syksyiset männyt kuvastuvat indigoliemestä:


Päivä ulkona piristi kummasti ja paperityötkin menivät suhtkoht kevyesti. Sen verran koneisto on kuitenkin vielä hitaalla, että kaikkea suunnittelemaani - kuten apurahalomakkeiden liitteitä, uusia kuvaprinttejä ja Iitin näyttelyn teosluetteloa ja muita tulevaan näyttelyyn liittyvää - en ehtinyt saamaan valmiiksi. Kuvat ovat kuitenkin jo päässeet Iittiin asti: Kaimalle soittelin, kun hän odotteli Kausalan Matkahuollossa ison paketin kera kuljetuspalvelua paikalle... Toivottavasti taululasit ovat säilyneet bussitärinästä ehjänä. Jännityksellä odotan.

Joo, joo elossa ollaan

Kiirettä vaan pitää. Viime viikoilla Live Herringiä, if you justia, kaikenmaailman pikkutöitä ja muutama isompikin ja opinnot tehtävineenkin on alkaneet. Tällä hetkellä pergamiinin ompelua. Lisää sanoja sitten, kun pää taas kytkeytyy päälle.

Ladyhawke - Dusk Till Dawn

Syyskuu tuli ennenkuin ehdin sanoa "elokuu".

Suurin osa viime päivien ajasta on mennyt If You Justin säätöön; projekti on noin ziljoona kertaa työläämpi kuin mitä kuvittelinkaan (ihan vain *lievästi* liioiteltuna). Tuntuu, että porukka on alkanut heräillä vasta nyt kunnolla - sivulla uusi video ja muutama innostunut kommentti tullut. Webbiprojekti on kiinnittänyt positiivista huomiota ja projektin jatkumisesta on jo tullut muutama kysymyskin, joten varmasti sivun ylläpito jatkuu vielä muutamankin ajan pidempään kuin mitä alunperin suunniteltiin. Syyskuun lopun Tanssin aika -festarin esitys on projektin kolmas ja päättävä osa, mutta näyttää siltä, että massiivisesta tekovaiheestaan huolimatta siitä loppujen lopuksi taitaa muodostua vain hiekanjyvänen tuon keskimmäisenä projektin osana käynnistetyn nettisäädön rinnalle. Lisää tietoa teoksesta löytyy Tanssin aika -sivuilta.

Myös Live Herring on kovassa väännössä, mutta kiitos Zeuksen, meillä on Soile, joka on pitänyt asioille kuria ja järjestystä. Muuten olisi kaikilla tiltannut jo ajat sitten.

Eilen jopa äidyin pitämään lomapäivän (ja kokeilemaan Haraldin ruokalistaa, minkä varsin miellyttäväksi totesin). Eli pään taukohuolto hoidettu seuraavaksi kuuksi. Toivottavasti se säilyy suhteellisen hyvin koossa seuraavaan taukohuoltoon saakka, siihen voi vierähtää tovi.

Isobel Campbell & Mark Lanegan - Come On Over (Turn Me On)

TOTA. osa 2.

Tuossa isoja fileitä verkkoon siirrellessä oli aikaa tutustua Hesarin Klassikkoautomaattiin... Ja mitä tuo suosittelikaan mieltymysteni pohjalta:

1. Raamattu
2. Valikoima metamorfooseja (Metamorphoses (Selectae)) Publius Ovidius Naso
3. Linnunradan käsikirja liftareille (The hitch-hiker's guide to the galaxy ) Douglas Adams
4. Pessi ja Illusia Yrjö Kokko
5. Orjattaresi (The Handmaid's Tale) Margaret Atwood
6. Taru sormusten herrasta (Lord of the Rings) J. R. R. Tolkien
7. Medeia (Medea) Christa Wolf
8. Tiitiäisen satupuu Kirsi Kunnas
9. Toinen sukupuoli (Le deuxiéme sexe, vol 1-2) Simone de Beauvor
10. Jörö Jukka (Der Struwwelpeter) Heinrich Hoffmann

Näistä olen jopa suurimman osan lukenut ja muutamasta jopa pidän. Vaan MISSÄ OVAT MUUMIKIRJAT? Ja H. Potter? Kysynpähän vaan.

Cold War Kids - Something Is Not Right With Me

OMG! OMG! Liityin viikko sitten PS3 Networkiin, pistin rahaa walletiin ja latasin torstain ja perjantain välisenä yönä itselleni Ratchet and Clank: Quest for Bootyn. Pelasinkin sitä jo yhden perjantai-illan, jonka armollisesti julistin itselleni vapaa-ajaksi. Hyvältä vaikuttaa ja räiskiminen helpottaa kokonaisvaltaisesti tässä ylitäydessä elämässäni. Secret Agent Clank on vielä kesken, mutta se on PSP:llä ja ajattelin urhoollisesti säästää sitä opiskelureissujen junamatkoja varten. (Viime viikolla tuli ensimmäinen etätehtävä, mikä aiheutti kieltämättä lievää hilpeyttä: Kuvaa työpaikkasi johtamisjärjestelmä. Eh. Tota. Mitä?)

Tässä sitä luovuutta tosiaan tarvitaan.

Vihdoinkin olen alkanut palautua hiljalleen arkeen ja saanut jopa töitä tehtyä ja joihinkin meileihin vastattua. Reissusta palattaessa odotti laatikossa muutamakin mielenkiintoinen meili ja tällä viikolla on tullut pari lisää sekä tutuilta että vennoilta, mutta yritän suhtautua kaikkeen työpuoliseen tällä hetkellä jonkinmoisella kliinisyydellä, etten upposukella kalenterimerkintöjeni alle. Pää on alkanut taas suoltaa omiakin projekteja siihen malliin, että pitää pidellä korvista kiinni, ettei koko hökötys irtoa.

Thecocknbullkid - On My Own Again

Tänä vuonna on tullut pidennystä kesään kevään Firenzen reissusta ja nyt Eestin reissusta - reissussa oli niin lämmin, että pakostakin huvitti rinkkaan pakattu villapaitavarustus. Lähdimme Ullan kanssa Helsingissä nukutun yön (ja runsaan hotelliaamiaisen) jälkeen aamupäivällä lautalla Tallinnaan, siellä junaan kohti Türia ja bussilla Laupaan. Matka sujui nopeasti ja notkeasti ja palvelu niin rautatieasemalla kuin junassakin ystävällistä.

Kummalliselta vaan tuntuu, kun on ulkomailla ja pärjää melko hyvin omalla kielellään ja ostaa tuttuja tuotteita. Rautatieasemallakin tuli Ärrältä ostettua evääksi Taffelin sipsejä ja Hartwallin vettä - onneksi sentään sikäläistä jäätelöä, jotta tuli jotain autenttistakin maistettua. Heti alkumatkasta tosin syntyi hirmuisen suuri henkinen nolotus siitä, ettei ollut opetellut etukäteen mitään eestiläisiä sanoja. Yleensä, kun lähtee reissuun, niin etukäteen opettelee perussanaston (huomenta, päivää, iltaa, kiitos, ole hyvä, anteeksi jne.), mutta nyt koko reissu tuli eteen vain niin yhtä-äkkisesti, että opettelu jäi. Matkan päällä oli vähän outo olo, kun ei tiennyt pitäisikö yrittää suomeksi vai englanniksi, joten monessakin kohdassa meni puhe yleiseksi mutinaksi. Ymmärrys kuitenkin kasvoi matkan varrella: eestin kieltä alkoi puhuttunakin ymmärtää paremmin, kun tajusi, että kieli on paljon nopeampaa kuin suomi. Eli kun väänsi nopeusmittarin eri tahdille ja antoi aivon raksuttaa, ainakin pääasiat selvenivät nopeasti.


Laupan kartano on aivan upea paikka! Paikka on oikeasti maalla ja öinen pimeys, usva ja hiljaisuus veti mielen aivan hämmennyksiin. Verkosta luin, että paikalla sijaitsi jo aiemmin kartano, jonka kapinoivat työläiset ja maanviljelijät polttivat maan tasalle 1905. Viisi vuotta myöhemmin von Taubet rakensivat nykyisen jugend-tyylisen kartanon ja se on toiminut kouluna vuodesta 1922. Opinpa sellaisenkin tiedon, että kartano on päätynyt postimerkkiin vuonna 2001. Sain kartanosta niin hienoja kulmia ja paikkoja kuvattua, että se pakostakin tulee näkymään tulevissa artsuiluväännöissäni tavalla tai toisella.


Perjantaina ohjelma alkoi London Print Studion johtajan, John Phillipsin hauskalla luennolla ja sitten perunat käteen ja muitta mutkitta paperin kimppuun.

Sain jo tuosta kartanosta sellaiset kicksit, että varsinainen pottupainanta oikeasti taisi jäädä osaltani toiselle sijalle - mutta ei paljon. Ensin kärsin hetken valkoisen paperin - tai sanoisinko: koskemattoman perunan - kammosta, mutta se meni nopeasti ohi. Sama juttu kuin värjäämisen kanssa: on jotenkin äärimmäisen ilahduttavaa kokea saavansa jotain aikaan käsillään. Motorinen kömpelyyteni tosin näkyi jokaisessa työssä, kun peruna ei kädessä meinannut pysyä vaan sinne tänne tipahteli tahattomia läiskiä.


Festarit itsessään sujuivat hienosti: ruoka oli hyvää, meininki rentoa ja ihmiset ihania! Ehkä tuollaisessa teemassa yhdistää jonkinlainen samanhenkisyys, kun tuntui, että kaikki tulivat niin mainiosti toimeen keskenään. Toivottavasti olen tulevaisuudessa yhteyksissä monien osanottajien kanssa. Rento meininki ja kiireettömyys saivat äkkistopin, kun tuli lähdön aika: muut onneksi pidättelivät bussia sillä välin, kun Ulla ja minä juoksimme henkihieverissä rinkat selässämme niityn poikki - pitäähän joka reissussa yksi adrenaliinihölkkä olla. Paluureissu sujui (Helsinkiin saakka) yhtä sujuvasti kuin menomatkakin.



Kartulitrüki-sivut löytyvät osoitteesta: www.printpotato.pri.ee. Festareilla painetuista töistä kootaan näyttely EKA Galeriihin (Eesti Kunstiakadeemia, Tallinna) 3.-15.9.2008. Siitä lisää ajallaan...

Jeremy Warmsley - Lose My Cool

Ja wohl. Pakkaan nyt tavarat ja lähden pottupainofestareille Viroon.

Jam - Down In The Tube Station At Midnight

Oleellinen If You Justista.

Toissapäivänä istuin keittiössä muutaman tunnin ompelukoneen äärellä ompelemassa yhteen pergamiiniliuskoja If You Just -projektin harjoituksia varten. Osaavalta tuohon olisi mennyt varmaan kymmenen minuuttia, mutta tässä kun ei ole tekniikan ihmelapseksi syntynyt, piti lukea ohjekirjaa useampaankin otteeseen. Hassua, kuinka tuo langan pujottaminen ompelukoneeseen on säilynyt jonkinlaisessa lihasmuistissa - käsi veti oikean reitin, piti etsiä vain ne oikeat namikat. Pitkän ja luistavan materiaalin työstäminen ei tosin ollut mitään ergonomian juhlaa. Kehittelin ihan omat asentoni projektia varten, mistä jo valmiiksi nirskuvat niskanikamani eivät yhtään pitäneet.

Eilen hain aamulla videotykin, keräsin pergamiinit ja Ilokivessä virittelimme systeemin paikalleen. Teknisesti lupaavaa, sisällöllisesti vielä säädettävää. Tänään jatkoimme tutustumalla varsinaiseen esitystilaan ja piirtämällä jopa hienoja kaavioita.

Siinä missä eilinen päättyi epämääräiseen hortoiluun IP:n kanssa (sarjassamme "Miten sadan metrin kotimatka voi venyä kolmituntiseksi spektaakkeliksi, missä kohtaavat Taide isolla Teellä, Kesäteatteri isolla Teellä ja tekniset hienoudet isolla Teellä, sekä musikaalinen karaokeauto tyhjällä päällä"); tänään päädyimme tilannetarkistuksen Nooran kanssa syömään kokorahanedestä-säädöllä Blomstedtin lounaalle. Hyvä lasku produktion hiljaisemmalle tuotantokaudelle.

If You Just... hakee edelleen videokontribuutioita, mutta sivulla on jo jotain tutkittavaakin. Ei paljon, mutta jotain: www.ifyoujust.net

Ladytron - Runaway

(Netti on NIIIN hidas. Onkohan siellä sama tahna jarruna kuin päässäni?)

Aikaa tuntuu aina olevan vain harmillisesti vähemmän ja vähemmän ja se näköjään kuluu joka vuosi edellistä kolmanneksen nopeammin. Ja samalla itse tekee vuosittain asiat hitaammin. Tämä ei ole hyvä yhtälö...

Uuden, itsetehdyn seinäkalenterin piti auttaa kiiresumaa, mutta sen sijaan se aiheutti paniikin. Edellisen suht koht vapaakenttäisen kolmen kuukauden projektisysteemini tilalle tuli jämäkästi oikein viivottimen kanssa mittailtu kalenteri päivänumerointeineen ja nyt näkee koko vuoden eteenpäin ja huomaa, kuinka lomaa ei ole tiedossa pitkään aikaan koskaan. Sitä paitsi, tekovaiheessa tapahtuneen pienen ajatusvirheen vuoksi vuodessani on nyt tästedes neljätoista kuukautta, ja mikä pelottavinta, myös ne kaksi ylimääräistä ovat täynnä.

---

Mutta menneisyys on vielä pelottavampaa. Jonkin aikaa sitten katselin netistä Ramsayn Kitchen Nightmaresin jakson, jossa entisen musikaalitähden Alan Loven (?) osteribisnekset menevät päin puuta ja - viuuuh - Gordon syöksyy apuun, kiroilee charmikkaasti ja pelastaa paikan. Sivujuonteena näytetään vilaus Alanin uran huippukohdasta, joka oli ilmeisesti maailman kolmanneksi (!?) huonoimmaksi musikaaliksi tituleerattu The Apple (1980), jonka traileri oli pakko metsästää YouTubesta, por favor.

Eminiana Torrini - Me And Armini

(Kuvissa muistumia Evolta)

ANTEEKSI! Sitä saa mitä pyytää. Mutta en oikeasti tällaista sadetta tarkoittanut sillä toissapäiväisellä sadetoiveella.

Eipähän sureta hirveästi se, että koko toissapäivä meni sisällä koneen ääressä istuessa ja niin näyttää menevän tämänkin. Eilen sentään päätin pitää täysmittaisen vapaapäivän kaikesta: käväistiin kaupungilla, tongittiin divareita, syötiin Hesellä (!) ja tein profiiliini sopimattoman ostoksen, josta ehkä lisää myöhemmin, kunhan rohkaistun sillä saralla ja pääsen sinuiksi asian kanssa.

Jotta pää tyhjentyisi kaikesta ylimääräisestä ja jumiintuneesta työ- ja projektijutusta, tein eilen illalla jotain täysin toisplaneettaista. Latasin viime viikolla verkosta nuotinnusohjelman (Finale NotePad 2008), eilen asensin sen ja naputtelin sinne puhtaaksi muutaman parikymmentä vuotta sitten säveltämäni parin minuutin massiivisen musiikkiteoksen. Hmph. Ainakin noilla sulosävelillä on sentimentaalista arvoa ja kunhan oppii löytämään kaikki nuanssit ja säätämään (midi!)ääniä vähän epäkonemaisemmiksi, niin eiköhän näistä aivan loistavia spektaakkeleita tule. Ohjelman käyttö on vielä hakusessaan: tuossa ilmaisohjelmassa ei ilmeisesti voi muuttaa tahtilajia (ja mikä se on englanniksi?) kesken kappaleen? Jos joku tietää paremmin, kertokoon sen minulle.

Martha Wainwright - You Cheated Me

Viikonloppu meni Evolla metsän siimeksissä väripatojen ääressä. Kotona en koskaan viitsi käyttää värjäykseen muuta kuin viinikiveä ja alunaa, joten ihan kiva välillä saada näytekokoelmaansa myös rauta- ja kuparikäsiteltyjä lankoja. Ja varsinkin ammoniakkimenetelmällä valmistettuja värejä. Tänään kuvasin vähän aikaansaannoksiani (tai olisi oikeampaa sanoa aikaansaannoksiaMME, koska melkolailla delegoin tuota värjäämissavottaa muille kiireissäni.) Luentokin meni ihan hyvin, vaikka siitä kyllä taisi tulla melkoinen palopuhe... Mutta heräsipä killan blogi ainakin jotenkuten henkiin - värjärijuttuja luettavissa osoitteessa varjarikilta.blogspot.com.

Mutta tottahan urbaani kaupunkieläjä yhden migreenin ja flunssan puolikkaan metsässä saa. Alkuviikko meni toipuessa ja eilen vielä pää painoi tonnin, mutta jotenkin aika tukkoiselta tuntunut olo alkoi aurautua auki, kun If You Just... -projekti alkoi vähän selkeämmin hahmottua. Tänään alkoi tuntua jo melkein auvoisalta, kun Seija vei lounaalle ja jälkiruoka nautittiin jäätelön muodossa Kirkkopuistossa. Auringossa saattoi jopa hetken kuvitella, että kesä on tullut takaisin.

Ja anteeksi kaikki auringonpalvojat, mutta: SATAISI JO. Uusi Zoom H2 odottelee malttamattomana hienossa suojakotelossaan ja itse vielä malttamattomampana, että pääsisi äänittämään sadetta. Kesäsateen ääni on ehkä hienoimpia ääniä maailmassa ja haluan sen tallentaa itselleni, jotta voi talvellakin kuunnella sateen ropinaa nukkumaan mennessä. Optimisti siis: uskon vakaasti, että ensi talvena tulee lunta, eikä vettä.

Aah, ihanaa, dvd-soitin on palannut kotiin Wanhasta Woimalasta ja voidaan taas jatkaa Farscapen katsomista ilman, että täytyy viritellä läppäriä telkkariin kiinni. Vielä yksi kausi jäljellä.