Haluaisin niin paljon kirjoittaa pitkästi ja vuolaasti kahdesta hienosta näyttelypaikasta, joihin tänä kesänä saan pystyttää Kyyneltarhani - mutta aika! Vielä on vaikka mitä tekemättä ja aamulla lähtee bussi kohti rannikkoa, ja olisi varmaan hyvä pakatakin... Joten lainaan tähän itseäni, kirjoitukseni (hieman muokattuna) Kyynelpuutarhurin päiväkirja-sivulta muutaman viikon takaa:
Kyynelpuutarhurin päiväkirjaan kirjoitin:
"Vaikka Kyyneltarha on ikuinen, minulle se on myös väliaikainen. Tiedän, että aikani kyynelpuutarhurina päättyy joskus, ehkä piankin, ja se hetki tulee koko ajan lähemmäksi. Jossakin tulevaisuudessa odottaa päivä, kun jätän kyynelpuutarhurin saappaat pestyinä vajan oven viereen, kuljen puutarhan läpi pitkän hiekkakäytävän päähän viimeisen kerran ja suljen puutarhan portit takanani. Ehkä edelleen käyn puutarhassa, kuten kävin ennen kuin aloitin työni täysipäiväisesti, mutta samalla tavoin kuin silloin, puutarha pysyy vähän etäämmällä minusta. Olen enää vain kävijä muiden joukossa, en puutarhuri."
Nyt tuo vääjäämätön hetki on lähellä.
Haikeana sanon tänä kesänä jäähyväiset Kyyneltarhalle kahden hieman erilaisen Kyyneltarha-näyttelyn parissa - kaihoisissa, mutta onnellisissa merkeissä:
26.6.-11.8.2019 Kyyneltarha, HUONE ett RUM Inkoo
3.7.-4.8.2019 Kaikuja Kyyneltarhasta, Teijon Masuuni
Teokset jatkavat toki elämäänsä eteenpäin, ja vaikka ehkä joskus tulevaisuudessa palaan teeman pariin, mutta Kyyneltarha-teemaisten näyttelyiden pariin en enää tämän kesän jälkeen todennäköisimmin palaa.
Elokuussa painan Kyyneltarhan portit hellästi kiinni, ja ehkä nojaan vielä hetken päätäni sen ruosteesta punertuneeseen pintaan, ennenkuin jatkan matkaani eteenpäin.
---
I would like to write long about those two fantastic exhibition places, where I can bring my Garden of Tears this summer - but time! There's so much to do before my bus will leave towards the coast on tomorrow morning, and it would also be good to pack... So I quote myself - my writing from the Kyynelpuutarhurin päiväkirja (The Diary of a Tear Gardener) facebook page a few weeks ago:
On my Diary of a Tear Gardener I wrote:
Even though the Garden of Tears is eternal, for me it's just temporary. I know my time as a tear gardener will end sometime, maybe soon, and the moment comes closer each day. Somewhere in the future there will be a day, when I'll leave my tear gardener boots cleaned next to the shed door, I'll walk through the garden, to the end of the long sand lane for the last time, and close the garden gate behind me. Perhaps I'll still visit the garden, like I did before I started my full-time job, but like then, the garden will stay further away from me. Then I'll be just another visitor amongst the other ones, not a gardener.
Now that inevitable moment is coming closer.
This summer I bid a melancholic farewell to the Garden of Tears with two slightly different exhibitions - wistful, but happy:
June 26 - August 11, 2019 The Garden of Tears at HUONE ett RUM Inkoo
July 3 - August 4, 2019 Echoes from the Garden of Tears, Teijon Masuuni
After this the artworks will live on their life, and even though I might return to the theme some day in the future, I probably won't return to the Garden of Tears exhibitions after this summer.
In August I'll gently close the gate of the Garden of Tears, and maybe I'll rest my head against its rusty surface, before I'll continue my journey.
Tekstit
1 kommentti:
Kävin sun näyttelyssä Teijossa. Mulle se oli aika ristiriitainen kokemus. Olen odottanut näyttelyä kauan ja tavallaan näin että se on juuri sitä mitä odotin, mutta olisi pitänyt tulla näyttelyyn silmät sidottuna sen kahvilan läpi. Siellä oli valokuvanäyttely, jossa oli kyllä sellaisia beisic-hienoja valokuvia, mutta ne oli isoja ja niitä oli paljon, todella päällekäyviä. Siitä jäi päähän sellainen meteli, että sen jälkeen olivaikea laskeutua kyyneltarhan hiljaisuuteen. Ei tavallaan voinut enää keskittyä sen jälkeen. Ei se "taustahäly" kokonaan näyttelyä pilannut, mutta kun olin tullut ostomielellä en osannut sitten tehdä päätöstä. Tulen sitten ostoksille myöhemmin kun voidaan rauhassa katsoa oikeassa tunnelmassa. Kiitos jokatapauksessa hienoista kuvista!
Lähetä kommentti