Jotain muuta / Something else

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

EDIT: Tänään myös tätä: Reposted from @jyvaskylantaiteilijaseura - Yhdistyksen viestintästrategiaa miettimässä #pulla #kahvi #kaavio - #regrann

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Huhti 17, 2019 kello 10.40 PDT

Luulin jo jättäneeni suurimman osan viestintäjuttuja entiseen elämääni, mutta niin vain löysin itseni eilen Jyväskylän Taiteilijaseuran Galleria Beckerin keittiöstä outojen kaavioiden ääreltä! Vedin (pitkästä aikaa) viestintä-workshopin ja yhdessä mietittiin mahdollisuuksia ja resurssointia tulevaan. En kyllä ihan osannut typistää normaalisti yhden kokonaisen päivän workshopiin tarkoitettua matskua viiteen tuntiin niin hyvin kuin luulin, joten viimeisen tunnin aikana alkoi jo itselläkin vähän nöyhtä pyöriä päässä ajatusten sijaan. Workshopin laatu ei näin vetäjän osalta ollut ehkä sitä samaa tasoa kuin mitä vastaavat ovat aiemmin olleet, mutta aika paljon saatiin aikaiseksi.

Itselleni workshop oli myös hyvä muistutus siitä, kuinka paljon taiteilijaseuran aktiivit tekevät kulissientakaista työtä. Seuraavana tapahtumana nurkan takana odottaa Jyväskylän taiteilijaseuran teosvälitys - eli taidemyyntitapahtuma kauppakeskus Sokkarissa ihan keskellä Jyväskylää huhtikuun viimeisenä viikonloppuna pe-su 26.-28.4.2019. Tapahtuma järjestetään talkoilla: teoksia on esillä talkootöihin osallistuvilta taiteilijoilta ja kaikki he ovat myös itse paikalla jossain välissä tapahtumaa - tervetuloa tapaamaan taiteilijoita! Osallistuvat taiteilijat ja aikataulutiedot siitä, kuka on paikalla milloinkin, päivitetään piakkoin tapahtuman Facebook-sivulle.

Itse olen paikalla sekä tapahtumalauantaina että sunnuntaina klo 12-15. FB-sivulla näkyykin jo, mitä olen viemässä paikan päälle kehystettynä, ja tänään tarkoitus olisi aloittaa työpäivä valitsemalla mukaan lähtevät vedokset ja kirjoittelemalla lyijykynällä kortteihin hintoja. Tervetuloa!

---

I thought I'd never work with communication processes again, but yesterday I suddenly found myself sitting at the Gallery Becker kitchen next to these strange diagrams. I gave a workshop on communications for the Jyväskylä Artists' Association and we pondered together the possibilities and the resources. Earlier all the workshops I've given have lasted about a day, and I really couldn't compress that all in five hours, and during the last hour it started even my head started spinning. So, it wasn't quite like some quality workshops I've been giving before, but still we managed to do a lot.

For myself the workshop was a good remainder on the fact how much work is done behind the scenes by the most active group of the art association. The very next event is happening soon, the art sales event of the association takes place in the heart of Jyväskylä, at commercial center Sokkari, on April 26 to 28, from Friday to Sunday! The event is organized by the volunteering work: the artworks displayed are from the artists volunteering, and artists are also joining the event on some days - welcome to meet artists! Full list of artists volunteering and the schedule of when the artists can be met on site will be soon published on the event Facebook-page.

I'm on the site on both Saturday and Sunday from 12 to 3pm. I've already selected my framed works (shown on the event site), and today I'm continuing my workday by choosing the prints without frames and writing prices to postcards. Welcome!

Työhuone avoinna lauantaina 13.4.2019 / My studio doors open on Sat April 13, 2019

Olen pitänyt työhuoneeni ovet avoinna noin kerran kuussa lauantaisin - ja tällä viikolla taas! Tänään menen valmistelemaan: tällä kertaa ajattelin ripustaa esille Kyynelpuutarha-kirjassa esiintyneitä ja siitä ulos jääneitä kyynel-akvarelleja. Aloitin viime viikolla niiden järjestelyn Turun Kirjakahvilassa ensi kuussa aukeavaa pienimuotoista kahvilanäyttelyä varten, ja aloin ihmetellä, miksi olen niitä vedoslaatikossa piilossa pitänyt. Niinpä kokeilen, jos tänään saisin jotenkin fiksusti niitä työhuoneelle esille.

Paitsi että tämä työhuoneputiikkikäytäntö on näköjään itselleni melko hyvä työkalu kohtuullisen järjestyksen pitämiseen, se myös vähän rytmittää ja keskittää tekemistä. Olen melko huono keskittymään ja etenkin luomistyöhön tarvitsen pitkää, "ehjää" aikaa, enkä sen vuoksi pidä ovea joka päivä auki ex tempore -vierailijoille. Toki olen avannut kolkuttelijoille, jos vain kuulen - keskittymiseni maksimoidakseni kuuntelen usein musiikkia kuulokkeilla, mikä aika hyvin peittää ulkopuoliset äänet. Lounaalle houkuttelevat ystäväni ovat saaneet turhan usein seistä ulkona ihan turhaan, kun kolkuttavalle ei ole avattu. (Anteeksi!)

(Sivuhuomautuksena: vastaanotan kyllä mielelläni vieraita työhuoneelleni etukäteen sovittaessa muinakin aikoina! Aikataulutetut tapaamiset eivät ole tippaakaan häiriöksi - päin vastoin. Usein silloin saa kohdata rauhassa ja työn tekemiseenkin tulee aina vähän uutta virtaa.)

Vaikka suomalainen kevät on aina yhtä arvaamaton ja toukokuukaan vielä harvoin oikeasti keväinen, oli viime viikko jo niin lämmin ja aurinkoinen, että haaveilin pienen keitaan rakentamisesta ulos näyteikkunani alle. Vähintään aioin kadulle nostaa kaksi tuolia, mutta suunnittelin jo jonkinlaisen kivan pikku puun ostamistakin - olisi ollut vehreä lepopysäkki vierailleni ja ohikulkijoille. Parin päivän jatkuva lumisade pyyhkäisi suunnitelmaani tuonnemmaksi. Vaikka nämä lumet tästä sulaisivatkin, ehkä tämä katuterassini toteutuu sitten seuraavalla kerralla, lauantaina 11.5.2019. Jos ei sada lisää lunta.

Onneksi on työhuoneella seinät ja katto, sinne voi tulla, vaikka olisi millainen myrsky ulkona. Siispä, tervetuloa!

---

I've been opening my studio doors for public about once month - and it's that time again on Saturday! This time I'm exhibiting my tear themed aquarelles. Last week I started to select my artworks for the (very) small exhibition next month at the Kirjakahvila / Book Café in Turku, and I started to wonder why I have kept them hiding on a drawer.

This "studio shop once a month" has been a good policy for me in keeping the studio tidy, and it also gives me time to concentrate on my work. I'm very poor in concentrating and especially for my creative work I need a long time without no interruptions, and that's why I cannot keep the studio door open each day for ex tempore visitors. If you knock, however, I will open, if I just hear you knocking - I usually keep my headphones on to maximise my concentration - and that also covers well the voices outside. My friends, who have came to ask me for a lunch, have too often stood outside in vain, when I haven't just heard them. (Sorry!)

(A note: however, I'm very glad to have visitors in other times too, if only agreed beforehand! Those scheduled meetings won't bother my work at all - on the contrary they usually give enough time to really meet and these kinds of appointments also bring new energy to my work in otherwise.)

Although Finnish spring is always unpredictable and even May is often still very wintery, last week was so full of spring that I dreamed of building a small oasis outside my studio. I thought I'd put two chairs in the front of my window and I also thought about buying a small tree  - it would have been a green resting place for my guests and by-passers. Two days of continuous snowing wiped my plan to some future day. Even if all the snow would melt, maybe this street terrace will take its place better in next time, on Saturday, May 11, 2019. If it just won't snow then.

I'm lucky to have walls and ceiling on my studio, you can come in, however big storm outside. So, welcome!



.

Kun unohtaa pitää vapaata / When you forget to have days off

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Huhti 6, 2019 kello 12.14 PDT

Aiemmin valitin, että kun on niin paljon kiirettä, ei ehdi kirjoittaa blogiin. Mutta ei näköjään ehdi (= saa aikaiseksi) kirjoittaa, vaikka mitään suunnatonta kiirettä ei olisikaan. Maaliskuun alun jälkeen olen elänyt juuri sellaista elämää, josta olen pitkään haaveillut. Yksinkertaista. Työn tekemistä ilman painostavaa kiirettä, aikaa myös muulle elämälle. Maaliskuussa ehdin kurssittautua muutamaankin otteeseen ja samalla löysin itselleni pitkään etsimäni tekniikan (en tiennyt, mitä etsin) toteuttaa erään katoamista kuvaavan teoskokonaisuuden.


***

Perjantaina lähdin aamulla Mikkeliin, jossa odotti näyttelyn ripustus Studiom3-galleriassa. Kieltämättä pitkästä aikaa sain itselleni nousemaan sellaisen jännityksen hien pintaan, kun pakettien lähettämisen jälkeen tajusin vasta kotona kuitista, että Matkahuollon virkailija ei ollutkaan lisännyt paketteihin särkyvänä-kuljetusta. Yleensä tarkistan kuitista asian samantien, mutta tällä kertaa virkailija toisti tilauksen niin monta kertaa oikein, ettei tarkistaminen ollut heti päällimmäisenä mielessäni - varsinkin, kun olin niin shokissa hinnannoususta. Vielä maaliskuun puolella kolmen paketin lähetys olisi mennyt yhtenä monikollilähetyksenä noin 70-80€ hintaan - nyt jokainen paketti menikin erikseen, ja lähetyksen yhteishinta oli 160€. Olisi ollut 190€, jos virkailija olisi muistanut lisätä erityiskäsittelyn lähetykseeni. Mieltä kuitenkin hieman huojensi se, että harvoinpa ne kuskit kuitenkaan pienellä präntättyä lukevat, ja laatikot oli käytännössä vuorattu varovasti-tarroilla. Ja ehjänähän ne perille menivät, turhaan uhrasin huolestumiselle aikaa.

Mikkelissä ja Studiom3:ssa olin perjantaina puolilta päivin, ja purin lähetyslaatikot. Siinäpä se työpäiväni sitten melkein olikin. Näyttelyn ripustus sujui äärimmäisen leppoisasti: katsoin teosten paikat, istuin sohvalla ja seurasin, kun ne ripustettiin. Ei varmaan ikinä ole näyttely noussut seinille yhtä nopeasti ja kevyesti. (Ensimmäiset kaksi teosta myytiin näyttelystä heti, kun ripustus oli saatu valmiiksi.) Ehdin vielä illalla kunnolla nauttimaan keväisestä Mikkelistä ja hotellihuoneessa kasvonaamio naamallani mitään tekemättömyydestä. Absoluuttisen täydellinen päivä.

Seuraava päivä jatkui samalla työluksuksella: hotellin aamiaiselta suoraan galleriaan, jossa oli tarjolla kuoharia ja täytekakkua. Ihmisiä kävi juuri sopivasti ja muutama teos löysi uuden kodin. Ja ulkona oli kevätpäivä kauneimmillaan! Paluumatkakin - matkalaukusta, pahvilaatikosta, junanvaihdosta ja syömättömyydestä huolimatta - tuntui kevyelle.

Toisaalta: työn keveys ja kiireettömyys ovat saaneet aikaan sen, etten ole kolmeen viikkoon hoksannut pitää yhtään varsinaista vapaapäivää. Eilinen sunnuntai sujahti vielä paperihommien parissa, mutta nyt heittäydynkin sitten alkuviikon vapaalle, enkä tee mitään työjuttuja, alkaen juuri nyt. En ole edes niin pahoillani kevätsään pakenemisesta. Tällainen sadepilvien luoma hämärä on aivan erilaista kuin lyhyestä päivästä johtuva: tämä on lempeä ja rauhoittava, ja juuri sopiva sille, että voi pujahtaa sohvan nurkkaan viltin alle kirjan kanssa, ja hörppiä teetä täydellisessä hiljaisuudessa.

---

Before I always complained how I have so much other things to do, and that's why I don't have time to write my blog. But it seems that I don't write even I would have some time. In March I've been living the life I always dreamt about. The very simple one. Working without any pressure, having time to other things in life too. In March I took part to some workshops and in one of them I found a technique I've been searching for a long time (without actually knowing what I'm searching for), to make an installation-like image series focusing on things vanishing.

***

On Friday  I traveled to Mikkeli, where I'm having an exhibition at Studiom3. There was some suspence in the air: when I sent the artworks via Matkahuolto bus service, I noticed only at home that the "careful handling" was missing from my receipt. I usually check my receipt at the site, but this time the official repeated my order for several times, so I didn't think about it - especially when the price was messing with my head. If I had sent those three boxes in March, it would have cost me about 70-80€ - but now each box was a separate issue, and the price for them was 160€. It would have been 190€ if the official had added the careful handling which I ordered. I wasn't truly worried though: the boxes were throughout covered with red warning stickers, and I guess the deliver guys rather read those big stickers than the small printed text. They arrived intact, so my worrying was totanny unnecessary.

I arrived in Mikkeli about noon, and emptied the boxes. And that was about it. Never has the exhibition set up been so easy: I just pointed where each artwork should be placed and then I sat on the sofa and watched the job to be done. (First two pieces were sold right after set up.) I had plenty of time to enjoy spring in Mikkeli and I sat on the hotel room with mud mask on my face, doing nothing. Absolutely perfect day!

The following day continued the same way: after hotel breakfast I walked straight to the gallery. Some bubbly and berry cake was served for my exhibition vernissage guests. I had plenty of visitors and a few artworks found a new home. The sun was shining and the air smelled as spring! Even the trip back home felt light - although I had to carry my suitcase and a big cardboard box through changing trains and I didn't find anything to eat...

On the other hand: this current lightness and leisuriness of my work has lead to the point where I haven't really had any days off for about three weeks. I still had to do some paper jobs yesterday, Sunday, but now I'm having my few days off, not thinking work at all. Starting right now. I'm not even sorry about the sunny, warm spring weather vanishing. This kind of hazy dusk created by raining clouds differs from the darkness that the short days bring aroung: this is kind and settling, and just perfect for reading a book and sipping tea in total quietness.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Hahaa! I bought a new #armchair for my studio! New to me, that is, used one otherwise. And for work use: sometimes I find it easier to both sketch and write sitting in a good armchair instead of sitting by a desk. This is bigger than I was originally searching for (I have been searching for those tiny and light 40s and 50s chairs), but as I sat down I knew instantly that this one is mine.I bought it from a fleamarket just about a few hundred meters from my studio - I'm so glad I have bought this small trolley, and I managed to bring it here myself, without having to pay for transport. :) . #artistlife #taiteilijaelämää #työhuone #workingday #workdiary #keskustie21

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Huhti 3, 2019 kello 4.18 PDT