Roolileikistä pukuleikkeihin / From role play to playing with accessories

Kymmenen vuotta sitten näihin aikoihin järjestettiin ensimmäinen Live Herring -tapahtuma. Tuolloin hyppäsin aika...

Julkaissut Päivi Hintsanen 13. marraskuuta 2015

Olen aiemminkin kamppaillut ammatillisen lokeroinnin kanssa, mutta viime aikoina kuulemani kysymykset ja toteamukset (Oletko sinä nyt sitten kuvataiteilija vai mediataiteilija? Teet sitten näitä kuvitusjuttuja - etkö olekaan mediataiteilija? Ai, teetkin videota - minä luulin, että olet taidegraafikko. Etkö sinä olekaan web designer?) kieltämättä ovat saaneet höyrypilvet pullahtelemaan korvista. Suurimmaksi osaksi jätän reagoimatta noihin kysymyksiin, mutta aina työtäni eri tilanteissa esitellessä asia nousee esiin joka tapauksessa. Olen yrittänyt selittää hyppelyäni eri alojen välillä vaikka miten ("kaikki luovat jutut lopulta kumpuavat samasta paikasta, niiden muoto on vain erilainen"), mutta ihmisillä vain tuntuu olla tarve saada henkilö asetettua johonkin yhteen ja selkeään lokeroon, pelkkä "luovan työn tekijä" ei vain riitä. Jos itselleni mieluisin "kuvittelija"-titteli ei kelpaa, helpointa on ollut vain pysyä vanhassa tavassani vaihtaa titteliä tilanteen mukaan.

Kunnes sitten viime viikonlopun Tourulan kuvataiteilijoiden avointen ovien tapahtumassa vihdoin sain selkokielisen selitysmallin. Itseasiassa ajatus tuli työhuonevieraalta, jonka kanssa juttelin luovan työn eri aspekteista. Hänenelle yritin monimutkaisesti selittää, etten koe vaihtavani työroolia "päivällä putkimies ja illalla taksikuski" -tyyliin, vaan toimivani koko ajan samassa roolissa, mutta erilaisten projektien kanssa - vähän niinkuin putkimies korjaisi välillä tukkeutunutta viemäriä ja välillä asentaisi suihkua. Vieraani ymmärsi heti ja tiivisti kaiken yksinkertaiseen vertaukseen: että luovan työn eri muodot ovat kuin eri asusteita pukeutumisessa, jotka valitaan tilanteen mukaan.

Eilen tuottajan saappaat ja kuraattorin pipo, toissapäivänä mediataiteilijan puukengät ja graafikon takki, tänään kuvittajan villasukat ja kuvataiteilijan kaulaliina, huomenna ihan vain tavalliset kengät - tämän saman luovan, ja usein myös varsin epäluovan, kuvittelijan yllä. Webdesignerin nahkahanskoista ja kirjoittajan lapasista puhumattakaan.

Näin tilitettynä tämä taitaa kyllä kuulostaa vielä sekavammalta kuin aiemmin, mutta tähän mennessä selitys on auennut aikalailla kaikille - ja tarjonnut myös itselleni jotenkin jäsennellymmän ajatuksen siihen mitä teen.

Kiitos sinä tuntematon vieras!

---


I've been fighting against professional labels that put me in one box at the time before, but for the last couple of months some questions and remarks (WHICH ONE are you, visual artist or media artist? You do these illustrations? - I thought you were media artist? Oh, you make videos - and I thought you were a print maker. You are not a web designer?) have managed to form a hot steam to rise from my ears. Mostly I just leave those questions unanswered, but they always came up anyway, in the situations where I talk about my work. I've tried to explain the jumping around jobs in several ways (like "all those creative stuff comes from the same place, they just take a different form"), but somehow people hold this need to put a person to an one, clear box, being just a "creative worker" isn't enough. If my favourite "imaginator" title isn't enough, it has been easier just to keep with my old habit and change the title according the situation.

Until at the Tourula Artists' Studios open doors event last weekend I finally found a plain language explain to all I do. Actually this thought came from one event guest, with whom I talked about the different aspects of creative work. I tried to explain to him, in a very complicated way, that I don't feel like I'm switching my working role in the "plumber by day and taxi driver by night" type of way, but I feel more like working at the same role the whole time, but only with different projects - like a plumber who would fix clogged sewer at one time, and then install a new shower at another time. My guest understood rightaway what I was saying, and summarised this simply: that the different forms of creative works are like different accessories which you choose according to the situation.

Yesterday I wore producer's booths and curator's cap, the day before that the clogs of the media artist and the jacket of a graphic artist, today the woollen socks of a illustrator and the woollen scarf of visual artist, tomorrow just ordinary shoes - all this wore by me, a creative, and often also very uncreative, imaginator. Not to speak about the leather gloves of webdesigner and the mittens of writer.

Said this way, this all might just sound about ten times unclearer than earlier, but so far about everyone I've explained my work through this accessory thing, they have understood - as well as I've gotten somehow more structurised thought of what I'm doing.

Thank you, my anonymous guest!