maanantaina, huhtikuuta 13, 2015

Äh. / Aargh.



Pitkä ja syvä huokaus. Olen jo useamman viikon riemuinnut keksimästäni uudesta tavasta hyödyntää pilalle menneitä vedoksia (satojen eurojen arvosta paperia ja mustetta). Luulin oikeasti jo tekniikan, jolla saan vedokset uusiokäyttöön, uusien töiden pohjaksi. Tein kymmeniä pieniä testejä ja uusi tekniikka toi mukanaan myös kuvaidean, jonka halusin toteuttaa. Mutta kun lopulta pääsin oikeasti työhön... Yritin koko päivän, monin eri tavoin, sormetkin menivät haavoille, mutta sitkeyttä ei nyt palkittu.

Ensimmäisistä Suurista Epäonnistumisista on nyt muutama päivä ja olen jatkanut kokeiluja, mutta ei. On se nyt uskottava ja jotenkin saatava pää nollattua niin, että toiselle uudelle innovaatiolle - ehkä jopa toimivalle - olisi tilaa. Ja kohta se kaikki satojen eurojen arvoinen materiaali on roskissa, jos en osaa nyt vain jääräpäisyyksissäni päästää irti.

Innovatiivisuuden sijaistoimintona pakkaan olohuoneessa vedoksia gallerioihin ja kirjoittelen runokuvasarjaani valmiiksi. Otan runokuvavedokset ensimmäistä kertaa näytille (ja myytäviksi) ensi viikonlopun avointen ovien päivään, joihin osallistun. Minulla ei ole omaa työhuonetta, mutta käyn tekemässä suurempia projekteja Timo Sälekiven työhuoneella, jossa myös teosvarastoni on. Siispä tervetuloa lauantaina 18.4. klo 10-17 Tourulan taiteilijoiden tiloihin (Kivääritehtaankatu 6 A, 40100 Jyväskylä). Lue lisää sivuiltani - ja kerro kaverillekin!

---

Long and deep *Sigh*. For a few weeks time already I have been happy about a new technique I invented, to use damaged and test prints (paper and ink worth of hundreds of euros). I really thought that I have found a way to reuse the prints for new works. I made dozens of small tests and this new technique also brought a idea of picture series I wanted to make. But when I finally got to it... I tried all day, varied the technique, with my fingers bleeding, but it just didn't happen.

The First Big Failures were a few days ago and since I've been trying again and again, but no. How can I make myself to believe this and somehow reset my brain so, that there would be some space for another future innovation, maybe even for a working one. And soon, if my stubborness doesn't allow me to stop, all that material, worth of hundreds of euros, is soon in trash.

As a substitute act for my innovative work, I'm sitting in living room packing prints to some galleries and I'm writing my picture-poem series. I will show (and, hopefully, sell) my picture-poems for the first time at an open doors' day, which I take part to. I work mainly at home, but I make my most demanding and bigger projects at Timo Sälekivi’s studio at Tourula Artists’ House, where also my work archives are situated. So, welcome to visit us on Saturday April 18, from 10am to 5pm at the Tourula Artists' (Kivääritehtaankatu 6 A, 40100 Jyväskylä). Please read more from my website and please, spread the word.

Ei kommentteja: