Tolkuton väsymys ja voimattomuus. Tammikuun viimeisellä superviikolla nakutin kuin hullu Checkpoint Leonardon nettisivuja kuosiinsa, jotta tiedot saisi ajantasalle kaikista taiteilijoista ja Oulun näyttelystä. Torstaina havahduin siihen, että hienojen avajaiskuvien sijaan sivulla odottikin musta ruutu ja hakkeriviesti suoraan Iranista. Ilmoitin palveluntarjoajalle, joka poisti sivun käytöstä ja alkoi putsata levytilaa - ja illalla selvisi, että hyökkäys on alkanut sen verran kauan aikaa sitten, että varmuuskopioista ei ole oikein mitään hyötyä. Ja onko minulla itsellä tietokantojen varmuuskopioita sellaiselta ajalta, että se jotain hyödyttäisi? Ei. Täytyy nyt tässä miettiä, miten ja missä välissä asialle kykenee tekemään jotain.
Säädin samantien kaikkien hallinnassa olevien sivustojeni varmuuskopiointia, otin xml-fileet sisällöistä ja muotoilut vielä kerran talteen niistä, joista pystyi ja lähetin sivustojen omistajille varmuuskopiomatskua tiedostoina - ja siihenhän pari päivää mukavasti menikin.
Juuri, kun olin huoahtamassa helpotuksesta, viruksentorjuntaohjelmani heitti varoituksen troijalaisesta, joka on tunkenut sähköpostini inboxiin (muttei kuitenkaan näkynyt siellä). Viruksentorjuntaohjelma neutralisoi viruksen, mutta tietenkään asiat eivät voi sujua niin yksinkertaisesti, vaan sähköpostin uudelleenkäyttöönottoa edelsi kunnon säätö ja tiedostojen siirtely sinne tänne ja tuonne. Päätä alkoi särkeä.
Tänään ajattelin tilanteen seestyneen siinä määrin, että voisin printtailla pari oleellista paperia. Vaan mitä teki printteri? Ei mitään, koska sitä ei koneen mukaan ollut asennettu. Onneksi jotenkin hämärästi muistin, että tämä on tapahtunut aiemmin ja on ilmeisesti joku win7/8 järjestelmien perusongelma - ja ratkesi lopulta helposti, kun pistin vain taustatulostuksen päälle (kun olin ensin muistanut, mistä se kytketään).
Näin. Nyt enää nettiyhteydessä on jotain häikkää ja pienen tekstitiedostonkin lataaminen kestää pienen ikuisuuden. Mutta tämä tahmainen hidastelu tuntuu lähinnä jo cybermaailman hellyydenosoitukselta.
---
Tätä cyber-episodia muuten edelsi toisenlainen hyökkäys. Myös luonto uhittelee. Talitintti oli tullut jotain mysteerireittiä (luultavasti parvekkeen sadeveden poistoputkea) pitkin lasitetulle parvekkeelle ja hävisi jonnekin värjäystavaroideni uumeniin sillä välin, kun yritin avata parvekelaseja ja päästää sen pois. Fiksuna jätin parvekkeen oven auki siksi aikaa, kun könysin parvekkeella ja tinttihän siitä ilahtuneena lensi sisään, kun tokeni. Onneksi reissu jäi vain lyhyeksi ja linturaasu löysi tiensä ulos ennen suurempia vahinkoja, muutamat pienet paniikkiliraukset ehti purkaa seinällemme ennen uutta vapauttaan. Parvekkeelta oli kumminkin pakko tyhjentää kaikki sinne talveksi varastoidut langat ja muut tekstiilit, kun piti varmistaa, ettei tinttiraasun pesä ole nyt jossain siellä. Ei ollut, mutta siivousurakka osoittautui sen verran mittavaksi, että on kesken edelleen.
---
Mitäkö olin aikonut tehdä tämän miltei nelipäiväisen paniikkimaratonin sijaan? Tarkoitus oli aloittaa uuden kuvasarjan tekemistä, valmistella yhtä kuvitustyötä, kirjoittaa pari värijuttua, käydä tuulettumassa Vanhan kirjan talvi -tapahtumassa ja kaikenlaista sellaista. Omaa aikaa omalle tekemiselle ja oman pään tuotoksille. Ehkä sitä joskus vielä löytyy jostain - mutta juuri nyt usko on vähän koetuksella.
---
Unbearable tiredness and strengthlessness. During the last (super) week of January, I was working like a maniac with Checkpoint Leonardo website, to update all the info of project's artists and the Oulu exhibition. On last Thursday I noticed, that instead of beautiful photos from the opening, there was a black hacker screen. I noted the web hotel service about this, they removed the account and made what they should... - and then on the evening we found out that the site has been hacked already so long time ago that there are usable backup files available. And do I? Not usable ones. So, wondering here if there is anything to do about this and if, then when...
Because of this attack I worked a few days with taking backups of all websites, crossing my fingers and hoping the best.
Just when I was ready to sigh, my antivirus program warned me about malicious trojan in my inbox (which was not seen at all as a mail). The antivirus program removed the virus, but why would things be so easy? They weren't. There was a several hours adjusting before I could get my email program working again. Headache.
Today I thought that things would be already easier and that I could print a few important papers. But what the printer said about this? Nothing, because there wasn't one installed, according to my computer. For a while I panicked that I still have the virus, but then I remembered that this is one of the basic and common problems of Win7/8 - and I resolved the problem quite fast by turning on the printer spool (after I remembered how to do it).
So. Now there's only the oddly slow web connection - even uploading a small text file takes forever. But this kind of slowness, after all this stupid virus and hacker things, feels almost like an endearment from the cyber world.
---
Before this cyber episode there was another kind of attact. Also nature defies me. A great tit (though a small one) had came to our closed glass-wall balcony from some mystery route (propably via the rain water outlet), and it lost itself somewhere between my dyeing stuff, while I tried to open the balcony glasses and let it out. I was smart enough to leave the balcony door open - for it to fly straight in! Luckily the inside tripping was just a short one, and poor birdie found itself out before any bigger damage was done, only some bird shit on one wall before it found it's way to a new freedom. However, I just had to empty the whole balcony of all the dyeing, yarn and textile stuff I had packed there for the winter, just to make sure that it hadn't made home anywhere. It hadn't, but this procedure was so big, that it's still half done.
---
And what did I think I would have done if there wasn't this four day panic marathon? I was about to start a new print series and a new illustration job, to write some colour stuffs, to take myself to one book event, and all that kind of stuff. Some time for my own work and for what happens in my head. Maybe someday - I just don't believe it right now.
Tekstit
