Catatonia — Strange Glue

[Pilven sijainnin määrittely / Defining the Cloud Position. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Niin se kolmiviikkoinen taas vilahti ohi ja näyttely meni ennenkuin ehti kunnolla edes sisäistää sen alkua. Tänään pääsin jälleen kerran ihmettelemään sitä, kuinka nopeasti näyttelyn saa purettua ja pistettyä pakettiin verrattuna teosten paikoilleen ripustamiseen. Keskisuomalaisen positiivisen kritiikin lisäksi sain vinkin parista muustakin varsin positiivisesta kirjoituksesta: Raisa Jäntti: Pullotettuja leikkejä ja Hurmioitunut: Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin. Näyttelyssä ei ollut mikään suunnaton väenpaljous, joten moiset positiivisviritteiset näyttelykatsaukset tuovat henkistä valoa tämän loskaisen joulukuun keskelle.

Viikonlopun taidebasaari oli outo tapahtuma: se imi energiaa kuin musta aukko, mutta samalla toi sitä tarjolle vähintäänkin vastaavan määrän. Leikkelin ja napsuttelin koko basaarin ajan uusia pinssejä, joita onkin nyt ennätysmäärä. Niitä ja kortteja menikin basaarissa ihan kohtuullisen hyvin ja muutaman suuremmankin teoksen myin. Miltei tauoton sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa on innostavuudestaan huolimatta uuvuttavaa, joten olisin mielelläni kömpinyt sunnuntai-iltana lyhyille talviunille muutamaksi päiväksi.

Vielä eilinen meni jonkinlaisessa henkisessä välitilassa, kun tuntui, että mikään ei oikein nappaa, mutta tänään heräsin ihmeellisen energisenä, vaikka vielä kymmeneltä oli melkein pilkkopimeää. Ullan kyläily SULOisia värejä -työpajan tiimoilta oli varsinainen piristysruiske. Olen koko kuvanteko- ja näyttelyprosessien aikana pitänyt projektia jotenkin aivojen taka-alalla, joten tuntui aivan mahtavalta, kun nyt pääsimme vauhtiin sen ideoinnissa. Kirjoitin samaan syssyyn luentopohjaa ja artikkelin tynkääkin muokattavaksi tulevaisuutta varten. Sormet jo syyhyävät päästä blogin kimppuun. Viikonloppuna pitää viritellä keittiöön kunnon valot, että voi ottaa blogia ja muutenkin projektia varten kuvia...

Ennen sitä pieni irtiotto omasta arjesta ja sitten perjantaina Live Herringin avoimet ovet (toimistolla klo 14-18, tervetuloa!).

The Undertones — When Saturday Comes

Osuipa oiva biisi soittolistalta - sillä kun lauantai tulee, liihotan minä iloissani sosiaaliseen tilanteeseen: Jyväskylän taidemuseon joulubasaariin, jossa myytävänä mm. kuvassa oleva Surullinen ilmapallonisti -pinssi sekä muita surullisia, iloisia ja hirviöittäviä pinssejä. Ja kortteja. Ja artsua. Ja puolinukuksissa oleva minä (todennäköisesti).

Jyväskylän taidemuseon joulubasaari
La ja su 10.-11.12.2011 klo 11-18
Jyväskylän taidemuseo, Kauppakatu 23, Jyväskylä
Pöytä nro 15 (portaiden vieressä)

-------

Tänään käväisin kaikkien muiden säätöjen välissä lepuuttamassa hermojani Galleria Beckerissä, jossa pidin monimutkaisen esityksen työstäni graafikkona kristillisen opiston oppilaille. Muutama tuttu kävi paikalla katsomassa näyttelyn "luentoni" aikanakin, enkä heidän kanssaan ehtinyt jutella, mutta mahtava ajoitus oli Hanna-Kaisalla ja Markolla, jotka tulivat juuri, kun oppilaat lähtivät! Tapaaminen oli todellinen piristysruiske muuten työteliäässä päivässä (töitä, pakkausta, töitä, pakkausta etc).

Nyt alkaa olla kamat kasassa huomista varten. Naurattaa tavaran määrä. Itseasiassa vedoksia taitaa olla vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta kun äidyin pakkaamaan ne sellofaaneihin pahvilla tuettuna, pakkausten syvyys on noin kymmeenkertainen pelkkään vedokseen verrattuna. Näyttää siltä kuin täältä nyt muutettaisiin wege. Toisaalta - nyt on varmaan sikäli mukavaa, että kun jotain myydään, tulee suurempi aukko varastoon - ja tuntuu siltä, että on myynyt enemmän kuin onkaan.

Viikko on ollut kokonaisuudessaan aika rankka. Toivotaan, että lataudun yön aikana kunnolla, etten ole ihan corpse huomenna.

Lana Del Rey — Video Games

[Pitkä odotus / The Long Wait. Pigmenttimustetuloste, 44x29cm (+marginaali), ed. 15.]

Uh, olikohan sittenkään viisasta jättää työrupeamia sunnuntaiksi, kun olojalka vain vipattaisi. Ja artsuilu- ja kuvittelujalka. Kuvat pyörivät päässä ja nyt on tullut sanoja niiden seuraksi. Mihin minä lokeroin tämän kaiken siksi aikaa, kun teen muille töitä?

Aamu oli joka tapauksessa melko maittava, kun Keskisuomalaisessa oli hyvä kritiikki Taivaanrannanmaalarin kotikirjastoon (Keskisuomalainen 4.12.2011) ja kahvikin kupissa kuumaa ja maittavaa. Häivytti hetkeksi mielestä tuon ulkona vaanivan tasaisen harmauden.

Tekstin ja kahvin maittavuuskaan ei poista sitä kutinaa, joka vetäisi koko ajan printtien ääreen, jatkamaan kokeiluja uuden löydön parissa, jonka sain syliini sattumalta, kun alkuperäinen idea meni poskelleen.

Höyry-galleriassa aukeaa itsenäisyyspäivänä A6-näyttely, jossa nimensä mukaisesti on esillä useampien taiteilijoiden aakuutosen kokoisia pieniä teoksia joulukuusessa. Lisätietoja näyttelystä Höyry-gallerian sivuilta. Harmittaa, kun kädet olivat viikolla siinä kunnossa, etten saanut toteutettua alkuperäistä ajatustani kuultavasta, ompelemalla yhteenliitetystä kuultopaperikuvasta - ehkä ensi vuonna sitten? Olen edellisen artsuprinttaussession aikana miettinyt entistäkin kuumeisemmin, miten voisin hyödyntää kaikki koe- ja virheprintit, joihin paperia on kulunut useiden satojen edestä ja niinpä A6-näyttelyynkin päätyi sitten yksi uniikkiprintti, joka on muunneltu osa yhdestä suuremmasta uniikkityöstä - tai sen koevedoksesta. Jotain ihan toisenlaista joka tapauksessa.

Torstaina miltei myöhästyin kyydistäni Siekkareiden keikalle, kun löysin juuri tuolloin uuden tavan vesinaarmuttaa pintaa. Kuvahan ei irtoa vedessä, mutta kovalla harjalla hankaamalla saa pinnan rikki ja sillä raaputettua kuvaan varsin monisyisiä naarmuja ja viiltoja. Ajattelin lähiaikoina valmistaa osasta printtejä naarmutettuja uniikkipohjia kuvansiirtotöilleni - eli pohjana on yksi printti ja päälle yritän kiinnittää lakan avulla toisen. Lueskelin sen verran foorumeita, että olen aika vakuuttunut siitä, että kuvan fyysinen laatu ei tästä prosessista huonone ja laatumateriaaleja käyttämällä saa laadukasta jälkeä aikaiseksi. Kummasti tulee lisävirtaa aina, kun pääsee johonkin uuteen käsiksi.

Kunpa virta nyt vain pysyisi akussa sen aikaa, että saan muut työrupeamat alta pois...

Noel Gallagher’s High Flying Birds — AKA ... What A Life

[Oveton / Withoud A Door. Pigmenttimustetuloste, 44x29cm (+marginaali), ed. 15.]

Alkuviikko meni taudissa pöhistessä, mutta loppuviikosta muodostui varsinainen kulttuurirysä! Toipuillessa päähän sinkoili ihkauusia artsuaiheita, joten tällä kertaa kuvien tekeminen ei loppunutkaan näyttelyyn, eikä siihen tullut edes paljon taukoa. Ajattelin kuitenkin pantata näitä ideoita ja valmistella kerrankin kaikki rauhallisesti ja hitaasti. Siinä vielä toipuillessani aloitin myös uusien pinssikuvien piirtämisen: tarkoitus on taas saada Jyväskylän Taidemuseon joulubasaariin (la-su 10.-11.12. klo 11-18) uusia pinssilöitä valmiiksi. Hiljaisena kotityönä olen pakkaillut vedoksia pahvilla tuettuina sellofaanipusseihin, jotta ne säilyisivät em. tapahtuman selailusta eheänä ja ilman sormenjälkiä - viime vuonna pari vedosta hieman kärsi siinä selailun häsellyksessä, ja onhan nuo myös ostajalle parempi kuljettaa perille, kun on hyvä pakkaus ympärillä.

Torstai-päivän vielä arvoin, olenko sen verran tervehtynyt, että uskallan lähteä Siekkareiden keikalle, mutta kun sitten järkkääntyi autokyyti perille ja pois, ei tarvinnut kauan epäröidä. Täytyy sanoa, että oli varsin hyvä keikka. Alussa mietin, että enitenhän ajanmyötä muuttunut on yleisö: riehakkaan hyppimisen ja ekstaattisen humppaamisen tilalla oli nyt sivistynyttä päännyökytystä ja biisien välissä varsin sivistyneen kuuloiset aplodit. Onneksi sitten jossain välissä alkoi muistuttaa vanhan ajan meininkiä. Muutenkin keikka meni varsin rokkenrollisti omalta kohdaltani - tai kuten Pekka sanoi: "Olet siis ulkoistanut örvellyksenkin!" Onnistuin saamaan olutta sekä takapuolelleni että kylkeeni ja siideriä päähäni, joten oli varsin hehkeälle tuoksuva olo kotiin päästessä. Ripsetkin meinasivat siideröityä kiinni.

Eilen Live Herring -palaverissa Soile ajantasaisti minut kaikista meneillään olevista projekteista ja mietittiin yhdessä ensi kevään toimintaa. Pieni tauko teki kyllä hyvää: kevään työrysäytys kyllä vei aika hyvin mehut, mutta nyt taas projektit maittavat! Iltapäivällä menin vielä Suomäen Pekan Kahvitauko-tilaisuuteen Galleria Harmoniaan. En ehtinyt omilta näyttelyntekokiireiltäni avajaisiin, joten aloitin katsomalla näyttelyn. Varmaan aiemminkin olen maininnut krooniseksi muuttuneesta visuaalisesta väsymyksestäni, mutta Pekan näyttely jotenkin pysäytti. Ihmeellinen toiseuden olo vallitsi melko pitkään näyttelystä lähdön jälkeen.

Timppa kävi eilen noutamassa oman näyttelynsä Korpilahden Höyry-galleriasta pois ja toi tullessaan siellä olleen korttitelineeni, jonka tänään edelleenroudasin Galleria Beckeriin, kera ihkauusien korttieni. Kortteja onkin jo kyselty, mutta en ehdi uutta tilausta enää tekemään ennen joulua (kun tässä nyt on kaikenlaista muutakin...) Joten kaipa nuo johonkin pisteeseen asti kestävät.

Muuten lauantai onkin mennyt suloisen letkeästi. Päätin pitää tänään vapaapäivän tyyppisen päivän ja jättää varsinaiset työrupeamat huomiseen. Nukkumisen ja loikoilun lisäksi olen hiljalleen kaivellut vain värijuttuja jälleen esiin, tarkoituksenani saada taas Coloria-blogi ja Coloriasto vähän paremmalle hapelle, kun ne tänä vuonna ovat jääneet kaiken muun jalkoihin. Voi kun saisi toisen minän tekemään osan asioita, niin ehtisi kaiken minkä haluaisi!