Low Duo — It Was You And Me

[Deidre, Noon. Pigmenttimustetuloste, 8x8cm (+marginaali), ed. 5.]

Perjantai kului Helsingissä: mediataidekokousta ja illalla vielä Art Fair Suomen avajaisissa pistäytyiminen (oli niiiiin mukava tavata monta tuttua!) - ja Live Herring -palaveria mennen tullen. Paluu kotiin tänään oli mukava, kun pääsi ennen yötä perille, ja kun pöydällä odotti valmis printtisarja, joka oli saanut elämänsä ihan silkasta vahingosta.

Päädyin lopulta kaivamaan jo kerran hylkäämäni vedossarjan kätköistä ja mietin, olisiko kuville jotakin tehtävissä analogisin keinoin. Tulin jo siihen tulokseen, että ei, mutta löysinkin ihan toisen väylän, kun otin loppuun yhtä toista sarjaa, jonka toimituspäivä on viikon alussa ja johon käytin sitten viimeiset paperini (jotka oli sille projektille varattukin).

Paperin puutteessa ihminen heittäytyy kokeelliseksi. Tai oikeastaan kaikkihan johtuu yliväsymyksestä, jonka vuoksi ei katso, mitä printteriinsä tunkee - esimerkiksi sitä, onko printattavassa paperissa jo valmiiksi kuva. Lopputuloksena jotain, mitä en ole uskaltanut aiemmin kokeilla - päällekkäisprinttejä. Olen pelännyt, että jo täyteen printatulle paperille tulostettaessa muste ei imeydy sisään vaan jää siihen päälle ja sotkee seuraavat printit. Mutta ainakin noille huokoisille ja orgaanisen oloisille puuvillapapereille väri näyttää imeytyvän hyvin myös jo painetun kuvan päälle.

Tämä on erittäikin iloinen uutinen, sillä jonkin aikaa sitten järjestelin kaikki hukka- ja koevedokset yhdeen lootaan, jonka reunaan kirjoitin isolla mustalla tussilla KÄÄRGH. Järkyttävintä on, että noiden kaikkien viime vuosina kerääntyneiden hukkapaperimateriaalien yhteishinta lähentelee tonnia. Onneksi suurin osa on kuitenkin printtikokeita ja muuta, eikä pelkkää traumaattista printterin huonoa jälkeä.

Olen jo ajat sitten ajatellut valjastaa osan testiprinteistä uniikkitöiden pohjaksi - kokeilin jo pari vuotta sitten muutamaa tekniikkaa, mutta tämä päälleprinttaustekniikka (pienellä twistillä, jota en tässä kokonaisuudessaan jaksa selostaa) tuntui aika hurjasti mahdollisuuksia avaavilta! Sen sijaan noita huonosti printtautuneita en oikein halua käyttää minkään työn pohjaksikaan, koska jäljen kestävyydestä niissä ei ole takeita. Suunnittelin kuitenkin jo jonkinlaista pientä testilaboratoriota, jossa teen väri- ja valokokeita noille surkean kohtalon kärsineille kuville.

Joka tapauksessa, kuvassa näkyvä kaunotar on kahden kaverikuvansa (+ 1 variaatio jokaisesta) lähdössä Habitareen näytille ja myyntiin - sekä muutamia päätynee myös vip-asiakkaittemme huomiin.

Scott Walker - Montague Terrace (in blue)

Lievää vastatuulta artsuilun kanssa. Osuuskunta Plankko on ensi viikolla osallistumassa Habitare-messuille (osasto 5 a 14; lisätietoa Plankkon sivuilta: www.plankko.fi) ja yhtenä ajatuksenani oli tuoda messuille tarjolle hieman esimakua tulevasta (marraskuun lopulla alkavan) Beckerin näyttelystäni, mutta pm, sanonko mitä. Reaaliteetit ovat hiljalleen Porvoosta paluun jälkeen alkaneet yhä enenevässä määrin kirkastumaan ja ikävähköt sattumukset vahvistavat universumin viestiä: tilaamaani printtipaperia ei ole edelleenkään maahantuojalla, mutta ei se mitään, koska mustetilauksessanikin sain vahingossa väärää mustetta (light magentaa, kun olisi pitänyt olla magentaa). Joten eilen päätin, että keskityn noihin uusiin printtitöihin sitten kunnolla lokakuun puolella - eli en saa Habitareen uusia teossarjoja esiin.

Terapiatyönä ja pitkäaikaisena haaveiluna kuitenkin päätin kokeilla jotain uutta: veri(heltta)seitikeillä maalailua. Tein paitsi täysin abstrakteja kokeiluja Seitikkimaisemien nimellä, mutta myös pienen Seitikkiprinsessat-kuvasarjan, joista ainakin muutamat päätyvät varmaan Habitareen astikin. Tsekkailen nyt tässä ensin muutaman päivän, kuinka nopeasti kuvien sienevä tuoksu hieman laimenisi...



ps. Coloria-blogissa muutama kuva lisää seitikkiprosessista: coloria.blogspot.com/2011/09/seitikkimaalailua.html

Warpaint — Warpaint

[Das Cabinet des Dr. Caligari. Toisinto IV / Reprise IV. Pigmenttimustetuloste, 11x32cm (+marginaali), ed. 10.]

Vielä viime viikon alussa tuntui, että kaikki deadlinet oli päsähtäneet kylään yhtäaikaa ja tietenkin väärään aikaan - Porvoon näyttelytöiden pakkaus ja muut siihen liittyvät jutut, Portugalin ääni-installaatiotyön viimeistely, Habitare-teosten pakkaus (kun lähtivät etelää kohti samalla kyydillä kuin Porvoon näyttelytyöt) ja lukemattomilta tuntuvat pienet säädöt. Mutta nyt on Porvoon näyttely pystyssä, Portugalissa esillä sekä ääni että projisointi (kiitos Ritan, Minjan ja Maijan) ja suurin osa Habitaren töistäkin kuosissaan - ja noista pienistä lukemattomista säädöistä selviää kyllä päättäväisesti tekemällä.

Mustetta olen jo saanut, mutta haluamaani paperia sen sijaan en, joten taitaa käydä niin, että en saa tehtyä Habitareen työn alla olleita kuvia. Ne valmistuvat sitten johonkin muuhun ajankohtaan. Varmuuden vuoksi kävin tänään tilaamassa vielä pari varamustetta tulevia sessioita varten ja kannoin kotiin kaksi lasertulostinkasettia lokakuun Korpilahden näyttelyäni varten - kun se sitten kumminkin on ihan kohta ovella. Eli jos kerrankin osaisi varustautua ajoissa tulevaan.

Porvoon näyttely lopulta pääsi yllättämään vähän, vaikka siihen yritinkin mahdollisimman tehokkaasti valmistautua. Poissa-teoksen vaatima siimasavotta ei vain oikein toiminut. En saanut siimoja etukäteen valmiiksi tarpeeksi ja paikan päällä loputon solmiminen meinasi jo viedä hermonriekaleen, mutta lopputuloksesta tuli hieno, vaikka itse sanonkin. Huolimatta melko pienestä tilasta, installaatiossa on tällä hetkellä vähän samanlaista hienoa henkeä kuin mitä siinä Wanhassa Woimalassa oli. Osansa on Galleria Vanhaan Kappalaisentaloon tulevalla upealla valolla, joka antoi työlle loppusilauksen.

Haaskalinnun ihmisyyttä ja kuluneita katseita (Uusimaa 1.9.2011)
Det associativa tilltalets konst (Borgåbladet 1.9.2011)