The National — Conversation 16

[Vieras 6. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Nukahdin aamulla, kun laitoin kenkiä jalkaan, joten olisikohan tästä pääteltävissä jonkinlaista väsymystä? :)

Pari projektia on osoittautunut suuremmaksi kuin luulinkaan ja Äänekoskelle tulevien töiden kavalkadi on saanut vähän kärsiä sen puitteissa. Tai eivät itse työt, vaan lähinnä tekeminen. Tekniikkakin on vähän hakusessaan ja pielavetinen plan B kokoajan työn alla, jos viikkoja odotetut kuultopaperit eivät tule huomenna liikkeeseen (eilen olivat saapuneet jo Suomeen). Tänään laskin päässäni sitten jäljellä olevien päivien ja edessä olevan työmäärän yhtälön, eikä se ole ehkä kovin rohkaiseva. Ottaen huomioon, että käytännössä kaksi seuraavaa päivää on varattu muille projekteille. Kääk.

Tänään oli Keskisuomalaisessa pieni nostokin Äänekosken näyttelystä :) Mukava, ettei tarvinnut odotella toiseksi viimeiseen näyttelypäivään mainintaa - vaikka aiheuttaahan se valtaisan paniikin, kun yhtä-äkkiä huomaa, että näyttelystä on jo juttua lehdessä. Varsinkin, kun siitä Turussa meneillään olevasta ei ole ollut mitään mainintaa missään ja vähän epäilyttää, tuleeko sitä edes toiseksi viimeisenä päivänä. Enäänhän se on reilun viikon esilläkin.

Tänään oli melkoisen työteliäs ja tuottava Live Herring -päivä - siitä enemmän Live Herringin Konehuoneessa.

Two Door Cinema Club — I Can Talk

[Vieras 5. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Ja taas tippui meiliin yksi taiteilijakirjaehdotus: kuudes kirjaehdotus ja toinen gallerianäyttelyehdotus tämän vuoden puolella. Siis sellainen, joka on naamioitu mielenkiinnoksi juuri minun töitäni kohtaan, mutta tarkemmalla tarkastelulla onkin sitten käytännössä maksullinen mainos. Sellainen, että toimittaisin itse kuvan ja tekstin ja taittaja latoo tekstit kirjaan tai lehteen sellaisina kuin ne lähettäjältä tulevat. Jälki on useimmissa näissä hyvännäköistä, mutta kun teksti on editoimatonta, kuviin ei ole kenelläkään sanomista ja kun mukaan on kutsuttu käytännössä kaikki mahdolliset ennakkovalikoimatta, mistä muustakaan tässä on kyse kuin mainospaikkamyynnistä? Ärsyttää, kun aina menee aikaa hukkaan, kun yrittää ottaa selville, kuka on ihan oikeasti asialla ja kenellä vain hyvä ansaintamalli.

Eihän tuossa periaatteessa mitään rikollistakaan siis ole ja monelle on varmaan hienoa nähdä oma teoksensa kuva ja tekstiä itsestään kirjassa - ja varsinkin New Yorkissa painetussa kirjassa. Näyttäähän se hienolta cv:ssäkin!

Silti on vähän sääli, jos luulee ostavansa kultaa ja oikeasti ostaa... jotain muuta. Noista "itsetoimituista" kirjoista ja lehdistä on varoiteltu tuolla ulkomaisilla taidefoorumeilla jo vaikka kuinka paljon, Suomessa en ole keskusteluun vielä hirveästi törmännyt. Alanpas ihan piruuttanikin raportoida näistä, kun niitä nyt tuppaa meiliin vähintään viikottain.

Viimeksi tänään tuli meili I.C.A. - International Contemporary Artists -kirjasarjasta, jonka toiseen kirjaan kaivattiin "juuri minun kuviani". Ihan asianmukainen meili, jossa kerrottiin, että laadukas taidekirja on menossa painoon, prosessi on alkanut jo ja aikaisia hakemuksia - "applications" - kirjaan pääsemiseksi voi jo lähettää! Varsinaiselta info-sivulta selviää, että itseasiassa kirjaan tietojensa toimittaminen (ts. osallistuminen) ei itsessään maksa mitään! Taiteilija voi toimittaa 3-5 kuvaa kuva- ja tekniikkatietoineen, sekä maksimissaan 500 sanan esittelyn itsestään. Käytännössä kirjaan siis pääsevät kaikki ne, jotka lähettävät painokelpoiset kuvat ja maksavat (etukäteen) vähintään kaksi kirjaa (yhteensä 170.00 €).

Amazon.comilla ensimmäinen kirja on saanut täyden viiden tähden arvostelut! Arvioijia on kolme - eikä kenelläkään ole minkään muun kirjan arvioita, eikä absoluuttisesti mitään muuta toimintaa koko Amazonissa. Kirjaan on liitetty yhteensä 10 tagia - kaikenlainen automaattinenkin toiminta on kuollutta. Käykö sivulla kukaan?

Itseasiassa, koko Google ei ensimmäisellä sadalla hitillä löydä sarjan ensimmäisestä kirjasta muita mainintoja kuin julkaisijan oman sivun, Amazonin myyntisivun ja ensimmäiseen kirjaan osallistuneiden taiteilijoiden mainintoja.

Hmmm, sanon minä.

Duran Duran - Before the Rain

[Vieras 4. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Sain vihdoinkin itseni lauantaina liikkeelle virkistyshenkisesti ja käväisin Kipakoitten tapaamisessa Mäki-Matissa. Ihan älyttömän rentouttavaa tavata avoimia ja innovatiivisia ihmisiä kiireettömästi ja hyvässä meiningissä. Vaikka tuli vähän työjuttujakin puhuttua. Tarkoitus olisi kuitenkin jotenkin edesauttaa käsillätekemisen terapiaa vähän eteenpäin; on se konkreettinen käsillä tekeminen kuintekin niin palkitsevaa tässä bittien maailman ympäröimänä. Pieni hengähdystauko irti tästä maailmasta.

Huh. Alkuvuosi on kyllä vilahtanut ohi ihan hetkessä. Turun näyttely (Vanhan Raatihuoneen Galleria Timpan kanssa) on avattu ja pystyssä vielä pari viikkoa (viimeinen esilläolopäivä 6.2.) - juttua ei ole kyllä näkynyt Turun sanomissa vielä... saa nähdä tuleeko vai vaietaanko kuoliaaksi. Äänekosken Hoikkassalissa reilun viikon päästä aukeavan näyttelyn sopimukset, tiedotteet ja muut pressimatskut on hoidettu perille, nyt olisi vielä näyttelytöiden tekeminen + viimeistely. Aion viedä esille Harmoniassa kolme vuotta sitten esillä olleet metallipohjaiset Kuolinnaamiot ja niiden lisäksi ensiesityksensä saavat ("isoina" kuvina) Vieraat-kuvasarja ja yksi laserprinttaukseen pohjautuva installaatio, mikäli sitä kokoon ylipäätään saan.

Turun näyttelynpystytysreissu oli raskain tähän asti, mutta ehkä vasta alkua tulevalle keväälle... Ainakin lohduttaa tieto siitä, että olen selviämässä kuivalle maalle parista jättisuuresta projektista, huolimatta siitä, että käytännössä olen hiirenkäyttökiellossa. Mitenkähän tämä tilanne ratkeaa leipätöiden suhteen? Muutama on vähän kiikun kaakun: ikävä pettää asiakkaan odotukset, mutta ei sitä oman terveytensä kustannuksella kuitenkaan voi toimia. Asiat sumpliutunevat omalla painollaan.

Live Herring '11 -tapahtuman järkkääminen tuntuu onneksi vielä ainakin tässä vaiheessa ihan terapialta kaiken muun säädön rinnalla: iso urakka takana, menossa ja tulossakin, mutta samalla innovoivien ja itseohjautuvien ihmisten ja hienojen projektien kanssa työskentely on henkisesti niin palkitsevaa, että työn määrä unohtuu.

Nyt pitäisi rauhoittua hieman ja tyhjentää pää omista ideoista, että pääsisi purkamaan kunnialla rästisumaa. Työpäivä pitänee aloittaa kahvitauolla ja välipalalla.

Dum Dum Girls — It Only Takes One Night

Turku - tuo Euroopan kulttuuripääkaupunki, joka Aku Ankassakin kohta miljöilee - kutsuu! Huomenna pystytys, keskiviikkona avajaiset ja sitten parin päivän totaalinen radiohiljaisuus. Tarkoitus on nukkua muutama päivä niin sitkeästi, että saa työkummitukset taltutettua tai vähintään kesytettyä järkevämpään moodiin.

Näyttelyssä ei omalta osaltani ole ollut hirveästi puskemista: Poissa-sarjan pinnistys on lähinnä sen pystytysvaiheessa. Näyttelyn säätäminen on kyllä muuten ollut työtä ja tuskaa - pikkujututkin meinaa unohtua. Mutta tällä kertaa meillä on tarjolla jopa salainen aukiolopäivä: näyttely on auki myös loppiaisena 6.1. vaikka kaikkialla lukeekin, että näyttely aukeaa vasta 7.1. Sitten onkin koko kuukausi aikaa käydä patsastelemassa töitä.

Tervetuloa avajaisiin keskiviikkona 5.1. klo 17!

The Ukranians - Anarkhiya (Anarchy in the UK)

[Vieras 3. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]

Blogauksen kannalta hiljainen loppuvuosi - muuten ei. Vaikka kiireestä olen vinkunut jo kuukausitolkulla, onkohan oikeasti koskaan ollut tällaista kiirettä? Oleellisetkin asiat - kuten ensi viikolla alkavan Turun näyttelyn tiedotus - ovat jääneet ihan paitsioon. Puhumattakaan joulusta ja uudenvuoden juhlinnasta: tänä vuonna päätin jättää kokonaan väliin, vaikka aattona kyllä piti käydä vanhempien luona syömässä ja nukkumassa ja syömässä ja nukkumassa ja. Kiirettä on säestänyt koneistojen epäsäännöllinen, mutta säännönmukainen hajoilu - ja pään. Viimeisin megamigreeni kehkeytyi Macbeth-oopperan kenraaliesityksen puitteissa. Ei musiikista (ooppera itsessään oli visuaalisestikin hieno - suosittelen!) vaan hajustepilvestä, joka teatterin uumenissa leijui. Kolmen tunnin perusteellinen kylpy parfyymeissä ja partavesissä ja resepti parin päivän järkyttävään päänsärkyyn oli jälleen löytynyt.

Tänään sain vihdoin eheän pään ja ensi töikseni listasin 132. kohtaisen listan siitä, mitä pitää kahden viikon aikana hoitaa. Sitten vain, kohta kerrallaan ja paksulla tussilla yli. Ensimmäisen kohdan suorittamiseen tosin meni eilisen lisäksi koko tämä päivä, joten olen suhtautunut hieman epäilevästi systeemiini. Mutta parempi, kun ei ajattele ollenkaan.

Kun nuo leipätyösysteemit on saanut raakattua alta pois, tarkoitus on säätää Vieraat-sarjan viimeisetkin työt valmiiksi (kuvat ovat valmiina, mutta värisäädölle ehkä pitää vielä tehdä jotain), askarrella pieni Ameriikkaan lähtevä Notebook valmiiksi ja sumplia, onnistuisiko suunnittelemani installaation tekeminen Äänekoskelle.

Ja sitten tietenkin Live Herring '11 odottaa tulemistaan.

Onhan tässä koko vuosi aikaa taas suorittaa.