Taide tulee korvista

Tänään oli puolipakollinen käynti Uffizissa. Onhan tuo taideaarteiden jättiläismäinen kammio varmasti monen unelmakohde, mutta tunnustan, etten saanut valtavia kiksejä edellisellä kerralla, enkä hirveästi nytkään. Botticellin työt kyllä olivat vaikuttavia ekalla kerralla ja olivat sitä nytkin ja onhan siellä eittämättä muitakin hienoja teoksia, mutta se ultimaattinen kuuluisa taideshokkisairaskohtaus jäi kyllä saamatta. Vinkuna mainittakoon myös, että suurella teholla mainostetussa Caravaggio + koulukuntansa -näyttelyssä ei ollut juurikaan Caravaggion teoksia (no, se Meduusan pää, joka Uffizissa olisi muutenkin esillä). Näyttelyn vaikuttavin teos oli oikeastaan 1990-luvun alun terrorismi-iskussa tuhoutunut, kohtuullisen suurikokoinen maalauksen jäännös, joka oli laitettu sellaisenaan, rappeutuneena itsenään esille. Pysäytti.

Itselleni se todellinen houkutin Uffiziin menemiselle oli alakerran kirjakaupparykelmä, joka mieleeni olit piirtynyt suurempana kuin sitten oikeasti olikaan. Viimeksi tein sieltä niin hienon Indigo-kirjalöydön (kirja, jota olin metsästänyt jo hyvän aikaa ja joka oli ilmoitettu loppuunmyydyksi), että tällä kertaa varasin oikein kunnolla käteistä megashoppailuun - mutta tällä kertaa ei kadonneita aarteita löytynyt. Pari mielenkiintoista väriaiheista kirjaa kuitenkin: Leonardo da Vincin The Treatise on Painting ja Spike Bucklow'n The Alchemy of Paint, jotka täydentävät ihan hyvin eilen ostamaani aarretta, Michel Pastoureaun Black-kirjaa. Mutta siis: mitään kaksikymmenkiloisia puolen ruokapöydän kokoisia väriaarteita ei tällä kertaa tarttunut mukaan.

Vaikka loma onkin, sen verran kuitenkin alkoi sormenpäitä kutittaa, että oli pakko käydä ostamassa muutama temperatuubi ja sivellin, että saa ideat talteen. Muistikirjan puutteessa onnistuin raapustamaan kassakuitit täyteen loistavaa kaunokirjallisuuden poikasta odotellessani Timppaa levykaupasta via dei Nerillä. Jonka vieressä kävimme sitten tilaamassa sen ultimaattisen jäätelökokeilun: gorgonzolajäätelöä. Ei ollut ollenkaan niin hirveää kuin ennakkoluuloisena ihmisenä olin etukäteen pelännyt, vaikka en mitenkään überriemuissani ollut mausta, johon suuhuni jäi. Tulipahan koettua.

Huomenna on edessä Timpan synttäriaamiainen Café Deluxeéssa, ruoan täydennyskierros Mercato Centralissa ja illalla Leonard Cohenin keikka Piazza Santa Crozella. Toivotaan, että lämmin ilma jatkuu: eilen illalla alkoi (toivottu) sade ropista ikkunan pieliin ja yöllä lämpötila laski ilmeisesti aika alas, koska aamulla oli aika viileää... Päivällä aurinko kumminkin lämmitti taas, mutta pysyttiin ihan hyvissä turismilukemissa siinä 25-27 asteen hujakoilla. Oli jo ihan ilo liikkua kaupungilla, kun jokainen askel ei tuottanut hikivirtaa selkään. Cohenin keikka alkaa vasta yhdeksän jälkeen, kun on jo aivan pilkkopimeää ja varmaan jo vähän viilennytkin... Odotan. Kovasti.

Suloinen sunnuntai

Tänään on ollut ehkä astetta viileämpi päivä, ei ainakaan enää hirveästi yli kolmenkymmenen asteen. Joskaan luvattua sadetta ei vieläkään tullut, vaikka pilvenpalleroisia vähän enemmän taivaalle ilmestyikin. Koska eilen ja toissapäivänä kengänpohjia on tullut kulutettua anteliaasti, päätimme, että tänään käymme vain parin kilometrin päässä Piazza dei Ciombin kirpparilla - vaikka reissu venähtikin äkisti neljäksi tunniksi. Kirpparitavara on tarjonnaltaan niin erilaista kuin Suomen kirppareilla vastaan tuleva: pöydillä on vierekkäin 90-luvun muovileluja, keräilykuvia 50-luvulta ja pari sataa vuotta vanhoja kirjoja ja painokuvia; vaatteita kolmella eurolla ja antiikkia 3000 eurolla. Löysin kirpparilta suht edullisesti kaksi hienoa pientä pronssista valokuvakehystä tulevaa artsuiluprojektiani varten; eilen Lastra a Signasta löytämäni mukaan laskettuna niitä on nyt yhteensä kolme. Vielä pitäisi muutamia metsästää.

Paluumatkalla poikkesimme ruokakauppaan ja heräteostimme antipastoksi pariakin eri makkaraa, mukaanlukien alueen herkkua, fenkolilla maustettua metwurstia, finocchionia. Päivälliseksi syötiin myös eiliseltä reissulta mukaan tarttuneita oliiveja. Lähiruokaa. :)

Loppuaika onkin mennyt lukiessa ja tarkoitus olisi vielä tänään ottaa kynä käteen skissikirjaprojektin merkeissä... Onpa mukavaa vain loikoilla.

Toscanan auringon alla

...jos se Suomen kesä oli olevinaan kuuma, niin mitähän tämä on? Firenzessä päivät ovat olleet melkoista henkistä pystyssäpysymisharjoitusta ja asunnolle paluun rankin hetki on koittanut aina alaoven avauksen jälkeen: neljä kerrosta rappuja hissittömässä vanhassa talossa (ja kerroskorkeuskin on ainakin puolitoistakertainen...) Jalat ovat ihan riesuina, kun aina sitä ajelehtii jonnekin kauemmas maisemien magnetoimana, vaikka olisi tarkoitus käydä ihan vain vieressä vilkaisemassa kaupungin tohinaa. Mutta väsymyksen ja läkähdyttävän kuumuuden saa pestyä hyvin pois raikkaassa suihkussa - ja (!) asunnossamme on tuuletus (todellinen viiletin :))

Viikko on mennyt kuitenkin aika rauhallisissa merkeissä, eikä varsinaisiin turistipyydyksiin ole vielä osuttu. Mercato centralissa kävimme heti ensimmäisenä päivänä, mutta se nyt sattuu olemaan lähin ruokakauppa. Järkyttävän hyvää ruokaa! Asunnolla on ollut ruhtinaallinen aamupala- ja iltapalatarjoilu, vaikka ei ulkonasyöminenkään mitään kallista ole. Varsin täyttäviä leipäsiä saa muutamalla eurolla. On vain niin kuuma, ettei tee mieli syödä mitään.

Prepaid-liittymän hankkiminen mokkulaan oli melkoinen show, kun kaupassa tietenkin otettiin terrorismin pelossa henkkareista kolmet kopiot ja nimikin laitettiin kolmeen kohtaan. Mitään APN-osoitteita tai muita ei sidedishina tullut (eikä olisi tullut kuittiakaan, ellei olisi tajunnut pyytää), joten eihän nettiin päässyt ekalla yrittämällä. Seuraavana päivänä TIMin liikkeessä löytyi sentään jotenkin englantia puhuva tyyppi ja voi kyllä sanoa, että palvelu oli loistavaa ja ystävällistä, vaikka ongelma ei sitten ratkennutkaan. Lopulta päädyin läppärini kanssa kahvilaan, jossa oli free wifi ja jossa pikku nörtittärenä googlasin ratkaisun. Kävi kieltämättä mielessä, että kannattikohan tuo liittymän osto, kun ko. kahvila on vieressä, eikä siellä joutunut edes antamaan henkkareitaan (kuten Italian laki vaatii) - mutta viimeksi tänään, kun katselin menoreittiä Lastra a Signaan, oma pikku nettinen oli enemmän kuin hyödyksi!

Alkuviikosta hankimme myös liput Leonard Cohenin keikalle, joka järkätään ensi keskiviikkona Santa Crocen aukiolla, mutta muutoin päivät ovat menneetkin vain päämäärättömään vaelteluun - itse olen poikennut useammassakin Gelateriassa ja Timpasta on tullut jo yhden levykaupan vakioasiakas... Tänään kumminkin päätimme käydä lähikylässä, Lastra a Signassa, joka sijaitsee 10-20 kilometria Firenzen ulkopuolella (oppaiden arviot olivat 8, 12, 16 ja 18 km - siitä voi valita). Junalippu maksoi 1.90 ja matka kesti ehkä vartin, joten ei kaukana jokatapauksessa. Olin lukenut, että siellä järjestetään nyt jonkinlaiset juhlat Antica Fiera di Mezzagosto, jotka perustuvat muinaisroomalaiseen perinteeseen ja ovat sittemmin olleet Neitsyt Marian juhlat.

Pohjoismaisina turisteina saavuimme kaupunkiin kohtuulliseen iltapäivän aikaan kahden maissa vain huomataksemme, että kaupunki on tyhjä (jäätelöbaari oli onneksi auki, melkein kaikki muu olikin kiinni). Juhlat alkoivat plakaatin mukaan viideltä ja siinä main sitten kaupunki alkoikin hiljalleen herätä henkiin ja kojuja alettiin rakennella katujen vierelle. Kuuden maissa alkoi jo oikeasti olla ihan juhlan tuntua: näimme Firenzen lipunheittäjien kulkueen ja lipunheittoakin ja söimme ihan perinteistä toscanalaista papua, leipää ja paistettua lihaa. Taisimme olla pienen kaupungin ainoat turistit; kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja selkeästikin ulkomaalaiskontakti hämmensi enemmän kuin täällä Firenzen keskustassa. Täytyy ylpeänä sanoa, että suoriuduin aika hyvin italiaksi (ja viittomalla). Lopulta lähdimme jo kymmenen vaille kahdeksan junalla takaisin Firenzeen - vaikka tuntui, että juhlat vasta alkoivat käynnistyä.

Mutta vaikka matkalla vielä vähän harmittikin aikainen paluu, ihan hyvä varmaan antaa jaloille vähän rauhaa, koska huomenna on taas pienimuotoinen maratonpäivä: kirppari ja kaikenlaista muuta pientä...

Mukava uutinen Suomestakin: Art Fair Suomesta meni heti ekana päivänä työ! Vielä kaksi työtä myytävänä, niin ei tarvitsisi miettiä tuota poishaun organiseeraamista ensi viikonloppuun... Uh.

Random prints -projekti on vaiheessaan: kirjeitä olen jättänyt ehkä parisen kymmentä, ja kontakteja on tullut kolme. Raportoin tilanteesta myös Facebookissa Viljelen loput kirjeet parin seuraavan viikon aikana, toivottavasti loputkin löytävät kotinsa.... :)

Sleigh Bells — Tell 'Em

http://randomprints.blogspot.com/

Huomenna aion aloittaa kauan mielessäni siintäneen Random Prints -projektin: jätän ympäri Eurooppaa 90 kirjekuorta, joissa kaikissa on signeerattu ja numeroitu vedos. Satunnaisille löytäjille. Katsotaan, kuinka moni ottaa yhteyttä ja kertoo, mihin printtini päätyy...

Seuraa projektin blogia: randomprints.blogspot.com ja FB-ryhmässä voi osoittaa tukeaan projektille :D

Ólafur Arnalds — Pau Hafa Sloppið Undan Þunga Myrkursins

[Poissa 86. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Aioin osallistua Portin novellikirjoituskilpailuun, mutta tajusin ajan minimaalisuuden (dedis 1.9.). Jos muita töitä ei olisi ja jos asiakkaani eivät olisi riehaantuneet tyhjentämään koko työpöydällään puoli vuotta odottanutta sisältöä JUURI NYT minulle eteenpäin prosessoitavaksi, ehkä muutaman sanan ehtisi muotoillakin - ja katsotaan nyt, jos vaikka yöllinen inspiraatio taas iskisi.

Onneksi minulla on kokolailla hyvin printtejä valmiina: printteri on taas osoittanut omapäisyytään vääntämällä värit miten sattuu. Olen tyytyväinen, että olen osannut ennakoida Helsingin näyttelyä ja kaikki on valmiina sitä varten, mutta saa nähdä, saanko mitään uutta Hankasalmen näyttelyyn lokakuun alkuun. Ei teoksiani pahemmin ole aiemmin Hankasalmella nähty, eivätkä nuo kuvat toivoakseni hirveän nopeasti vanhene - mutta silti mielessäni on niin kauan hääräillyt omiaan sellainen uniikkitöiden sarja, että haluaisin sen valmiiksi saada. Helpottaisi kyllä, jos ehtisin jo ennen reissuani saamaan vanhentuneen musteen ("photo black" uuvahti ja printeistä tulee harmaita...)

Firenze odottaa nurkan takana. Laukut on jo henkisesti pakattu, vielä pitäisi oikeastikin tehdä sama. Kiitos Wiljamille, joka asettuu huoneistovahdiksi matkamme ajaksi :D Postin valtakirjat pitää vielä täyttää, niin paketit eivät mätäne postiin.

Reissulla aloitan myös uuden projektini Random Prints - helpotettu versio alkuperäisestä ideastani, jonka senkin aion joskus vielä toteuttaa.

Amy Winehouse — In My Bed

[Poissa 9. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Aloin katsoa näyttelyaikataulujani: niitähän näyttää pukkaavan. Seuraavaksi syyskuun lopulla aukeaa näyttely Helsingissä ja lokakuun alussa Hankasalmella. Tulevaisuutta on ensi vuonnakin: kaksi ensi vuoden näyttelyaikaa varmistui kesän alussa: yhteiskiertue Timpan kanssa jatkuu ensin kulttuuripääkaupunki Turkkusessa Raatihuoneen galleriassa heti tammikuussa ja sitten syyskuussa Porvoossa Vanhassa Kappalaisen talossa! Muutama viikko sitten bookkasimme näyttelyajan olympiavuoden 2012 toukokuulle Tampereelle, Galleria Kapriisiin... Kotimaan näyttelyitä on kiva tehdä, koska ne ovat jollain tavalla konkreettisempia - ja pystytys/avajaisreissuun kuuluu yleensä myös ainakin yksi hotelliyö aamupaloineen. :D Ulkomaan näyttelyissä tuppaa olevan sellainen puoli, että niitä ei tavallaan ole, kun tavara lähtee pakettina ja palautuu aikanaan (jos edes on sitä prosessia). Toisaalta se tietynlainen anonyymius, jota saan nettiprojektien kanssa toteuttaa, on tavallaan noita perinteisiä näyttelytapoja palkitsevampaa, kun silloin tekijä ei nouse fokukseen, vaan nimenomaan työ.

Kun vain saisi ne työt valmiiksi joskus :)

Muutoin on kyllä ollut aikaansaava viikko: eilen hain painosta Helsingin näyttelyn julisteet ja kutsarit ja juuri palasin postausreissulta: roudasimme Taurin kanssa paketin Art Fair Suomea varten Matkahuoltoon - perillä pitäisi olla sopivasti maanantaina pystytyksen aikaan. Alkuviikosta vihdoin sain ihan konkreettiseen toteutusvaiheeseen projektin, jonka tekeminen on ollut mielessäni jo useamman vuoden - valmistelen vielä projektia hieman pidemmälle ja ehkä saan sen julkiseksikin piakkoin. Ei ehkä maailman suurinta taidetta, mutta terapiaa itselleni kaiken haipakan keskellä.

Muse — Neutron Star Collision (Love Is Forever)

[Poissa 199. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Viime viikolla, kun pakkasin nipun korttejani Poriginal Galleriaan myytäväksi, pistin samalla osan palautukseen - neljännes korttitilauksestani oli rypyssä ja vahingoittunut kummalla tavalla. Palautusprosessi tulee varmaan Suomen loistavasti ylihinnoiteltujen postimaksujen vuoksi maksamaan enemmän kuin mitä olisi maksanut asian painaminen villaisella ja uuden korttisatsin tilaus. Muutenkin tuo korttisäätö on näillä pienillä erillä enemmän +/-/0-peliä kuin kannattavaa toimintaa, mutta onhan se kiva, kun on kortteja myynnissä! :) Painopaikan möhlimisestä huolimatta tilasin vielä uusiakin kortteja ja myöhemmin viikolla aion hankkia myös Monsterium-projektilleni tarroja. Etsy-kauppa on ollut kiinni nelisen kuukautta, kun en ole ehtinyt hoitaa asiaa, mutta syksymmällä on aikomus laittaa kauppa uudelleen toimintaan uusine hirviömäisine tuotteineen. Värityskuvien piirtely ja pinssien tekeminen ja muu monsterioituminen on ollut kohtuullisen hyvää toimintaterapiaa kaiken säädön keskellä.

Mutta siis: nyt on kortteja myytävänä mm. Jyväskylän taidemuseossa ja Galleria Beckerissä Jyväskylässä, Galleria Carreessa Kuopiossa ja Poriginal Galleriassa Porissa. Menkää ja ostakaa pois ja tehkää minusta rikas!

The Dead Weather — Blue Blood Blues

[Poissa 7. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

No, ei ole päivät veljeksiä. Miten voikin olla kaikessa niin vastakkainen tuuri kuin eilen. Ja osuihan tuonne eiliselle hyviäkin uutisia! :)

Tänään olen käynyt kirjanpitoni kanssa "myydään/ei myydä" -rulettia. Mukavaa saada tilityksiä teosmyynneistään varsinkin nyt, kun rahalle olisi oikeasti käyttöä. Harvinainen hetki, kun sekä Tampereelta Kapriisista, Kuopion Carreesta ja Poriginal Galleriasta - ja vielä Saarijärven näyttelystäkin - on mennyt kaikista yhtäaikaa kaupaksi töitä - mutta (pikkuruisen pikkuruinen) itku pitkästä riemusta: huomasin, että joitakin töitä on taidettu tilittää kahteen kertaan. :( Onneksi ei sentään kaikkia. Saa vähän jäätelörahaa.

Uudet työt ovat työn alla ...ja ovat työn alla ...ja ovat työn alla. Yritän saada valmiiksi ennen ensi viikkoa pari täydentävää teosta tulevaan Helsingin näyttelyyn, mutta saas nähdä miten käy. Mutta tänään jo tunsin löytäneeni sen kauan etsityn toivontain: kuudelta luulin, että kello on jo kymmenen - ja yhtä-äkkiä vuorokauteen tulikin neljä lisätuntia. Luksusta!

Moskovan savut ovat kuulemma jo hälvenneet, eli tämä tympeä paistetun puun rikkimäinen tuoksu lienee sittenkin paikallista tuotantoa? Vai palaako täällä joku?

Graham Parker & The Rumour — Hey Lord Don't Ask Me Questions

[Aamukaste - Morning Dew. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Päivä täynnä ikäviä uutisia.

Katselin netistä kaverien eilen ottamia myrskykuvia. Täällä ei näyttänyt olohuoneen ikkunasta niin valtavan dramaattiselta, vaikka taivaankansi valkoisena välkkyikin. Ukkonen taisi kiertää kaukaa. Sen verran painostavaa ja uhkaavaa kumminkin, että oli pakko siirtyä sisään parvekkeelta. Tämä päivä on jatkunut kummassa olotilassa: maailma on oudon värinen ja sisällä haisee poltetulle puulle ja edelleenkin valo siivilöityy oudon sävyisenä pilvien ja/tai savun läpi. Johtuuko tämä sitten Moskovan paloista vai tuon uuden energialaitoksen avaamisesta?

Jotenkin olisi sellainen olo, että tekisi mieli vain makoilla tai käydä piiiiitkällä kävelyllä, mutta ei auta: työpino ei näköjään katoa toivomalla. Jonkinlaista palkitsevuutta sen oheneminen kuitenkin tuottaa. Olen tehnyt kuten guruni neuvoi: jos työpöydällä on kaksi rumaa ja isoa sammakkoa syötävänä, niin aloitetaan siitä isommasta ja rumimmasta. :)

Sen verran lintsaan töistä kumminkin, että tyhjennän tätä haikeuden ja pienen surunkin täyttämää olotilaani tuonne artsuilun puolelle. Jospa saisin Helsingin näyttelyyni uusiakin kuvia esille.