The Heartbreaks - Jealous? Don't You Know

[Ennallaan - Unchanged. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Olisi tietenkin voinut mennä vähän helpomminkin... Viime viikolla hoitui Live Herringin UudenPolvenMuseon JumboArt-screenausta varten tykki suht koht edullisella vuokralla ja mediasoitin lainaksi avaamattomassa paketissa. Juhannuksen jälkeen Satu hoiti JumboArt swf-fileiden muuttamisen AVIksi (jota mediasoitin tukee) ja eilen vielä projektin esille laittaminen UudenPolvenMuseon tiloihin vaikutti mielessä pikaiselta ja helpolta projektilta. Eihän se sitä tietenkään ollut. Maalattiin, säädettiin ja väännettiin. Mediasoittimen käyttö tuntui etukäteen ihan unelmalta, mutta eihän se sitä lopulta ollut, kun muka uudesta paketista puuttui kaukosäädin ja tuossa simppelissä laitteessa itsessään ei ollut mitään säätömahdollisuuksia. Vaihtoehto B, eli perinteinen DVD-soitin peliin. Matskujahan ei tietenkään ollut vielä dvd:llä, mutta toisella levyllä sentään saimme säädettyä kuvan paikan seinälle. Vaan jostain kumman syystä standardi läppärilukko ei sopinutkaan tykkiin, joten piti keksiä toinen keino nitoa se kiinni pöytään. Nythän se on sitten esillä rautahaarniskassaan hyvin kiinni köytettynä. Näky on sen verran luova, että pitää vielä vähän käydä säätämässä huomenna asioita paikalleen... Samalla, kun vie paikan päälle sen varsinaisen sisällön.

Mutta plussana mainittakoon: Satulla oli auto! Sillä pääsi Säykistä poiskin melko nopeasti ja ylimääräiset kamat roudattua toimistolle takaisin. Yritin ehtiä vielä läheiseen kauppaan kyselemään muunlaisista läppärilukoista, mutta kesäaikahan siellä oli: liike oli juuri mennyt kiinni. Sain sentään kolme viikkoa postitusta odottaneen kirjeen vihdoin pistettyä Kirkkopuiston postilootaan ja sitten jo Ellinoora kiisikin mustalla kostajallaan noutamaan smoothien ääreen. Kyllä helpotti. Ainakin hetkeksi.

Kotona säätö on jatkunut Premieren kanssa - mikä piti ensin asentaa koneelle ikuisuuksien tauon jälkeen. Ja sitten kaatuilua, kaatuilua, kaatuilua (mitä tuo Premma oikein käyttää bensanaan, kun kone on aika tehokas ja silti on aina "low memory" -varoituksia ja kitkaista taukosäätöä). Muutamien tuntien taistelun jälkeen matskut saatiin lopulta dvd:lle, joka näyttäisi toimivan ainakin omilla laitteilla. Saa nähdä, mitä sanoo soitin, jonka raahasin jo Säykkiin. Timppa on askarrellut tuolla kopioita masterista, varmuuden vuoksi. Uskaltanen jo väliaikahuokaista.

Huomenna uusi yritys täydellisempään suoritukseen; alkanee aamulla ysin maissa. Hyvällä tuurilla ehdin nukkumaankin pari tuntia ennen sitä - varsinainen työpäivä nimittäin alkaa nyt. Haaveet omien projektien maailmalle saattamisesta saavat tosin taas jäädä vähäksi aikaa: viimeinen päivä on kolmen mielenkiintoisen projektin deadline. Matskut on itseasiassa viittä vaille valmiina ja postileima kelpaisi, mutta usko on vähän loppu. Teen tilannetarkistuksen huomenna iltapäivällä. Jos olen hereillä.

Muse - Resistance

[Juurtunut - Entrenched. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Höh. Viikon takaiseen Shanghai-postaukseeni on tullut niin typerä kommentti, etten jaksa edes vastata siihen. Maailma jaksaa vain aina ihmetyttää enemmän.

Päivä on alkanut jotenkin takkuisesti. Yritin mennä maksamaan laskuja pankin nettisivuille: ensin en päässyt sisään ja nyt en pääse pois. Nordea jumittaa pahan kerran. Toivottavasti jossain vaiheessa saan paperiasiat hoidettua. Asiaa ei edistä sekään, että printteri-ressukka luuli olevansa paperisilppuri ja tulostamistani harjoittelutodistuksista tuli aloha-tyyliin suikalemaisia. En tiedä mitä tapahtui: laitoin printterin päälle ja pois ja uudelleen päälle - ja nyt näyttäisi toimivan.

Taitaa olla hyvä hetki pitää pieni kävelytauko ja tutkiskella eilen hyväksi todettua reittiä uudelleen.

Eilen oli ihan mahtava kesäpäivä pyöräilylle. Kunhan ensin sai renkaat täytettyä. Retken alku viivästyi noin tunnilla, kun kotoa ei päässytkään lähtemään renkaat alla, vaan ensin piti tassutella keskustaan, Veturille saakka, että sai ilmat renkaisiin. (Pitää varmaan ostaa oma pumppu; tai vaihtaa sisäkumi vanhanmalliseen, kun siinä ilmeisesti on joka tapauksessa jotain häikkää). Välissä piti tietenkin käydä tsekkaamassa Harmonian näyttely, syödä jäätelöt - ja rankan pyöräntalutusrupeaman jälkeen olikin jo lounasaika, joten huoltoasemaruoka osui ja upposi. Kuokkalan kartano oli - harmillista kyllä - kiinni, mutta hevoset kyllä nähtiin ja lopulta päästiin Viherlandiaan saakka. Kahvittelua aurinkoisella terassilla, veden liplatusta ja hurjaa tuulta. Paluumatka sujui leppoisasti Kuokkalan kauppojen kautta rantareittiä takaisin kotiin. Joku idiootti oli hajottanut Mattilanniemen rantaan viinapullon, mutta siitä ja jäisestä vedestä huolimatta uskaltauduin kevyelle kesäkahlailulle ennen kotiin paluuta.

(Juhannuksen alla suoritin täydellisen työn väistelyn: kaiken hyödyllisen sijaan aloin säätää oman blogini ulkoasua uusiksi. Fiksailen loppuun kunhan ehdin palata asiaan...)

The Dawn Chorus - Carnivalesque

[Pirunkello - Devil's Bell. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Aurinko juhlii taivaalla! Jopa pesuaine- ja minigrip-pussiostoksille lähteminen tuntuu juhlallisen houkuttelevalta projektilta. Pesuaine menee perinteiseen käyttöön pesukoneeseen, mutta minigrippeihin meinaan askarralla kontaktikasvivärjäystä: pussiin lankaa ja väriaineita ja sitten katsotaan, mitä syntyy.

Ensin pitää varmaan tehdä jotain mielikuvaharjoituksia, että selviää feissaripilvestä ohi hyvin käyttäytyvänä ihmisenä.

Omalta osaltani eilisen Shanghai-tilitykseni nosti nimittäin jälleen ajankohtaiseksi se, että viime viikolla kävelykadulla palloilevat Amnesty-feissarit palauttivat muistikuvat viime syksyn chateista ruuhkaisen pääni sisään. Eivät tosin sillä, että olisivat puhuneet juuri tästä asiasta, vaan siitä, että onnistuin tiuskaisemaan epäkohteliaasti aurinkoiselle aktivistille ja podin sitten koko loppupäivän huonoa omaatuntoa hyökkäyksestäni ihmisoikeuksia ja hyvää tarkoitusta vastaan. Jotenkin vain tuo feissari nro. 18 parin kilometrin matkalla koti - grafiikkakeskus sai lopulta pinnani katkeamaan. Minkäänlainen eleviestintä (muualle katsominen, mp3-soittimen räplääminen, kännykkään puhuminen tai edes liioitellut "Älä tule tänne tai puren" -eleet) eivät onnistu kontaktin ottoa estämään.

Yleensä ne ovat vielä nimenomaan noita Amnestyn feissareita, joiden kohdalla pinna katkeaa. Omasta tulosuunnastani katsoen yleensä kaikki Unisefin, Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Greenpeacen feissaajat (+ kaikki irralliset tapahtumien ja pikkupuotien mainostajat) tulevat reitille ensin ja ensimmäisten kohdalla vielä jaksaa kohteliaasti olla huomioimattakin. Ensimmäinen Amnesty-feissarikin yleensä pääsee vielä vähällä, mutta se kolmas on yleensä jo se, jolle ärähtää jotain.

Tunnustan samantien, että viime vuonna ärähdin poikkeuksellisesti jo melko alkumatkasta Luontoliiton feissarille, joka asettui liikennevaloissa vaanimaan toiselle puolelle katua - oli aika piinallinen vihreän valon odotus, eikä pään pudisteluni toiselta puolelta tietä auttanut lainkaan. Sinä päivänä tein kaikkien aikojen feissarintorjuntaennätyksen: 32 - parin kilometrin matkalla. Harmittaa vaan, että se varsinainen asia ja viesti jää tuollaisessa tapauksessa aina toiseksi. :(

Voisin tietenkin ottaa oman flyeripinoni mukaan ja kokeilla samaa tekniikkaa kuin puhelinmyyjien kanssa: vastamyyntiä. :D

Tosin eilen ainakin kampus näytti aika vaivattomalta reitiltä. Kun on kirja mukana ja voi tarvittaessa pysähtyä lukemaan sitä, ja kun aurinko paistaa ja linnut laulavat, edes ne ilmaiset halausten jakajat eivät niin hirveästi jaksa ärsyttää. ;)

---

(No, johan tässä on tullut otettua esiin sekä kansainvälisiä ihmisoikeuksia että yksilön oikeutta omaan rauhaan - tarkoittaakohan tämä, että olen saavuttanut YKOTin statuksen? (Yhteiskunnallisesti Kantaa Ottavan Taiteilija) :D )

Kings of Leon — Closer

[Siellä - There. Pigmenttimustetuloste, 2010, kuvakoko 27x42cm + marginaalit.]

Eilen kaffipöytäkeskustelussa ihmetytti hiukkasen Shanghai-keskustelun kritiikittömyys ja eilen pohtiminen jatkui toisten kavereiden kanssa verkkokeskustelussa. Jäimme miettimään sitä, onko kiinalainen sensuuri saanut valtaansa kaikki länsitiedotusvälineetkin vai mihin yhtä-äkkiä katosi se jo ennen olympialaisia alkanut expokritisointi? Vielä viime vuoden puolella verkossa pystyi lukemaan suomeksikin kommentteja Shanghain Expoon liittyvistä ihmisoikeusrikkomuksista ja muusta ikävästä - kuten siitä, että ihmisiä pakkomuutettiin kotoaan Huangpu-joen rantamilta Expon tieltä ja siitä, kuinka monet shanghailaiset todistivat Shanghain historiallisen keskustan tuhoa. Amnesty mainitsi jossain välissä pakkomuuttajien määräksi 18000. Vielä viime syksynä keskusteluissa oli isona aiheena mm. se, että kun Kiinalla oli näyttämisen paikka olympialaisten aikaan, se järjesti (ilmeisesti pitkin hampain ja painostuksen alaisena ja tiukassa valvonnassa) mielenosoitusalueen - tällä kertaa Expon aikana kaikenlaiset mielenosoitukset ovat kielletty. Länsimaat eivät ilmeisesti enää ole niin tiukkoina ja jonnekin ovat olympialaisten alla boikottiin ilmoittautuneet taiteilijatkin kadonneet.

Viime kuussa asiaa alettiin hiljaa nostaa uudelleen esiin foorumeilla, kun kiinalainen bloggeri Bad Friend kritisoi Expoa blogissaan otsikolla 10 sins of EXPO 2010 - ja artikkelin julkaisua seuranneen poliisikuulustelun jälkeen verkkoon pääsi esille myös kuulustelun transkripti La Dernière Classe. Koska noita kahta alkuperäistä artikkelia ei luonnollisestikaan kiinalaisittain ole enää saatavilla alkuperäispaikallaan, onneksi ovat lukuisat peilisivut, jotka pitävät huolen siitä, että materia ei noin vain katoa. Jutut ja taustat voi lukea Global Voices Online -sivulla, josta löytyy paljon muutakin verkosta "yllättäen kadonnutta" tietoa. (Vaikka kieltämättä huvittaa, että Bad Friendinkin on ollut vissiin vähän vaikea löytää täyttä kymmentä hirvittävää asiaa - kun listan hänniltä löytyy myös "plagioitu teemabiisi - noloutta maallemme jo etukäteen".)

Ei Expo välttämättä pelkkää pahaa tee. Tokion lentokentällä kolme kuukautta alkuvuodesta viettänyt ihmisoikeusaktivisti Feng Zhenghu (jota Kiina ei tuolloin päästänyt palaamaan kotiinsa) on tällä hetkellä kotiarestissa Shanghain kodissaan, jonka on muuttanut eräänlaiseksi museoksi. Hän on järjestänyt eräänlaisen oman exponsa, jossa esittelee itsensä kautta ihmisoikeusrikkomuksia, kuten ilmaisun- ja liikkumisenvapauden rajoittamisen. Feng Zhenghu on itse sitä mieltä, että Shanghain Expolla on positiivinen vaikutus ihmisoikeuksiin. Huolimatta siitä, että kiinalaiset eivät Feng Zhenghun omaan näyttelyyn pääse - ja siitä, että moni näyttelyesineistäkin on takavarikoitu - hän itse uskoo, että maailmannäyttely raivaa tietä avoimemmalle Kiinalle.

Voinhan tietenkin olla tässä väärässäkin, mutta huolimatta siitä, että suurin osa viime syksyn keskusteluista lienee kadonnut ihan vanhuuttaan, eikä minkään globaalin salaliiton seurauksena, jotenkin verkko tuntuu nyt oudon mykältä. Amnestyn huhtikuussa julkaisemalta Call for the release of Chinese housing rights activists -vetoomussivulta on lähetetty alle 500 vetoomusta, mikä tuntuu jotenkin tosi pieneltä. (Juttu China silences women housing rights activists ahead of Expo 2010 / 30.4.2010) Toivottavasti olen kuullut pelkkää kärjistynyttä huhupuhetta, koska jos nuo kaikki vähäisetkin verkossa vellovat väitteet ovat tosia, miksi kritiikki on melkein nollassa? Rakentavakin? Kuopion asuntomessuistakin löytyy enemmän vinkua kuin täydellisestä, aurinkoisesta Shanghaista.

White Rabbits — Percussion Gun

Väritapahtuma rankkasateineen (ja siitä huolimatta runsaine vieraineen) ja Kuopion reissu näyttelyn pystytyksineen ja avajaisineen (ja synttäreineen ja nimppareineen) takana päin: kiireessä aika aina suorastaan sujahtaa käsistä. Tällä kertaa pystytys meni suhteellisen vaivattomasti, vaikkakin väsymys painoi sen verran, että jos jotain suurempaa kommervenkkia olisi pitänyt miettiä, projekti olisi varmaan jäänyt sikseen. Maanantaina, kun kuvat oli saatu seinille ja kun sai laskeutua hotellihuoneen vuoteelle kahvikuppi kädessään tietäen, ettei tarvitse tehdä mitään... voikohan sitä jumalaisempaa tunnetta ollakaan?



Sain avajaisissa jo yhdeltä vieraalta palautetta, että työt (varsinkin pitkällä seinällä) olisi toimineet paremmin kehystettyinä, mutta itse olen kyllä tyytyväinen tuohon pelkkään pasparipustukseen. Kehysten pois jättäminen oli ihan tietoinen valinta ja oikeastaan olisin itse tyytyväisempi vain, jos olisin saanut upotettua kuvat hitusen seinän sisään :) Tavoitteenani oli tehdä nimensä mukaan hiljainen näyttely...







Arki on astunut jälleen kuvioihin: heti Kuopiosta paluuta seuraavana päivänä oli kalenterissa kolme palaveria ja viikonloppu on mennyt rästitöitä tehden. Lauantain rypästä kevensivät Anna G:n juhlat - hyvä seura ja maistuva ruoka. Aurinkokin sentään jo vähän pinnistää taivaalla. :D

Mutta aloittamani Suuri Romaani ei ole kyllä edistynyt.

El Goodo — I Saw Her Today

Hieman surullisena olen katsellut ilmatieteenlaitoksen sivuja. Huomiselle, väritapahtumaan ja Colorian synttäreihin pukkaa kahta vesipisaraa eikä auringon häivähdystäkään - ja ensi viikolle, Kuopion reissulle avajaisineen ja omille synttäreille samanlaisia harmaita vesipisaroita, eikä lämpötila ennusteen mukaan yletä edes viiteentoista. Olisi kyllä kiva, että kun pääsee vihdoin pitämään sen lomapäivänsä, aurinko voisi tulla esiin edes tunniksi. Mur.

Mutta pidemmittä ärinöittä: harmaa sadelauantai muutetaan sateenkaarten laulannaksi vaikka itsepetoksella ja ihan sama sataako ensi viikolla vai ei, kunhan saa hotelliaamiaisen.

Kuopiossa, Galleria Carreessa avajaiset ti 15.6. klo 18-20 - tervetuloa!

Ian Brown — Stellify

En eilen ehtinyt postaamaan blogiini, mutta nyt ehdin: Lisää väriä! -tapahtumapäivistä toinen, eli luentopäivä oli tänään (ja seuraava sitten lauantaina). Odotukset ylittyivät: salihan suorastaan tulvi ihmisiä! Kiva, kun oma luento oli ensimmäisenä, niin pystyi sitten kuuntelemaan muidenkin luentoja, eikä aika kulunut vain omaa vuoroa odotellessa. Olin vaikuttunut erityisesti Panu Kailan luennosta: paitsi, että aihe oli kiinnostava, esiintyjä otti yleisönsä haltuun.

Tänään on iltaohjelmassa Kuopion näyttelyn parin viimeisimmän työn viimeistely ja muutamia peruspäivityksiä; huomenna ripaus Live Herring -hommia sekä lauantain valmistelua ja lauantaina sitten työnäytöksiä ja värillistä elämää olan takaa. Pitää muistaa kaivella kaapista t-paitoja pottupainopajaa varten - meinaan askarrella itselleni pari kesäistä lookkia siinä työnäytösten ohessa.

Lisää väriä! -juliste (ja tapahtuman flyerit) ovat muuten Colorian harjoittelijan, Meri Tuomen suunnittelemia.

Ja he-heeiii: Kippaus kannattaa!

(Ps. avajaisia on tällä viikolla ollut useammatkin; mm. Jyväskylän taiteilijaseuran Taidelainaamon näyttely Keskisuomalaisella ja Parasta puusta -näyttely Suomen käsityön museossa - näyttelyjä näkemättä uskaltanen suositella niitä kaikille :D)

The Creatures — Right Now

Päivä alkoi pitkästä aikaa kivasti: meiliin tuli viesti, että kaksi Kiva.orgin lainaa on maksettu pois ja pääsin laittamaan ne heti uudelleen kierrokseen! Viimeksi ei ollut listoilla taiteilijoita tai käsityöläisiä, mutta nyt oli rahaa lainaamassa useampikin käsityöläinen. Aika nopeasti tuo raha tuntuu kiertävän ja summat tulevan kokoon, joten ei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa valintoja tehdessään.

Maanantaina kävin Timpan kanssa tekemässä satoja solmuja siimaan, että sai 200 kuvaa roikkumaan Saarijärven käsityökeskuksen Vinttigalleriaan. Paikka sopii työlle kuin nakutettu. Ripustuspäivän bonuksena aurinko pisti parastaan - luonnonvalo tuli sisään tosi kauniisti - mutta ihan luonnonvalon varaan ei kumminkaan tilaa voinut jättää. Vai voisikohan? Pitää tänään vielä testata. Kun tuossa ei kuitenkaan ole tärkeintä, että jokaikinen kuva näkyisi selkeästi; Porissa onnistuttiin laittamaan valot hienosti niin, että taakse tuleviin kuviin ei tullut valoa juuri ollenkaan ja se teki aika hienon kolmiulotteisen vaikutelman. Olin kyllä tilannut aurinkoisen reissukelin, mutta jos olisi tällainen pilvinen sää, sekin olisi loistavaa, niin näkisi paremmin, millainen valo sinne vähän hämärämmällä säällä tulee.

Tuo siimashow on aina jotenkin paljon rankempi kuin normaali seinään ripustus, mutta yllättävän kevyesti meni tällä kertaa. Ajallisesti seitsemän tuntia (vähintään), mutta väsymys iski lopulta vasta ihan loppumetreillä ja lopulta - puolentoista tunnin bussireissun jälkeen - oli ihan kanttuvei, mutta onnellinen. Foodin kautta kotiin ja kieltämättä tuli loppuilta melkein lojuttua ja taisin mennä ennätysmäisesti ennen puoltayötä nukkumaankin. Eilen sitten heräsinkin superaikaisin ja väänsin koko päivän semipaniikissa torstain väriluentoa kasaan ja viimeistelin Kuopioon tulevia töitä. Vielä täytyy illalla vähän pinnistää, mutta maaliviiva alkaa häämöttää.

Eli nyt: kengät jalkaan ja laukku kainaloon ja asenne takaviistosta etukenoon - Saarijärvi odottaa.

Richard Hawley - For Your Lover Give Some Time

Viikonloppu menee rästihommia ja peruspäivityksiä hoitaessa, ensi viikon väritapahtumaa valmistellessa - ja yritän ehtiä vielä viimeistellä muutamaan Kuopion näyttelyyn tulevan kuvan. Onneksi ensi viikolla alkavan Saarijärven Poissa-näyttelyn teokset ovat jo valmiina ja melkein kaikki mukaanotettava on jo pakattu - eli asia hoidossa. Tähän mennessä kaikki näyttelyyn liittyvä viestintä ja muut järjestelyt ovat sujuneet niin loistavasti, että tuntuu melkein unelta - varsinkin, kun kaikki muu on pykinyt.

Varsinaisia avajaisia en Saarijärvellä vietä, mutta tulkaa tapaamaan ensi keskiviikkona 9.6. klo 15-17 - olen varannut hyvän ilman ja jotain tarjottavaakin on (ehkä)!

Eliza Lumley - Street Spirit

[Poissa 120. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Eilen tuli aurinko jo vähän paremmin taivaalle ja vei illalla syömään Foodiin. Irtautuminen koneesta ja kaikista teknisistä kiusankappaleista ja aivan uskomattoman kukkaisan kampuksen läpi käveleminen rauhoitti kummasti mieltä. Ja se, että aamupäivän aikana sain osan teoksista valmiiksikin.

Alkuyöstä tein sekä Saarijärven että Kuopion näyttelyjen julisteet ja kohta kiikutan ne painoon. Toivottavasti faktat on oikein - en oikein luota edes moninkertaiseen tarkistukseen, kun pään tilalla on karuselli.

Väsymys ei ole kuitenkaan niin lopeensa uuvuttavaa - nyt on ollut ihan kivojakin juttuja työn alla, kuten ensi viikolla järkättävä Lisää väriä! -tapahtuma - Colorian kymppivuotissynttärit! Siitä lisää: coloria.net/lisaavaria

Nyt, kun tuon sanoiksi ruudulle kirjoitin, tajusin vasta itsekin: sehän onkin jo ensi viikolla! Pitää vielä pistää hieno luentoshow kasaan...