[Poissa 112. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]
Joo-o. Ei ole minun viikonloppuni. Tarkoitus oli tänä viikonloppuna siivota uutta vuodetta varten ja muutenkin ja sitä ennen aktiivishopata taloudesta puuttumaan jääneet oleelliset osaset, mutta jotenkin maailmankaikkeus oli taas tätä vastaan. Eilinen päivä alkoi sikainfluenssapiikillä. En ole koskaan uskonut sivuvaikutuksiin, kun niitä ei ole pahemmin ikinä tullut. Pientä kipua joskus kyllä, mutta ei tällaista moukaroitua junan alle jääneen überväsyneen ihmisen olotilaa. Periaatteessa sain shopattua kaikki työhön tai projekteihin liittyvät ja kävin kässämuseolla kuvaamassa kauppatuotteet, mutta sen jälkeen sitten kaikki menikin vinosti pieleen. Päivän kaksi ehdotonta kohokohtaa (tai ehkä tässä tapauksessa syvännettä) oli:
a) Memphisissä chevrekana-annos oli muuten aivan mainion makuinen, mutta mukaan oli eksynyt pilaantuneita ranskalaisia, joista ehdin syödä muutaman ikävähköltä maistuvan. Loppuvaiheessa ruokailua tunsin nielaisevani jotain kovaa terävähköä ja tarkkuuspureskelin ko. suullisen ruokaa ja sieltä tulla tupsahti vielä pieni reilun sentin mittainen luunpala. Memphis tarjosi korvaukseksi jälkiruoan (tietenkin otin), eikä noista parista pilalle menneestä ranskalaisesta perunasta tai nielaisemastani mistälie tullut ainakaan niin isoja seurauksia, että ne olisivat voittaneet tämän rokotusjyräyksen, mutta silti jäi jotenkin kumma olo, joka iltaa kohden vahvistui. Valitettavasti suklaakakku ei oikein pessyt pois ikävää tunnetta (vaikka hyvää olikin). En usko, että pitkään aikaan syön mitään kanaruokaa, enkä usko palaavani Memphisiin ainakaan tämän vuoden puolella. Mikä on sääli, koska siellä on ehdottomasti kaupungin mukavimmat tarjoilijat ja muutenkin ehkä paras fiilis - yleensä.
b) Ruokailun jälkeen piti käydä ostamassa kotiin ruokavarastoa ja pakkasen takia päätimme lohduttaa kurjaa oloamme bussikyydillä, vaikka matka ei niin pitkä olekaan. Sokkarin alakerrassa tsekkasin, että ajoituskin oli loistava: talomme ohi kulkevan bussin nro 21 oli määrä olla pysäkillä neljän minuutin päästä noin varttia vaille viisi, eli meillä olisi vain muutama minuutti odotteluaikaa. Joka venyi ja venyi ja venyi. Pakkasessa JA tuulessa vietetyt minuutit ovat moninkertaisia mitaltaan. Lopulta päädyimme menemään kotiin aivan toisella bussilla, joka lähti parin kymmenen minuutin kuluttua. Säälittää kyllä bussin 21 matkustajia, koska suurin osa heistä ei liene kaltaisiamme lähimatkustajia, jotka noin vain voivat pomppia bussista toiseen.
Kotiin päästyä tuntui, että voimat loppuvat aivan totaalisesti. Se siitä suursiivouksesta. Jaksoin sentään kuoria pahimmat homeet tammikuun alussa alkaneesta värjäysprosessistani, joka on seissyt nurkassa käsittelemättömänä jo viikkotolkulla. Mutta tuli aivan uskomattoman hienon värisiä lankoja! Laiskuus ja aikaansaamattomuus ovat aliarvostettuja taitoja!
Sivuseikkana mainittuna: Jyväskylä tarjoaa tällä hetkellä oivalliset puitteet surrealistiseen shoppailuun. Dark City -ilmiö: Sokos on remontissa ja Anttila muuttamassa ja joka päivä esineet muuttavat paikkaansa. Sokos on kyllä ihan huikea: sinne ilmestyy uusia portaikkoja ja kun seuraavan kerran menee paikalle, portaikko onkin suljettu ja pitää kiertää muuta kautta. Puhumattakaan tuotteista, jotka löytyvät tänään hyllystä x, huomenna hyllystä q ja ylihuomenna koko hyllystö on suljettu pois tietoisuudesta.
Tekstit
