Keane - Bedshaped

Aurinkoisena päivänä talo muuttaa ulos.

Töitä, artsua ja värjäilyä siinä välissä. Tai lähinnä puretusta. Aamulenkillä mukaan tarttui lupiininpoikasia, joista lähtee keitettäessä kesäkeittomainen haju. Lisää värjäyspuuhista lähiaikoina Coloria-blogissa.

Mental note: jäätelön syönti on parempi lopettaa viimeistään siinä vaiheessa, kun suusta häviää tunto.


[Niitä on kaksi]

Gossip - Heavy Cross

Aivoon sattuu.

Muse - Uno - BBC Session 1999

[Ennakkomainontaa: Poissa 16. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Ja mitä tapahtuikaan toissa päivänä: pöytäkoneeni kuoli. Se olikin ollut pahaenteisesti niin äärimmäisen hiljainen, että ehdimme jo tuijotellakin toisiamme epäluuloisesti. Veikkaan, että jokin tuuletin ei käynnistynyt oikein kunnolla ja kone vaan ylikuumetessaan sammutti itsensä (maallikon arvio). Tätä tukisi se, että muutamien tuntien kiinni olon jälkeen se onnistuneesti aloitti tutun hurinansa, vaikka ei heti onnettoman tilanteen jälkeen suostunutkaan käynnistymään. Sen verran kuitekin elämä valui epävarmalle pohjalle tuon vuoksi, että marssin kauppaan ja tein konehankinnan: uusi kone saapuu ensi viikolla, samoin kuin kolme kaipaamaani paperiboksia. Siihen saakka yritän säätää sekä töitä että murheenkryyninäyttelyä valmiiksi jännittyneessä tilassa.

Pitänee hankkia avajaisiin niin hyvät tarjoilut, että huomio kiinnittyy niihin.

Aku Ankasta löytyi taas niin loistava ruutu, että ajattelin sen suurentaa tuohon seinälle monitorini taakse. Siinä Roope kävelee peräti masentuneen oloisena ja lausahtaa: "(Huokaus!) Liiketoimet käyvät hermoille."

Andrew Wk - Party Hard

[Ennakkomainontaa: Poissa 14. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm]

Olen ottanut käyttöön viime viikkoisesta Ankasta myös Roopen hienon ilmauksen: Himppu! Se korvatkoon kaikki muut voimasanat tästä lähtien, koska voimasanoista on tullut kohtuullisen voimattomia, huomaan.

Piti vielä päivitellä, mutta loput työt jätän suosiolla huomiseen, ennenkuin käsi kramppaa kokonaan.

Tajusin, että tarvitsisin elämääni sellaisen selostuksen, joka on noissa YLEn Ykkösen kaikenmaailman dokumenteissa. Se on jotenkin aina niin äärimmäisen rauhoittavaa.

Ovatpa ajatukset irrallisia tänään.

Crippled Black Phoenix - Rise Up And Fight

[Ennakkomainontaa: Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kaukokaipuu on sanoinkuvaamattoman suuri. Toiset kaverit tulee Huippuvuorilta ja toiset on parhaillaan Italiassa ja onhan aina niin kiva saada säännöllisiä viestejä maailman ympäri reissaavilta reppuselkäisiltä, että... (Postikorttitervehdysten lähettäminen ulkomailta on mielestäni pahimman luokan sadismia, ihan vihjeeksi vain. Tuokaa mieluummin isoja ja kalliita tuliaisia, ne helpottavat sentään vähän koettua tuskaa.) Onneksi ikkunasta voi tuijotella ulkona vaanivaa kesää.

Olen tainnut taas ladata vähän liian monta projektia päällekkäin. Välillä sielu kolahtelee kolkosti, kun tuntuu, ettei omien artsuilujen ja näyttelyiden tekemiselle löydy tarpeeksi aikaa. Kevään osalta se on tarkoittanut taas kahden jo ajat sitten aloitetun isomman projektin siirtämistä hamaan tulevaisuuteen (taas) ja siihen, että Art Fair Suomeen ilmoittautuminen jäi kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta väliin. Sitä toivontaita ei löytynyt, jonka olisin voinut varata työn viimeistelyyn, enkä lopulta jaksanut tikistää projektia pakkovääntönä muiden hommien rutistuksessa - pakkorutistuksista aina häviää jotain oleellista. Odottakoon siis enemmän ajan ainesosaa sisältävämpää aikaa. Wanhassa Woimalassa kesäkuussa aukeava näyttely sen sijaan alkaa hiljakseen olla muotoutumassa.

Kuvien tekemiseen olen suhteellisen onnistuneesti yhdistänyt kotona puuhailun. Toissa päivänä tyhjensin parvekkeen ja yritän pakata sen jotenkin tehokkaammin, että näin kesäaamuisin voisi työt aloittaa kahvia juoden parvekkeella. Tai sadesäällä voisi muuten vaan lillutella varpaitaan sateessa ja lukea samalla hyvää kirjaa muuten suojassa. Voi kyllä olla, että haaveet pysyvät haaveina, koska vaikuttaa siltä, että parvekesisustus oli jo valmiiksi äärimmäisen tehokas: kun tyhjensin parvekkeen sisällön olohuoneeseen, koko lattiapinta-ala peittyi, vaikka parveke on käytännössä vain suurinpiirtein viidesosan olohuoneesta. Hmmm. Pääasiassa parvekkeen sisältö koostui lähinnä langoista - sekä kaupan että itse värjäämistäni. Pitäisi varmaan alkaa knittailla jotain, jotta saisi kesällä värjättyä rauhassa lisää lankoja...

Mutta yhdistelmä toimii melko hyvin, visuaalista nörttäilyä ja ruumiillista raadantaa sopivassa suhteessa ja ulkoilmaakin saattaa saada hyvän annoksen parvekelasien rakosista. Kesä alkaa sitten oikeasti Wanhan Woimalan avajaisissa 9.6., ajankohta ilmoitetaan lähiaikoina.

Divine Comedy - Becoming More Like Alfie

YouTube, ystäväni. Hyvä tietää, että siellä on apinoita töissä.

Jos nyt saisin listattua kaikki koneiden toimimattomuudet ja muut, niin entrystä tulisi niin pitkä, että sitä luettaisiin vielä joulumarkkinoillakin. Pääasia sentään, että olen saanut muutaman työn printattua parin viikon päässä häämöttävää Wanhan Woimalan näyttelyäkin varten, joskin kysymyksessä on varavaihtoehdon varavaihtoehdon varavaihtoehtojuttu. Luulenpa, että siitä saattaa kohtalaisen ok tulla silti, kunhan tässä saisi nyt kaikki laitteet vielä alistettua omaan tahtoonsa. Paperikutsuja emme taida tähän näyttelyyn edes tehdä; sähköviesti tavoittanee tarpeeksi - sitten, kun on aikataulu speksattu kuntoon.

Tänään kylläkin oli niin hieno päivä, että mikään masiinoiden veivausvaiva haittaa laisinkaan. Risto oli takonut tekemääni pronssikoruun hienon rautakiinnikkeen ja jämäkän nauhan (ja mahan seutu herkkänä, kun painava pronssikoru on pitkässä ketjussaan pompotellut sen päällä koko päivän). Melkein järkytyin, kun huomasin, kuinka hienosti kiinnitys oli tehty toiveitteni mukaisesti, vaikka verbaliikkani tilauksen annossa oli äärimmäisen heikkoa. Blogaan kuvat, kun saan loputkin korut käsittelystä.

Sain läänintaiteilijuuden bonuksena tänään nipun liikuntaseteleitä, mutta kylläpähän tämän päivän urheilut tuli hoidettua paperin roudauksella. Nyt on kuitenkin huusholli täynnä hyvää paperia. Vielä kun ne jotenkin jaksaisi raahata sängyn päältä pois, niin voisi jossain välissä ajatella nukkumistakin.

----

Kukas sitä kissaa nostaisi ellei häntä itse? (...joo, tässä oli toipumisaikaa) Onnistuin kuin onnistuinkin laittamaan todistusanomukseni ajoissa ja pitäisi siis valmistua toukokuussa. Tunnenkin itseni jo täysin valmiiksi.

Billy Talent + Anti Flag - Turn Your Back

En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.
En potkaise tietokonetta.

Ian Gillan - Mutually Assured Destruction (M.A.D.)

Toukokuu! Juhuu!

Jätin lopputyöni ja ensi viikolla puristan vielä muutamat puuttuvat opinnot kasaan. Esseitä on koneellani, vaan en niitä Moodleen pääse laittamaan, koska Moodle vihaa minua. Olen menneellä viikolla todistanut täysin erilaistakin oppimisympäristöä, jonka Harjulan Anssi oli koonnut kirjastoalan porukalle, joten jonkinlainen usko hyvienkin oppimisalustojen mahdollisuuksiin elää. Olikin mielenkiintoinen keskiviikko, kun kävin puhumassa web 2.0:sta kirjastotyöntekijöille - jotenkin oli hauskaa huomata, kuinka erilaiset asiat muodostuivat vaikeammiksi ja helpommiksi kuin esimerkiksi monilla kädentaitoalojen ihmisillä. Ja ihan kiva, kun ainakin itsestä tuntui, että kurssi meni kohtuullisen hyvin.

Viikonloppuna olisi tarkoitus tehdä rästityöt pois, maanantaina puuttuvat koulujutut ja jospa sitten vähitellen pääsisi kunnolla kesän näyttelyjen tekemisen pariinkin. Harmittaa valtavasti, kun en ajan- ja rahanpuutteen vuoksi saa toteutettua alkuperäistä ideaani, mutta sovellan jotain. Joka tapauksessa: tähän mennessä tekemiäni kuvia saa ostaa paitsi Beckeristä, myös Kuopiosta Galleria Carreesta ja Tampereelta Kapriisista. Omat sivuni päivittelen ajantasaisemmiksi, kunhan ensimmäiset työt alkaa olla plakkarissa.

Olipas tylsä entry. Mutta vappupäivän jälkeen tavallisuus on aina tylsyyttä.