Kas, Live Herringiin liittyvästä lopputyöstäni saattaa tullakin jotain. Tämä voi kyllä kuulostaa jonkun korvaan ihan hirveältä, mutta: olen nauttinut kirjoittamisesta. En tiedä, tuleeko työstä hyvä vai huono - todennäköisesti jotain siltä väliltä - mutta ainakin se on laittanut itselleni ajatuksia päähän. Kirjoittaminen on aina ollut itselleni paras keino jäsentää asioita ja tuntuu, että varsinkin tällä kertaa olen saanut kirjoitettua konkreettisiksi lauseiksi monia sellaisia asioita, jotka ovat vain häivähdelleet ajatuksen varjoija jossain aivokoppani takaseinustalla. Pää tuulettuu kirjoittaessa. Tieteellisyydestä ei ole kyllä tietoakaan ja erilliskierroksella poistan kaikki sulkeiset sivuhuomioineen - joita on rajaton määrä.
Nyt, kun en ole aikoihin kirjoittanut "paperille" pidempiä ja "järjestelmällisiä" juttuja, huomasin, että yhdellä paperilla pysyminen on itselleni äärimmäisen hankalaa. Mieli on tottunut monimuotoisempaan asian käsittelyyn ja ajatuksenkulku hypähtelee aiheesta toiseen, ja jos jostakin yrittää etsiä oikean kohdan, ajatus tyrehtyy alkuunsa ennenkuin paikka kirjaimille löytyy. Vaikeinta kirjoittamisessa oli siis asettaa teksti yksilinjaiseen järjestykseen; helpointa sen tekeminen olisi ollut hypertekstimäiseen muotoon, jossa irrallisiin osasiin olisi voinut linkittäytyä muistakin kohti kuin edellisestä luvusta.
Mutta näillä edetään.
perjantaina, huhtikuuta 24, 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti