Lost Alone - Blood Is Sharp

Ihmettelin, kun blogiin ei ole tullut uutta tekstiä, vaikka olen viime päivät ahkerasti kirjoitellut. Ehdin jo suistua tekniikka vihaa minua -murehdinnan syövereihin, kun tajusinkin painaneeni vain save .nappia publish -nappulan sijaan. Voin vain kuvitella, millaisessa angstiahdistuksessa eräskin pilateslentäjä on odottanut julkista arvosteluaan.

Tänään työstän flashviimeistelyä hullunlailla. Noudamme Nooran kanssa videotykin lainaksi kahden maissa ja sen jälkeen pääsemme testaamaan. Ahdistaa vaan, kun tarkoitus olisi, että kaikki olisi ollut tässä vaiheessa omalta osaltani jo pidemmällä. Itsensä tuntee huippuidiootiksi, kun näinkään pitkällä kokemuksella ei osaa varautua siihen, että kone voi jumittaa ja kaikki voi kaatua.

---
Linkkivinkkinä käsityöroolimallini: www.quiltsryche.com

Procol Harum - Something Magic - Golders Green Hippodrome 1977 (Sight And Sound)

Kävi sama kuin viime vuonna joogan kanssa: aamuyöstä aloin miettiä, että mikähän umpisuoli vatsassa on puhjennut, kun on niin kummaa jomotusta paikoissa, jotka eivät normaalisti tunnu. Mutta nehän ovat tietenkin ne pilateksessa löytyneet ja harvemmin käyttämäni vatsalihakset!

Aamulla tein tehotempauksen: kirjoitin verovirastoon ohjaustietopyynnön, täytin apurahalomakkeet kahdelle projektille ja vastasin sähköpostitse haastatteluun.
Ohjaustietopyyntö koskee itseasiassa noita artsuvedoksiani: arvonlisäverolaissa mainitaan valokuvien kohdalla (joihin nämä digijuttuni varmaan on lähimmin rinnastettava, koska laki ei puhu tietokonejutuista millään tavalla ja käytännössä tulostusprosessihan on sama), että taidevalokuvien alv on 8%, mikäli vedosmäärä pysyy alle 30 ja jos ne ei ole mekaanisesti tai fotomekaanisesti tehty, jolloin alv on 22%. Jostakin kuulin, että tulostaminen on fotomekaaninen valmistuskeino. Soitin valtakunnalliseen arvonlisäveronumeroon, jossa ei ollut aavistustakaan, mistä on kyse. Myöskään Suomen taiteilijaseurassa ei osattu auttaa. Joten tässä odottelen nyt, mitä verovirasto vastaa.

Puolen päivän maissa hain vedokseni kehystämöstä ja roudasin ne Palokkaan. Palokan koulukeskus täyttää tänä vuonna 30 v. ja juhlan kunniaksi koulu järjestää (Jarmo Laaksosen organisoimana) taidenäyttelyn, johon on koottu koulussa olleiden ja ihmiskohtaloansa sittemmin taiteilijana elävien näyttely (11.-25.11.2007). Varsinainen ripustus olisi ollut vasta ensi viikolla, mutta sattumoisin Timpan näyttelyripustusapurius ja avajaishummuke osuvat samaan aikaan, joten tulen olemaan toisaalla. Jape lupasi naulata kuvat seinille puolestani ja paikkakin jo alustavasti katsottiin.

Oli kyllä outoa käydä laitoksessa, jonne ei ole astunut pikkuvarpaallaankaan melkein kahteenkymmeneen vuoteen. Kuitenkin kummallisen vähän oli muuttunut. Käytävät näyttivät ihan yhtä pitkiltä kuin silloin joskus aiemminkin. Välituntien välisellä ajalla koulussa oli melkein pelottavan hiljaista. Kotimatka meni vanhaa koulureittiä, sateessa, tuulessa ja hiekkatielle syntyneessä mudassa ja epätoivoinen rämpiminen alkoi jo naurattaakin.

Sonic Syndicate - All About Us

Tyypillinen maanantai. Hortoilua.

Aamulla kävimme (Mikael+Soile+itse) Live Herringinä Viitaniemessä JAOlla herättelemässä opiskelijoita syksyiseen viikkoon. Semiaktiivista lurpahtelua. JAOn oppilaille on varattu paraatipaikkaa joulukuun näyttelyssä, joka on samalla gallerian 10v-juhlanäyttely. Galleria Henkevän Silakan on tarkoitus uudistua visuaalisesti vielä tämän vuoden puolelta ja uusia toimintoja lisäillään hiljalleen peliin ensi vuoden aikana. Aikataulu voi vähän venähtää, kun itselläni on pahasti artsudeadlineja ja graafikko-Mikael lähtee kisaamaan alansa maailmanparhaudesta Japaniin ensi viikolla, mutta yhtä kaikki, tulevaisuus näyttää aurinkoiselta.

Viitaniemestä siirryimme koko sakki keskustaan Arktisen Upeeta -palaveriin. Kaikki alkaa olla reilassa. Marikki Hakolan työpaja on täyttynyt yli äyräidensä. Kiinnostuneita oli paljon enemmän kuin mihin tarjonta tällä kertaa ylttää, mutta toivottavasti Live Herring kattaa loput tarpeesta vielä jossain välissä. Perjantainen taiteilijaseuran kokous jäi väliin, kun piti pitää pikainen apurahapalaveri LH-työryhmän kanssa. Into heräsi taas kovasti.

Palaverikahvilta lähdimme kahvilakahville (!) ja sieltä olin matkalla pankkiautomaatille, kun ajauduin pilatesohjaaja Raija P:n mukana Käsityön museolle maton päälle makaamaan ja nostamaan jalkoja kattoa kohti ja sormia varpaisiin. Oli varsin rentouttava tuokio, vaikkakin paljastin täydellisen koordinaatiokyvyn puutteeni eikä hengityskään oikein suju niinkuin pitäisi. Taisin tehdä kapinallismielisesti (mutta oikeasti ihan vahingossa) hengitykset aina väärään suuntaan. Lohdullista oli kumminkin, että sen selän tai kyljen alle jäävän raon ei tarvinnutkaan olla kuin mielikuvitusrako.

Täytyy sanoa, että vaikka ylirentouduinkin pilateksessa melkein uneen saakka, kotimatka oli kumman kevyt ja kotona työt sujui kuin tanssi vain. Paitsi tuo kirottu flash-projekti. (Grrr.)

Yeah Yeah Yeahs - Art Star

Aika menee ihmeen nopeasti töissä ja työn vieressä. Feissari on oikeasti melkoinen aikasyöppö, kun päivä pitää alkaa aina zombiesodalla ja poketuksella. Eikä tilannetta auta se, että Outi viskasi linkin Buffy-yhteisöön, jossa olen jumittunut triviaan. Tavoitteenani on saada Greater God -titteli, vähempään en tyydy (nyt olen joku Zealot). Enää siis n. 5000 kysymystä, joihin pitää vastata oikein.

Siinä ohessa: taidekoneeni on aloittanut tulostelun (Beckerillä on yksi vedos Cirque de Nuit -sarjaa, joka on lievästi kliseinen, mutta niiiiiiiiin hieno. Se on melkein taidetta, vaikka siinä ei olekaan pääkalloja eikä kimalletta). Lepidophobia-flash on jopa edistynyt. Ja artsuiluun liittyen: ensimmäinen tanssiapurahani on plakkarissa! Seuraavaksi aion yrittää apurahaa kirjallisuuden tai musiikin kentältä. Näyttämötaide voi olla vähän hankala, koska teatteriharrastuneisuuteni on lähes nolla (siellä ei ole tekstityksiä eikä voi pikakelata tai käydä jääkaapilla mainoskatkolla).

Peittoprojektikin alkaa olla kummallisen pitkällä. Kaikki palat ovat jo virkattu yhteen, mutta urheana aion kerrankin päätellä kaikki (no, ainakin suurimman osan) langoista. Osakuvan laitan varmaan jossakin välissä esille (kunhan kuntoutan kamerani), mutta koko uljaus paljastetaan vielä ennen joulua peiton avajaisissa - alkakaa valmistua. Kutsu on jo valmisteilla, mutta ainakin marraskuun puoleen väliin saakka saa valtakunta elää peitoltani rauhassa.

Lepidophobia-tanssiteoksen ensi-ilta on 15.11. Huoneteatterilla. Lisätietoa pukkaa jossain vaiheessa piakkoin.

Kyllä vanhoja tekstejä lukemalla viisastuu: Elektriciteetti on eterin longitudinalista laine-liikuntoa. Tästä pitää painaa t-paita!

Blonde Redhead - 23

Viikonloppuna olin luennoimassa Viitasaarella ja yövyin Miekkaniemen legendaarisessa majapaikassa! Uskomattoman hieno paikka! Paitsi huone (kaksi huonetta) oli niin suuri, että piti sulkea väliovi, ettei hävinnyt pienuuteensa. Ilta huoneessa ilman mitään ylimääräisiä virikkeitä oli varsin rentouttava. Ilman nettiä läppärikin toimi lähinnä kirjoituskoneena ja sain melkein rästikirjoitushommat tehtyä. Mutta vain melkein: Live Herring'08 kutsun luonnos valmistui vasta alkuviikosta ja julksitetaan tämän kuun aikana. Projekti on tarkoitus julkaista vielä tässä kuussa, joten laakereilla ei levätä, eikä muuallakaan paljon.

Taidekone ei ole sylkenyt ulos ainuttakaan paperia vielä sen ihka ensimmäisen koevedoksen jälkeen. Tarkoitus on ollut jo jonkin aikaa jossain välissä noutaa loput tulostuspaperit kaupasta (sain jo viime viikolla ilmoituksen, että ovat tulleet) ja heittää baskeri päähän ainakin pariksi päiväksi. Työrintaman piti syksyllä rauhoittua omia projektejani varten, mutta kaikkea muuta, hyvä kun hengittämään ehtii. Mikä on sinänsä ihan hyvä juttu, koska työstä maksetaan: tällä meiningillä saan pian PS3:n ja uuden Ratchet&Clank ostettua itse ansaitsemillani rahoilla, eikä tarvitse sen suhteen kajota apurahoihin. Oooh, tuskin maltan odottaa sitä autuutta, kun jossain välissä marraskuuta kaikkien megahappeningien jälkeen pääsee sulkeutumaan pimeään huoneeseen peliohjain kädessään!

-----

Ai joo! Vielä viskattiin hienolla linkkivinkillä: Kallo päivässä!

Scissor Sisters - I Don't Feel Like Dancin

Onko elämä ihmisten tamagotchi vai päinvastoin? kysyi Timppa Facebookin edessä äsken.
---
Parempi kai käydä hetkeksi nukkumaan.

Belinda Carlisle - Avec

Toissapäivänä pitkään odotettu Taidekone tuli kotiin! Se olikin paljon suurempi kuin mitä olin odottanut, mikä aiheutti suunnattomia uudelleenjärjestelyitä huoneessani (jonne en enää mahdu sekaan.) Mutta suurella koneella tehdään Suurta Taidetta!

Etukäteen jännitin koneen (HP Photosmart Pro B9180) asentamista niin, että syke oli varmaan kuin Cooperin testin jäljiltä, kun aloin konetta asentaa. Mutta ikinä en ole noin selkeisiin asennusohjeisiin törmännyt, kuin mitä tässä mukana tuli. Pulssikin tasoittui jo ekan kymmenen minuutin sisällä. Itsessään asennus ei vienyt järkyttävästi aikaa, kun lähinnä se itsekseen sääti itseään.

Eilen tuli ajatustauolla melkein vahingossa aloitettua verkottuminen: listauduin jo pitkän aikaa harkitsemaani LinkedIn ja jonkin aikaa vastustamaani Facebookiin. Kyllä se näyttää ajan imaisevan, ihan niinkuin kaikki ovat varoitelleet. Mutta jotenkin on ollut hienoa kuulla kaikista tutuista, joista ei ole vähään aikaan kuulunut mitään.

Työkiireiden suma on käynyt välillä miltei ylivoimaiseksi, joten on ihan pakko rauhoittua nyt noiden naamakirjojen suhteen ja keskittyä hetkeksi siihen olennaiseen: nenän niistoon, töiden loppuun saattamiseen ja kuvien tekemiseen. Olisi kohta taas sen paniikkinappulan paikka...