Eilen tuli käytyä Käsityömessuilla - noin ziljoonan mummon kanssa. Melkein harmittaa, ettei tuhlannut neljää euroa enempää ja mennyt katsomaan käärmenäyttelyä viereiseen halliin. Ei esitellyissä tuotteissa sinänsä mitään vikaa ollut, mutta tuntui, että kaikki oli nähty jo aiemmin ja useampaankin kertaan. Mukaan lähti kuitenkin rautainen pääkallokoru, kravatti (= ainoat pääkalloiset tuotteet koko messuilla, uniikkikappaleet kaiken lisäksi) ja puinen leikkuulauta. Ja hyvät sisäiset naurut siitä, kun joku väärään suuntaan eksynyt mummeli ihmetteli käärmeshown edessä muoviin valettuja skorpioneja - että Miten nämä on oikein tehty? Toivottavasti hoksasi olevansa väärän näyttelyn ovella, muuten jäi varmaan verrattain omituinen käsitys nykykäsitöistä.
Perjantaina oli bisnespäivä pahimmillaan: palaveria, palaveria ja palaveria. Monta asiaa kasaan tosin. Ja päivän päätteeksi oli taiteilijat vs. tanssijat tapaaminen Beckerillä, josta Nooran kanssa lähdimme miettimään jo muutamia viikkoja muhinutta yhteisprojektiamme Sohwille appelsiinimehulasien ääreen. Suhteellisen kevyt päivä asian määrään nähden.
Näiden sosiaalisten sumppujen kunniaksi en ole ehtinyt reagoimaan sähköpostiini taaskaan ajoissa ja nyt pitäisi ennen huomista purkaa melkein parin sadan meilin rysäys. Yh. Voisi kai sunnuntain paremminkin viettää.
Eilen kehittelin loistavan aprillipilan: virpojia voisi maireasti pyytää odottamaan, kun käyn hakemassa jotain herkkuja - mutta menisinkin vain takaisin sohvalle katsomaan telkkaria. Saisivat seisoa sitten tuntikaupalla odottamassa ennenkuin hoksaisivat, että kaikessa onkin kyse aprillista. Mutta kukaan ei ole käynyt. Ovat varmaan oppineet viime vuosista.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti