[Poissa 5. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]
Torstai oli jotenkin niin painava päivä vaikean viikon kakunkoristeeksi, että siitä toipuminen on vienyt aikansa. Ja vie varmaan vähän vielä lisääkin aikaa. Parin viikon yöunet ovat jääneet minimiin, kun on taistellut deadlineja vastaan uskomattomalla paineella, joten kaikki artsuilujutut ja kuvien eteenpäin toimittamiset jäivät viime tinkaan. Kun sitten torstai-aamuna heräsin viimeiseen mahdolliseen lähetyspäivään ja olin laittamassa paperia printteriin, paperipesässä odotteli tyytyväisen näköisenä Kaksi Pientä Osaa, jotka olivat ilmiselvästi irronneet printteristä. Toimi se kahden portfoliokuvan verran. Vielä. Kuvasin osaset varmuuden vuoksi huoltokyselyä varten - pakko se on hoitaa heti ensi sijassa, kun palaan normaalitilaan.
Seuraavana odotti taistelu Photoshopin kanssa. Se vain yksinkertaisesti lakkasi toimimasta, eikä paljastanut miksi. Mikään ei vaan auttanut: koneen uudelleen käynnistys tai kiukkuisesti tuijottaminenkaan. En ehtinyt jäädä odottelemaan, koska eräällä isolla projektilla oli ehdoton deadline - ja kun sen lopulta sain käsistäni, oli jo pitkällä seuraava päivä ja oli tullut paljon suurempikin pettymyksen aihe: aavistus siitä, että kaiken säädön ja raatamisen koossa pitävä voima - kolmen viikon tyhjentävä matka Firenzeen - oli muuttumassa tuhkaksi vain.
Vaikka maanantain lähtötilanteesta ilmoitettiin vasta sunnuntaina, olihan jo torstai-iltana päivän selvää, että lähteminen peruuntuu. Perjantaina vielä mietimme lannistumattoman angstisina vaihtoehtona Interrail-lipun hankkimista ja junalla menoa, mutta jotenkin aavisti, että ehkä ne kaikki muutkin sadat tuhannet ottavat junavaihtoehdon. Tarkoitus oli käydä Matka-Töysässä (jonka kautta lennot varattiin) kysymässä, miten lentojen kanssa menetellään, mutta siellä oli tiedonpanttauspäivät menossa ja tiedon murusia sai suorastaan kaivella esiin. Siinä tilanteessa ei yksinkertaisesti jaksanut. Robottivastauksena tuli ainoastaan, että seuratkaa uutisia huolimatta siitä, että kysymyksemme eivät liittyneet tuhkatilanteeseen tai lentojen peruutukseen - vaan nimenomaan siihen, miten toimitaan, kun halutaan uusi lippu tai jos haluamme palata paluulipulla käyttämättä menolippua. Huvittavin esimerkki oli kysymys siitä, että miten peruutettujen lippujen kanssa menetellään:
- Tulette tänne toimistolle, niin ne voi kirjoittaa uudelleen.
- Mutta kun me menemme joka tapauksessa Helsinkiin maanantaina.
- Ette kai te Helsinkiin mene, jos teidän lentonne ei lähde?
- Kyllä me menemme. Eikö niitä lippuja voi kirjoittaa muualla kuin täällä?
- Ei.
- Siis ettei onnistu millään, jos me olemme Helsingissä.
- Ei.
- Eikö se onnistu esimerkiksi sähköpostitse?
- Onnistuu.
...WTF? Toisessa yhteydessä tuli myös ilmi, että myös uudet liput voi hakea myös Lufthansan tiskiltä, mutta jossain toisessa yhteydessä myöhemmin vasta "ehkä, jos he suostuvat". Kun kysyin, että voivatko he tsekata meille junareitin (kansainvälisten junavarauksien nettisivu oli koko päivän jumissa), selitykseksi tuli, että "en näe sitä tästä heti, mun pitäisi soitella"... Täti toimi aivan randomilla. Tuohon matkatoimistovierailuun saakka olin vain reissun menetyksestä pettynyt ja surullinen, mutta kieltämättä tuo virkailijan omatoimettomuus sai vähän jo pikeäkin pintaan. Lufthansan sivuilta lopulta löytyi kaipaamamme tieto: kyllä, saamme lipun hinnan takaisin.
Vakuutustoimistossa oli niin empaattinen täti, että itseäni alkoi vain enemmän säälittää oma tilanteeni - mutta ehkä se empaattinen äänensävy on vain opeteltava, kun joutuu kertomaan ihmisille, että korvauksia ei saa force majeure -tilanteissa. (Ja jos nyt siitäkin vinkuisi jotain, kun on kerran vinku päällä: If:in puhelinvalikossa on kaikenmaailman auto-, vene-, henkilö- ja vastuuvakuutuksia, mutta matkavakuutuksista ei kyllä mitään). Onneksi vuokraamamme firenzeläisen asunnon vuokraemäntä oli kyllä enemmän kuin ymmärtäväinen ja käymme keskusteluja kolmen viikon vuokrauksen siirtämisestä loppukesäksi tai alkusyksyksi. Jospa tuo tulivuori siihen mennessä rauhoittuisi.
Kohtuullisen murskana siis henkisesti. Mutta ajatus siitä, että reissu ei ehkä peruuntunut täysin vaan vain siirtyy tulevaisuuteen, helpottaa jonkin verran. Ja se, että voin tosiaan ilman Firenzeäkin viettää pari hetkeä tekemättä töitä. Esimerkiksi ystävien luona.
Tekstit
