Kiire, kiireempi, kiirein / Busy, busier, busiest!

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Just signing the last #Astronomer prints of the series (edition of 30). After this I will pack them and take them with me to #korjaamodesignmarket @korjaamohki in #helsinki! See you there! . #artistlife #taiteilijaelämää #workingday #workdiary #taidegraafikko #illo #illustration #kuvitus #kuvittaja #taidegrafiikka

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Marras 7, 2018 kello 9.48 PST

Tulevan Beckerin Aika sekuntien välissä -näyttelyn valmistelu ei ole sujunut ihan niin kuin olin suunnitellut. Ensin tuli materiaaliongelmia, sitten tekniikkaongelmia, sitten materiaalin hintaongelmia, osaamisongelmia, ja viimeisimpänä alihankintaongelmia - muiden pienempien haasteiden rinnalle. Ja tietenkin siihen päälle uusien teostekniikkatestien totaalinen pieleen meneminen. Siirryin jo ajat sitten suunnitelma B:hen ja nyt olen varmaan jo menossa suunnitelma Q:ssa. Mutta en harmittele samalla tavalla kuin olen joskus muiden näyttelyiden kanssa harmitellut, sillä nyt en joudu tekemään sisällöllisesti yhtään kompromissia. Olin alkujaankin suunnitellut näyttelykokonaisuuden hiljalleen kasvavaksi monimedialliseksi projektiksi, kuten Kyyneltarhakin on ollut (siinäkään mediaelementit eivät ole vielä valmiina, kun tänä vuonna piti valita joko ne tai kirja) - joten tällä kertaa vaihdoin vain ripustussuunnitelmaa ja kokoan samaan kokonaisuuteen kuuluvista (kuva)teoksista vain toisenlaisen kokonaisuuden kuin alunperin oli suunnitelmissan.

Vaikka kyllähän se vähän harmittaa, että käytin niin paljon aikaa installaatiomaisen ripustuksen ja videoprojisoinnin suunnitteluun ja tekemiseen, ja ymmärsin vähän liian myöhään päästää irti. Työ ei sinänsä mennyt hukkaan, koska teokset ovat jo hyvin lähellä valmistumista, melkein valmiina tulevia näyttelyitä varten. Mutta ärsyttää, että löysin itseni jälleen tilanteesta, jossa on taas aivan tolkuton kiire kuvateosten kanssa. Onneksi valtaosa niistä oli jo vain viimeistelyä vailla, mutta osa vielä hyvin raakilemaisessa vaiheessakin, kun olin jättänyt ne täysin paitsioon videon ja installaatiokuvien viedessä kaiken huomion. Näyttelyn alkuun on kolme viikkoa, enkä ole päässyt vielä edes väritestivaiheeseen. Vähän kauhulla odottelen ensi viikkoa, sillä töitä täytyy painaa melkein vuorokauden ympäri, että työt ehtii ajoissa kehystyttääkin. (Ja milloin minä oikeasti pääsen muuttamaan uudelle työhuoneelleni? Alan olla jo malttamaton!)

Joka tapauksessa: ei voisi olla parempaa paussia näyttelytyölle kuin tuleva viikonloppu. Olen tänään pakkaillut tavaroitani kahteen matkalaukkuun, ja huomenna temmon ne Helsingin junaan. Huomenna aion vain levätä ensin junassa ja sitten hotellihuoneen hiljaisuudessa ja tyhjyydessä yhden päivän ennen viikonlopun Korjaamo Design Marketia.

Olen kaikille sanonut, että matkustan Korjaamolle kahden matkalaukun kera "kevyesti" - mutta sehän ei pidä yhtään paikkansa. Paperi painaa kuin synti, ja varmaan enemmänkin. Voi olla, että kun kevyessä (toivottavasti kevyessä) tihkusateessa hilaan laukkujani pitkin Helsingin katuja, ilo voi olla kaukana...  Mutta uskon silti, että viikonloppu ihmisten parissa tuo juuri sellaista energiaa, jonka avulla sitten pykään näyttelyni loputkin teokset valmiiksi alta aikayksikön!

---

Making my upcoming Time between seconds exhibition at Gallery Becker has not happened just like I had planned. First there were some issues with materials, then techinal problems, then the prices of the secondary materials proved to be too high, some issues with my abilities to work with this and the latest problems were with a subcontracting job I ordered - amongs other challenges I've met with this project. I already moved to plan B a while ago, and right now I must be about at plan Q. But I'm not frustrated in a way that I have been with some other exhibitions, because with this project, I still don't have to compromise at all contentwise. From the beginning I planned this theme to be a slowly growing multimedia project, just like the Garden of Tears has been (the media elements are not finished to that one too, because this year I had to choose either my work with them or with the book) - so this time I just changed my exhibition plan and I'm picking just another kind from the artworks of the same theme than I originally had planned.

But it still bugs me a bit that I used so much time for my installation pieces and video projection, and I just realised to let them go a bit too late. The work itself wasn't done in vain, because the plans and works are very near to be finished, and they are almost ready for the upcoming exhibitions. But still I am annoyed that yet again I find myself in a situation where I'm having this almost unbearable hurry with my image based artworks. Luckily most of them are only missing the final touch, but some of them are still in very raw stage, because I had totally missed working with them when I was so concentrated on the installation and video work. There's only three weeks until the exhibition will open, and I still haven't even made my colour tests yet. Thinking of next week fills my head with horror - I'll have to work almost 24/7 to get everything done and framed in time. (And when do I really get to move to my new studio? I'm starting to be impatient!)

Anyway: no better pause for my work with exhibition than the next weekend. Today I've packed my stuff into two suitcases, and tomorrow I'll drag them with me to the train to Helsinki. Tomorrow I'll plan just to rest first on the train and then on the silence and emptiness of the hotel room for one day before the Korjaamo Design Market on Saturday and Sunday.

I've told everyone, that I'll be travelling 'lightly'  - but that just isn't true at all. Paper is heavy as a sin, and probably more. It just might be that when I drag these suitcases in Helsinki streets in slight (hopefully slight) rain, I might not be so prompted to smile... But I still believe that a weekend with people will bring just the kind of energy to me, that I need to finish my artworks next week!

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Mastering the puzzle of packing stuff in two not-so-big suitcases! :) Omg, how heavy they are - nothing weighs like paper! (Well, maybe lead. But in this household, anyway.) Tomorrow I'll take a train to #Helsinki, to take part to #korjaamodesignmarket @korjaamohki - you're most welcome to say hi! ♡ . #artistlife #taiteilijaelämää #arki #workingday #workdiary #artoftransferingart

Henkilön Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) jakama julkaisu Marras 8, 2018 kello 4.33 PST

Tavallista elämää / Ordinary life

Our herbs are anxiously waiting to get into their new home: into a small herb garden we just built on our balcony - but then it started to snow, and it's only +3°C, and no warmer weather promised. So, we'll have to wait yet another few weeks. #herbs #coriander #basil #dill #summerwhereareyou #smallherbgarden

Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi 23. 04ta 2016 klo 7.58 PDT

Eilen kävin noutamassa Matkahuollosta Rovaniemeltä saapuneet teokset ja pakkasin Hyvinkäälle lähtevät teokset valmiiksi. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin ottanut Matkahuoltoon mukaan järkeni, ja lähettänyt sinne saapuneet työt saman tien matkaan eteenpäin Hyvinkäälle, ja olisin välttynyt painavien laatikoiden roudaamiselta, tunteja vievältä purku- ja paketointityöltä ja yhdeltä Matkahuolto-reissulta. No, ei paketeissa joka tapauksessa ihan samoja töitä ole, vaikka samanniminen näyttely onkin. Eikä Hyvinkään laatikoiden pakkaaminen niin suurta tuskaa ollut, kun laitoin sinne käytännössä menemään Tampereen Rongan näyttelystä tulleen paketin; täydensin vain kehystetyllä työllä myytyjen tilalle (jotka tietenkin oli erilaisissa kehyksissä kuin Rovaniemellä olleet työt, joten en voinut lainata Rovaniemen laatikosta). Argh. Tätä säädön määrää väsyneessä mielessä.

Nyt, kun olisi vihdoin se päivä, jota olen odottanut - aikaa luovalle työlle ja uuden luomiselle - en jaksa. En yksinkertaisesti jaksa. Eikä tänään synny pakottamalla. Siispä hoidan alta pois muutaman to do -listalla ikuisuuksia roikkuneen korttitilauksen ja sen jälkeen menen pitkään ja lämpimään kylpyyn, teen itselleni teetä ja asetun kirjan kanssa sohvalle sateen raidoittaman ikkunan eteen. Jossa todennäköisesti sitten herään parin tunnin päästä otsa kiinni kirjan sivuissa.

---

Yesterday I received my artwork shipment from Rovaniemi and I packed the Hyvinkää artworks ready to be sent later. If I had been wise enough, I had taken my brains with me, when I went to fetch the Rovaniemi shipment: I could have just sign the packages and then resend them to Hyvinkää rightaway, and I would have avoided carrying those heavy packages, and the hours of opening packages and packing another packages, and also one car trip to the shipment company. Well, they didn't have exactly the same works in them (in packages which came from Rovaniemi and in packages which I'll send to Hyvinkää), although the exhibitions carry the same name. And it wasn't that big thing to pack the Hyvinkää shipment, since I just used the almost unpacked boxes that came from Tampere the Gallery Ronga exhibition a few weeks ago; I just had to fill it with a few framed prints to substitute the sold ones (and which of course wwere in different kind of frames than the works in Rovaniemi were, so I couldn't just take ones from the Rovaniemi box). Argh. This enormours amount of bits and bobs.

Now, when it's finally the day, that I have waited so anxiously for - some time for my creative work and creating something new - I just don't have it in me right now. I just simply don't have enough energy right now. I can't push myself today, I know I can't create anything by forcing myself. So, I fill one card order which has been hanging on my to do list for ages, and then I'll take a long and warm bath, after which I will make myself some tea and I'll sat to the sofa next to the window striped by the rain, and I'll take a good book with me. And I will probably wake up a few hours late with my forehead stuck to the pages of the book.

Perjantai // Friday

Ensimmäisen kerran tänä kesänä kuulin ukkosen jyrinää. Aiemminkin on jyrähdellyt, ehkä, koska jyrinä on ollut niin kaukana, etten ole ollut varma, onko ääni ukkosta vai onko se tullut yläkerran naapureistamme (niillä on varmaan keilarata siellä) vai Ruusupuiston työmaalta. Ehkä juuri ukkosen takia päätäni on kiristänyt näkymätön vanne koko päivän ja kaikki on tapahtunut tuskaisan hitaasti ja nolon nihkeästi.

Eilen tuli ilmoitus, että tilaamani musteet (tai ainakin osa niistä) on saapunut, mutta aika pian tajusin, että tänään ei ole mitään mahdollisuutta hakea niitä. Aamupäivä olisi pitänyt käyttää täysin miniprinttikuvitusten viimeistelyyn, mutta homma ei jotenkin juossut ja päädyin vastaamaan väreistä kyselleille, jotka ovat saaneet odottaa vastaustaan useampia päiviä. Vastailin myös muihin tärkeisiin sähköposteihin ja sovin tapaamisia ensi viikolle. Muutama asiakas on tulossa katsomaan vedoksia ja sovin tapaamiset Timpan työhuoneelle, jossa vedosvarastoni sijaitsee. (Saanpahan samalla vihdoin purettua näyttelyteoslaatikot - Vaasasta tulleet teokset ovat olleet paketissaan miltei kuukauden.)

Muutaman tunnin vielä yritin tikistellä piirtämisen kanssa, ennenkuin oli aika lähteä roudausreissulle. Autottoman pitää järjestellä asiat somaan riviin niiksi päiviksi, kun on kuski (yleensä isä) käytettävissä, mikä ei ole välttämättä paha asia. Oppii organisoimaan ja tehostamaan toimintaansa kummasti, kun ei ole paljon vaihtoehtoja. Tietenkin, jos olisi ajatellut täydellä aivokapasiteetilla, olisi odottanut kunnes Neste Ralli -viikko olisi jo muisto vain. Kaupungissa kadut eivät oikein vetäneet autoja, eikä oikein ihmisiäkään, liikkuminen ei ollut mitenkään juhlaa.

Mukanani oli jo lähtiessä paljon tavaraa (suurin osa menossa vanhempieni luo), joten jännitti, miten kehystämöstä noudettavat teokset ja Matkahuollosta noudettavat Uudestakaupungista tulleet paketit mahtuvat autoon, mutta hyvinhän siinä kävi. Kehystämöreissu tosin vaikeutui asteen verran, kun autolla ei päässyt kehystämön pihaan saakka katujuhlien takia. Poliisi päästi kyllä oman esteensä läpi, mutta juuri kehystämön kulkuväylän eteen oli viritetty banderolli, joka esti pihaan pääsemisen. Onneksi töitä oli kohtuullisen vähän, eikä satanut, joten työt saatiin autoon murheitta. Silti harmitti kehystäjän puolesta: eihän se kivaa ole, kun asiakkaat eivät pääse liikkeeseen. Paketit vietiin Tourulaan Timpan työhuoneelle, siellä laitoin kehystämöstä tulleet teokset nurkkaan odottamaan järjestelypäivää ja purin Uudenkaupungin paketeista irtovedokset. Kehystetyt teokset roudasin takaisin autoon ja sen jälkeen nokka kohti Galleria Beckeriä / Jyväskylän taiteilijaseuran taidelainaamoa.

Tarkoitukseni oli tehdä kortti-inventaario galleriassa olevista korteista, mutta jo ennen paikalle pääsyä tajusin, että siihen ei riitä millään aika - tyydyin vain tunkemaan uudet kortit (majakoita, mustikoita ja puolukoita :) ) telineeseen ja teen inventaarion joku toinen päivä. Kesägalleristi Susannan avustuksella sain purettua Kuukauden taiteilija -seinäni ja suojasin ko. kehystettyjen töiden takakoukut pahvilla, jotta ne eivät raavi taakse jääviä kehyksiä. Muuta en ehtinyt viiteen mennessä tehdäkään. Galleriaan tuomiani teoksia en ehtinyt paketeista purkaa, mutta Susanna lupasi hoitaa homman viikonlopun aikana.

Beckeriltä kävelin keskustaan, kävin ruokakaupassa, tulin bussilla kotiin ja aloin asentaa uutta varaläppäriäni, jonka ostin jo viime viikon keskiviikkona, mutta johon ei ole ollut aikaa koskea. Sillä tiellä olen edelleen. Adoben CS6 Design Premium on jo asennettu, tällä hetkellä Premiere asentuu. Jo väsyttää ja mieli halajaa mansikoiden ja jäätelön pariin. Taitaa mennä yösyömiseksi.

---

First time this summer I heard the thunder today. I've heard some noise before, maybe, but because the thunder has been so far away, I've not been sure if the sound has came from it or from our upstairs neighbours (they probably have a bowling alley up there), or from the Ruusupuisto parking lot where there has been a worksite the whole summer. Maybe because of the thunder my head has been squished by the unvisible band around my head the whole day and everything has happened painfully slow and embarassingly sweaty.

Yesterday I received a message that the inks I ordered have arrived (or at least some of them), but it was still early today when I realised that there's no chance to pick them up today. I should have used the whole morning and noon to finish the miniprint illustrations in making, but somehow I just didn't have the flow and I ended up answering to some people who have asked things about colour and have already waited reply for several days. I also replied to some important emails and agreed about some appointments for the next week. Some clients would like to come and see prints and I agreed to meet them at Timo's studio, where my print storage is. (And maybe I finally got to open those exhibition parcels - artworks that were exhibited in Vaasa have been in their package for almost a month now.)

I tried to draw still for a couple of hours, but then I had to leave for running business.... Because I don't have a car, I have to organise things in a way that I can manage to do as much in one day as I have a chauffeur available (usually my dad), which ofcourse isn't necessarily a bad thing. One learns how to organise and boost one's activities when one doesn't have so much choices. But of course, if I had just THOUGHT a little bit, I had waited until the Neste Rally event would be just a memory. At the city the streets were packed with cars and people, no fun.

When we left home, I already had so much stuff (a lot of them going to my parents' house), so I was a bit nervous if everything from the frame shop and the exhibition works from Uusikaupunki which were picked from Matkahuolto (shipping company) would fit in the car, but it wen't quite well. Only the frame shop gig was not as fluent as normally: there was some kind of street party and we couldn't get car to the frame shop yard. Luckily there weren't so much framed works and it wasn't raining at that time, so we could get the works to the car relatively easily. But still I was a bit bummed: it's not nice for the framer that his clients can't make it to the shop. We took everything to Tourula to Timo's studio, where I placed the framed works in some corner and emptied the unframed prints from the Uusikaupunki parcels. Then I took the framed works back to car and we headed towards Gallery Becker / Jyväskylä Artists' Society' s Artotheque.

I was planning to make a postcard inventory of the cards in gallery, but before getting to the gallery I already realised that it's not possible in this time frame - I just stuffed the new postcards (of lighthouses, blue berries and lingon berries) to my card rack and I will make the inventory some other day. The summer gallerist Susanna helped me to get down the works from my Artist of the Month wall. I covered those works with plastic wrap and put cardboards to cover the hooks back, so they won't harm any other framed pictures. It was all I managed to do before five. I didn't have any time to unpack the works I brought to gallery, but Susanna promised to do the job during the weekend.

From Becker I walked to the center, visited a grocery store, came home by bus and started to install my new second laptop, which I had bought already last Wednesday but to which I haven't had time to touch earlier. That is what I'm still doung. Adobe CS6 Design Premium is already installed, and currently Premiere is installing. I'm so tired already and I so wish I could go and eat some ice cream with strawberries. I think I might have some night snack ahead.

Tiistai // Tuesday

Heräsin yhdeksän maissa ja siirryin suoraan työkoneen ääreen aamukahvikuppi kädessäni. Pari tuntia vierähti nopeasti, kun yritin etsiä tarvitsemaani värikirjallisuutta. Etsimääni en löytänyt, muita aihetta sivuavia sen sijaan kyllä ja yhden aarteen (Dyes in History and Archaeology 21), jota olen yrittänyt löytää useamman vuoden. Kahvin loputtua hoidin paperityöt: lähetin laskut viime viikolla valmistuneista nettisivu- ja graafisen suunnittelun projekteista.

Pakkasin muutaman vedoksen lähetystä varten ja mietin, että paketointiin pitää satsata vähän. Jos joku tilaa kalliin vedoksen, myös paketista voisi odottaa löytävänsä edes vähän laatua. Kaikki kokoon käärimäni paketit näyttävät viisivuotiaan askartelemilta, ellei huonommilta, riippumatta siitä, käytänkö uusia- vai kierrätysmateriaaleja. Jospa vaikka tekisin jonkun oman kivan kuvaleiman, jolla voisi kuvioida paperin kivasti? Vaikka ehkä ensisijainen korjausliike olisi kuitenkin yrittää opetella käsittelemään teippiä niin, ettei sitä olisi joka paikassa ja epämääräisissä mytyissä.

Ennen kaupungille lähtöäni otin pikaisesti kuvia tabletilla Värikki-vahaliituriipuksista jälleenmyyjiä varten, mutta tabletti+hämärä = epäselvät kuvat - pitää ottaa ihan oikealla kameralla (näidenhän ei ole tarkoitus olla mitään varsinaisia tuotemainoskuvia, vaan ihan suuntaa antavia mistä-on-kysymys-kuvia, mutta voisihan ne nyt edes teräviä olla...)

Oli mukava lähteä asioille, kun kerrankin oli aurinkoinen ilma. Vein kesäkuun kuitit ja muut paperit tilitoimistooni, sieltä kävelin kehystämöön, jonne vein yhden tilatun teoksen ja muutamia töitä Art Fair Finland 2015 -tapahtumaa varten. Ko. tapahtuma on vasta syyskuussa, enkä tiedä, onko kaikki kehystykseen viemäni työt edes valittu mukaan, mutta elo- ja syyskuun kiireiden takia on pakko ennakoida. Kehystämöstä menin postiin viemään eväspaketeilta näyttävät teospakettini. Postin oma pakettitarra sentään antaa niille jonkinlaista virallisuutta ja selkärangan korviketta, tai ainakin peittää ison osan mokapinta-alaa.

Käytännössä työpäivän osuus loppui siihen - loppupäivän kulutin aurinkoisesta päivästä nauttien. Illalla tosin tein vielä muutaman lyhyen paperihomman, mutta en laske niitä tähän, niin voin pitää itselläni illuusion seitsentuntisen työpäivän mahdollisuudesta.

---

I woke up at nineish, and moved straight to my computer with a coffee cup. A few hours went by fast when I tried to search dome colour themed literary I need. I didn't find what I was looking for, but I did find some other books and one treasure (Dyes in History and Archaeology 21), that I have tried to find for several years. After coffee ended I did some paperwork: I send bills of a few web and graphic design projects that were finished last week.

I packed a few prints for shipping and at the same time I was thinking that I should really make some effort in packaking. If someone orders an expensive print, there should be some quolity in packaking too. All my parcels look like they've been made by a five year old, or even worse, and no matter if I use recycled or completely new materials. Maybe I should make a nice picture stamp which I could use to pattern the paper nicely? Although the first move propably should be to learn to handle adhesive tapes in way that it wouldn't be everywhere and in scrappy lumps.

Before heading off to the centre, I took fast snapshops of my Värikki pendants with my tablet, for resellers, but tablet + dim light = unclear photos - I have to redo the process with a real camera (I didn't mean these pics to be any ad quality product photos, but examples of what it is a question about, but still they could be at least sharp ones...)

It was nice to walk outside, when it was sunny for a change. I took my June notes and other papers to my accountant, and from there I took a walk to the frame shop, where I brought one ordered print and some other prints to be framed for Art Fair Finland 2015 event. The event is in September, and I even don't know if all my works are selected in, but I need to have this done early enough because all the other stuff in August and September. From the frame shop I walked to a post office to ship those parcels that look like someone's unfortunate lunch packages. The official package sticker of the postal services luckicly gives some kind of formality for my shipment, or at least covers a large part of the surface.

That was the end of my working day - I spent the rest of the day enjoying the sunny day. Though, I did some paper work shortly still in the evening, but I don't count it to this, so I can have the illustion of that a seven-hour working day can actually exist.

Sissy & The Blisters — Killing Time

Kiss. Miniprintti, 8x8cm, ed.50.

Viime viikonloppuiseen joulubasaariin ehdin tehdä myös c-kasetti- ja vinyylinostalgiapläjäyksen, printtejä ja pinssejä (Vinyl & C-Cassette Nostalgy -sarja). Pinssejä on ollut aiemminkin, mutta kun ne on olleet muiden pinssien seassa, ne ovat käytännössä hävinneet sinne. Nyt tajusin erottaa ne omaksi entiteetikseen omaan rasiaansa ja kyllä ne sitten hyvin löysivät asiakkaansakin. Myös paperiset kaffeet, kakkuset ja muut soppaset tekivät ihan hyvin kauppansa, joten pahvibistron puolellakin meni mainiosti. Olin melko varma siitä, että kun tv toitotti juuri edeltävällä viikolla virallisesti taantumasta, kalliimpia vedoksia ei liikkuisi pöydästä lainkaan, mutta ainakaan vielä uutinen ei hirveästi vaikuttanut ostajiin. Onhan tuo kahden päivän sosiaalinen maratoni aina kummallisen uuvuttava, mutta samalla raikas piriste normaalin keskelle. Myyntiäkin suurempi hienous on aina ihmisten kanssa jutteleminen - kuvista löytyneillä tarinoilla elää taas pitkään eteenpäin.

Viime aikoina olen ajautunut enemmän kuvitus- ja piirrosjuttujen pariin - tai oikeastaan ihan tietoisesti marssinut suoraan kohti. Ensi keväänä valmistuva isompi printtisarja saa taas rauhassa muhia ja sillä välin hauskuutan itseäni (ja toivottavasti jossain määrin muitakin) keskittymällä kuvitusjuttuihin. Suutarin lapsella ei vaan taaskaan ole kenkiä... Teen onnistuneita markkinointisuunnitelmia ja -kampanjoita muille, mutta omat tiedotusprojektit eivät ota onnistuakseen. Kuvituksia-sivu (www.kuvituksia.com) on kyllä paremmassa kuosissa kuin toinen portfoliosivuni (www.paivihintsanen.fi), mutta sivun ja kuvien markkinointi on kyllä jäänyt niin komeasti muun tekemisen jalkoihin, ettei mitään rajaa. Melkein hävettää, kuinka keppoisesti Monsterium/Kuvituksia facebook-sivu on saanut jäädä sijoilleen. Niistä muutamista tykkäävistä kiitollisena arvon tykkääjien kesken vuoden lopussa yhden Café-Bistro Miniprint -sarjan vedoksen ja kuukausittain pinssejä. Pitäisi varmaan tehdä oikeasti joku tykkääjien haku -kampanja, ettei tarvi tyhjille seinille kirjoitella, mutta aggressiiviset "jaa tämä kuva ja tykkää sivustamme, niin olet mukana arvonnassa" -jutut ovat vain ihan hirveitä... Tuntuu siltä, että parempi muutama aito tykkääjä aina silloin tällöin hitaasti kuin kerralla koko satsi mukatykkääjiä.

Mukavaa on se, että kiinnostusta on tullut etenkin ison veden toiselta puolen. Vielä kun jotenkin keksisi edullisen tavan postittaa tilaukset, niin asiasta voisi tullakin jotain. Jokin tuntuu olevan pielessä siinä vaiheessa, kun lähetyshinta on säännönmukaisesti korkeampi kuin tuotteen hinta... Hmph.

Café-Bistro Miniprintin annostaulu joulubasaarilla...

Joulubasaarilta...

Täytynee jatkossa panostaa kunnollisiin hintalappuihin :)

Joulua kohti. Aamuhetki sujui tänään normaalia leppoisammin, oli jopa aikaa istua kahvikupin kanssa pöydän ääreen ja tiirailla lähipuun valloittanutta tilhiparvea. Toivottavasti huomisaamusta löytyisi samanlainen hetki.

The Damned - You Know

[Itäisen tornin portaat / Staircase of the Eastern Tower. Pigmenttimustetuloste, ~12x27cm (+marginaali), ed. 30.]

Ei mikään maailman paras päivä. Heräsin ihan järjettömään väsymykseen, joka ei lakannut koko päivänä. Aamupäivällä sain vihdoin vastattua eräälle prahalaiselle gallerialle, jonka meili saikin sitten odottaa vastaustaan yli kuukauden. Viive vastauksessa tuskin vaikuttaa ainakaan positiivisesti, mutta toivottavasti muu sisältö kiinnostaa niin paljon, että pieni vitka unohtuu. Asioiden roikkumaan jääminen normaalisti ärsyttää sen verran, että sitä vain harvoin tapahtuu, mutta jotenkin tuo asia vain pääsi päivä toisensa jälkeen lipsahtamaan jonnekin taka-alalle. Ehkä jotenkin alitajuntaisesti mietti pari vuotta etukäteen täydeltä näyttävää kalenteriaan ja sitä, että tahtooko sinne nyt oikeasti lisää täytettä. Kun olisi hirveä paine keskittyä vähäksi aikaa kirjoittamiseen ja kuvittelemiseen (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti), ja jonkin uuden ja isomman tekemiseen. Mutta päästä pulpahtelevilla kuvilla on kyllä ihan oma elämänsä: niitä tulee jatkuvasti uusia, johonkinhan ne pitää saadakin.

Kirjoittelusession jälkeen iltapäivällä kävin Beckerillä palaveeraamassa ja katsomassa Kapan näyttelyn, ja siinä samalla törmäsin muutamiin tamperelaisiin tuttuihini, joiden kanssa oli mukava vaihtaa kuulumisia (ja jotka poistuvat galleriasta teokseni kainalossaan - ja mukanaan myös lupaukseni siitä, että syön koko rahalla gelatoa :D). Kevyen palaverin ja iloisen tapaamisen jälkeen ilmakaan ei tuntunut niin raskaalta hengittää.

Välillä lannistavasti tuntuu siltä, että mitä enemmän tekee, sitä enemmän on tekemättä. Asiat kun tuppaavat tulemaan bumerangina takaisin, eikä mikään tunnu menevän kerralla putkeen.Viimeksi eilen iloiten vastaanotin tilaamani kortit, joista jo aiemmin olin saanut viivästymisilmoituksen pienten ongelmien vuoksi, ja joita olin joutunut odottamaan jo tuplasti normaalia kauemmin - mutta tämä "laatuvalvottu" satsikin oli viallinen: taittuneita kulmia, naarmuja, liimajälkiä ja yksi kortti liian vähän. Pari edellistäkin tilauksen reklamaatiota ja maksumuistutusta olisi pöydällä huomisen tehtävänä. Jatkuva reklamointi vie kumman paljon energiaa.

Onneksi maailmassa on tällä hetkellä mansikoita. Niiden läsnäolo arjen universumissa muuttaa kaikki asiat niin paljon paremmiksi.

Unkle / Ian Brown - Be There

Huolimatta loistavista uutisista taiderintamalla (työni valittiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lahjavedokseksi ja Englannista tuli tänään ihan hillittömän kaunis palaute), olo ei juurikaan voisi olla surkeampi. Raato on kuin uitetulla koiralla, vaikken vettä ole nähnytkään kuin ikkunan läpi. Olin osallistumassa tällä viikolla Lumiere40100-projektiryhmän järjestämälle VVVV-kurssille, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa puolen vuoden ajan - mutta toisin kävi: kurssin sijaan olen pyöritellyt peukaloitani ja lojunut puolikoomaisena kuumeessa television äärellä ja kuluttanut nenäliinapakettia satunnaisessa järjestyksessä. Taas iski tauti. Elimistö toivoo ihan ilmiselvästi jotain totaalista elämänmuutosta kuten ympärivuorokautisesta työnteosta luopumista. Jo on kumma.

Olen huomannut mummoilun alkaneen. Kun ei ole mitään tekemistä, eikä keskittymiskyky televiission äärellä riitä kuin yksinkertaiseen juonikuvioon (edes pikakelaus ei auta), olen tänään seurannut keittiön ikkunasta, kuinka ihmiset käyttäytyvät uusissa liikennevaloissa. Noin joka kolmannes jalankulkijoista (tai lähemminkin pyöräilijöistä) hurauttaa punaisia päin. Vielä vaan suora linja poliisille, niin henkinen mummous on korkattu. Naapureita en ole vielä hoksannut tarkkailla, mutta eiköhän sekin ala kohta.

Gnarls Barkley - Run

Tein tänään sellaiset oharit, että hävettää. Olin sopinut perjantaiksi klo 15 haastattelutreffit, mutta jostain syystä luulin olevani toisessa päivässä, enkä ilmaantunut paikalle lainkaan. Sovitun tapaamisen sijaan säädin portfoliotani, roikuin taidetoimikunnassa ja tein tänään Hesarissa ylistetyn I-P:n kanssa kevätretken (nähtiin kukkia, ampiainen, toisia kukkia ja silmuja). Ex tempore -reissu oli aivan mahtava, mutta on kyllä niin käsittämättömän huono omatunto, kun odotuttaa ihmistä turhanpäiten, että nyt vain syyllisyys kolkuttelee sydäntä.

Eilenkin käväisin kevätretkellä: Taitosaari 3 -hankkeen aloitustilaisuudessa Saarijärven museossa. Menin osaksi siksi, että projekti kiinnostaa erään oman hankkeeni vuoksi, mutta suurin syy oli kyllä, että ehti jo syntyä aikamoinen ikävä viime syksyn kurssilaisia. Oli mukava nähdä ja ajatuskin lähti laukkaamaan oikein kunnolla. Myös omat kaavailut saivat vähän virtaa alleen. Saas nähdä miten käy. Ehtiiköhän kaikkea, mitä on suunnitellut?