Näytetään tekstit, joissa on tunniste hui. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hui. Näytä kaikki tekstit

torstaina, marraskuuta 08, 2018

Kiire, kiireempi, kiirein / Busy, busier, busiest!




Tulevan Beckerin Aika sekuntien välissä -näyttelyn valmistelu ei ole sujunut ihan niin kuin olin suunnitellut. Ensin tuli materiaaliongelmia, sitten tekniikkaongelmia, sitten materiaalin hintaongelmia, osaamisongelmia, ja viimeisimpänä alihankintaongelmia - muiden pienempien haasteiden rinnalle. Ja tietenkin siihen päälle uusien teostekniikkatestien totaalinen pieleen meneminen. Siirryin jo ajat sitten suunnitelma B:hen ja nyt olen varmaan jo menossa suunnitelma Q:ssa. Mutta en harmittele samalla tavalla kuin olen joskus muiden näyttelyiden kanssa harmitellut, sillä nyt en joudu tekemään sisällöllisesti yhtään kompromissia. Olin alkujaankin suunnitellut näyttelykokonaisuuden hiljalleen kasvavaksi monimedialliseksi projektiksi, kuten Kyyneltarhakin on ollut (siinäkään mediaelementit eivät ole vielä valmiina, kun tänä vuonna piti valita joko ne tai kirja) - joten tällä kertaa vaihdoin vain ripustussuunnitelmaa ja kokoan samaan kokonaisuuteen kuuluvista (kuva)teoksista vain toisenlaisen kokonaisuuden kuin alunperin oli suunnitelmissan.

Vaikka kyllähän se vähän harmittaa, että käytin niin paljon aikaa installaatiomaisen ripustuksen ja videoprojisoinnin suunnitteluun ja tekemiseen, ja ymmärsin vähän liian myöhään päästää irti. Työ ei sinänsä mennyt hukkaan, koska teokset ovat jo hyvin lähellä valmistumista, melkein valmiina tulevia näyttelyitä varten. Mutta ärsyttää, että löysin itseni jälleen tilanteesta, jossa on taas aivan tolkuton kiire kuvateosten kanssa. Onneksi valtaosa niistä oli jo vain viimeistelyä vailla, mutta osa vielä hyvin raakilemaisessa vaiheessakin, kun olin jättänyt ne täysin paitsioon videon ja installaatiokuvien viedessä kaiken huomion. Näyttelyn alkuun on kolme viikkoa, enkä ole päässyt vielä edes väritestivaiheeseen. Vähän kauhulla odottelen ensi viikkoa, sillä töitä täytyy painaa melkein vuorokauden ympäri, että työt ehtii ajoissa kehystyttääkin. (Ja milloin minä oikeasti pääsen muuttamaan uudelle työhuoneelleni? Alan olla jo malttamaton!)

Joka tapauksessa: ei voisi olla parempaa paussia näyttelytyölle kuin tuleva viikonloppu. Olen tänään pakkaillut tavaroitani kahteen matkalaukkuun, ja huomenna temmon ne Helsingin junaan. Huomenna aion vain levätä ensin junassa ja sitten hotellihuoneen hiljaisuudessa ja tyhjyydessä yhden päivän ennen viikonlopun Korjaamo Design Marketia.

Olen kaikille sanonut, että matkustan Korjaamolle kahden matkalaukun kera "kevyesti" - mutta sehän ei pidä yhtään paikkansa. Paperi painaa kuin synti, ja varmaan enemmänkin. Voi olla, että kun kevyessä (toivottavasti kevyessä) tihkusateessa hilaan laukkujani pitkin Helsingin katuja, ilo voi olla kaukana...  Mutta uskon silti, että viikonloppu ihmisten parissa tuo juuri sellaista energiaa, jonka avulla sitten pykään näyttelyni loputkin teokset valmiiksi alta aikayksikön!

---

Making my upcoming Time between seconds exhibition at Gallery Becker has not happened just like I had planned. First there were some issues with materials, then techinal problems, then the prices of the secondary materials proved to be too high, some issues with my abilities to work with this and the latest problems were with a subcontracting job I ordered - amongs other challenges I've met with this project. I already moved to plan B a while ago, and right now I must be about at plan Q. But I'm not frustrated in a way that I have been with some other exhibitions, because with this project, I still don't have to compromise at all contentwise. From the beginning I planned this theme to be a slowly growing multimedia project, just like the Garden of Tears has been (the media elements are not finished to that one too, because this year I had to choose either my work with them or with the book) - so this time I just changed my exhibition plan and I'm picking just another kind from the artworks of the same theme than I originally had planned.

But it still bugs me a bit that I used so much time for my installation pieces and video projection, and I just realised to let them go a bit too late. The work itself wasn't done in vain, because the plans and works are very near to be finished, and they are almost ready for the upcoming exhibitions. But still I am annoyed that yet again I find myself in a situation where I'm having this almost unbearable hurry with my image based artworks. Luckily most of them are only missing the final touch, but some of them are still in very raw stage, because I had totally missed working with them when I was so concentrated on the installation and video work. There's only three weeks until the exhibition will open, and I still haven't even made my colour tests yet. Thinking of next week fills my head with horror - I'll have to work almost 24/7 to get everything done and framed in time. (And when do I really get to move to my new studio? I'm starting to be impatient!)

Anyway: no better pause for my work with exhibition than the next weekend. Today I've packed my stuff into two suitcases, and tomorrow I'll drag them with me to the train to Helsinki. Tomorrow I'll plan just to rest first on the train and then on the silence and emptiness of the hotel room for one day before the Korjaamo Design Market on Saturday and Sunday.

I've told everyone, that I'll be travelling 'lightly'  - but that just isn't true at all. Paper is heavy as a sin, and probably more. It just might be that when I drag these suitcases in Helsinki streets in slight (hopefully slight) rain, I might not be so prompted to smile... But I still believe that a weekend with people will bring just the kind of energy to me, that I need to finish my artworks next week!










torstaina, maaliskuuta 09, 2017

Torstain tekosyy / Thursday's Excuse

Hampaasta irtosi pienen pieni murunen jonkin aikaa sitten. Hammasta ei koske ja kyseessä oli ihan vain pieni murunen, mutta hampaan reuna on terävä ja aamuisin herään verenmaku suussani, kun kieleni on käynyt tutkimassa sitä. Minulla on iltapäivällä hammaslääkäri, jossa hampaan reunaani todennäköisesti (ja toivoakseni) vain hiotaan vähän, mutta hammaslääkärikauhuni ei siitä välitä. En pysty oikein keskittymään mihinkään, joten raahaan myöhäisen aamiaiseni television ääreen, katson Game of Thronesia, ja yritän olla ajattelematta asiaa, kunnes pitää lähteä. Ehkä illalla pystyn palaamaan taas työn ääreen.

---

The edge of my tooth cracked some time ago. It doesn't hurt and it was only a tiny tiny piece, but now there is a sharp corner in my tooth, and in the mornings I wake up tasting blood in my mouth, as my tongue has been poking it while I sleep. I have a dentist appointment this afternoon. As it's a very small crack they will probably (and I hope so) just polish it a bit, to remove the sharpness, but as I fear dentist so much, it really doesn't help a lot to know that it most probably won't hurt at all. I can't concentrate on anything, so I'll take my late brunch in front of TV, view a few episodes of the Game of Thrones, and try not to thing about it, until I'll have to leave. Maybe on evening I manage to get back on work again.

perjantaina, marraskuuta 01, 2013

Tom Eno - Jungle Camp


[Tauko metsässä / A Pause in the Forest. Pigmenttimustetuloste (päällekkäistulostus), ~11,5x35cm (+marginaali), ed. 5.]

Ja yhtä-äkkiä on marraskuu. Mitä ihmettä?

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet taas ihan järkyttävää kiitoa tukka putkella, hyppimistä projektista toiseen ja työstä toiseen ja sekalaista sillisalaattia ja asioiden kilkettä. Lisää silppua kokonaisuuksiin, jotka eivät tunnu koskaan valmistuvan. Ja kuten aina, herra Murphy ja lakinsa tulevat vierailulle juuri silloin, kun niitä vähiten kaipaisi. Tällä viikolla olen taistellut viiden suuren nettityödeadlinen kanssa ja bonuksena täyttänyt apurahakuponkeja (itselleni, en vain projekteille!) vähän joka suuntaan. Onneksi kone turtui vasta eilen illalla, eikä esimerkiksi kolmea tuntia aiemmin. Kuului vain zzzzzmmmmmmmm ja kone vaipui pimeyteen. Istuin typertyneenä kynä kädessäni näytön edessä (olin juuri kirjoittamassa tietokantatietoja muistiin) valehtelematta kokonaisen minuutin, ennenkuin henkisessä yksikössäni syntyi mitään reaktiota. Ensimmäisenä toimenpiteenä menin keittämään kahvit. Odotin käytännössä kahvipannun äärellä kuppi kädessäni kahvin valmistumista, sitten seisoskelin höyryävä kuppi kädessäni varttitunnin parvekkeella otsa parvekelasissa kiinni; sade valui silmieni edessä lasia pitkin, vääristäen hämärän maiseman, joka oli jotenkin uuvahtanut päivällä vallinneen oudon valon jälkeen. Mietin jälkeenpäin, että ihmiset vastakkaisella bussipysäkillä tuskin ovat pitkään aikaan nähneet niin tyhjäkatseista ihmistä.

Onneksi tilanne ei kuitenkaan ollut niin vakava kuin luulin. Sain koneen päälle safe-modessa (mikä lienee onkaan suomeksi) ja pääsin edelliseen palautuspisteeseen, jonka jälkeen kone aukesi ainakin  jotenkin ymmärrettävään näkymään. Suurin osa ohjelmista ei vain toiminut, joten eilinen ilta  ja tämän päivän aamu meni sitten niitä asennellessa. Helpotus siitä, että taisin selvitä tästä omin voimin (koputan puuta), mutta harmitus siitä, että täksi päiväksi sovittu nettisivupalaveri piti perua. Kyseessä oli projekti, joka on ollut pitkän aikaa tekeillä ja oikein odotin tapamista ja projektin kulminoitumista jonkinlaiseen valmiuteen, vesillelaskua ja shamppanjapullon kylkeen posauttamista. Olisi ollut niin hienoa saada edes yksi kimaltava piste i:n päälle tällä viikolla.


Edelleenkin mieli polkee vähän matalalla, mutta muistutan itseäni, että vain muutaman tunnin kuluttua voin pistää koneen kiinni ja kirmata ulkoilmaan. Luvassa kahvihetki hyvän ystävän seurassa tunnelmallisessa kahvilassa.

Sitä ennen otan kuitenkin varmuuskopiot.

torstaina, lokakuuta 07, 2010

The Hat - Sound Machine


[Poissa 171. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Ihmeellisen outo viikko: ihanuutta ja raskautta, huippuja ja alhoja. Todellista syöksykierrettä sekä alas että ylös ja vähän sivusuunnassakin. Tällä viikolla on elämässä vallinnut sellainen absurdius, että välillä on tuntunut kuin olisi katsonut tuntikausia huonoa tositeeveetä ja vielä vieraalla kielellä ilman tekstitystä. Hetkeksi tuli eksistentiaalinen kriisikin, kun facebookin maailma katosi eilen täysin: oma profiili palautui parin minuutin päästä, mutta kaikki kaverit sharetuksineen näyttivät vain valkoiselta ruudulta tähän aamuun saakka.

Viikon kohokohtiin kuuluu ehdottomasti piristävät lounashetket ystävän kanssa ja paluu 1/3-läänintaiteilijahommiin ihan uudenlaisella energialla varustettuna! Tuntuu, että ideoiden hauduttaminen lievällä lämmöllä pitkähkön loman ajan oli erittäin hyvä ratkaisu tulevaa Live Herring '11 -tapahtumaa ajatellen. Muutenkin kaikki koko vuoden enemmän tai vähemmän aktiiviset projektit ovat sopivasti juuri nyt heräämässä, kun tuntuu, että aivoissa virtaa pitkästä aikaa muutakin kuin jäätelöä.

Tänään selvisin hammaslääkäristä juurihoidon kakkososasta täysin ilman kipua; tapasin pitkästä aikaa ystävän, jonka kanssa uusi projekti lähti hioutumaan; ja sain postiini valtavan upealta kuulostavan projektisuunnitelman, joka paitsi innostaa, myös vähän pelottaa...

Vielä, kun otan itseni kiinni näillä työhippasilla saattamalla kaikki loputkin projektini ajantasalle, eiköhän tämä hiljalleen ala tasoittua. Ja tekstityskin jossain välissä löydy.