Walkmen - The Rat

Jestas mitä löysin: perjantaisten pikkujoulujen innoittamana YouTuben Karaokekanavan! (EDIT: Joka näköjään on myös omana saittinaan) Nyt tiedän, mihin loppuvuoden elämä valuu!

(Ja tulihan se arvostelukin Satakunnan sanomiin toiseksi viimeisenä näyttelypäivänä. Mutten urputa, kun kehuttiin :D)

The Used - Blood On My Hands

[Poissa 69. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Jo olisi vientiä. On pyydetty puhumaan ensi ja seuraavalla viikolla ties minne ja tänne, mutta elämä näyttää olevan niin hyvin pakattu, ettei mihinkään pääse. Täyteenpakkauksen lisäksi menoa heikentää tehoton kunto. Live Herring järkkää tänään yliopistolla Media on meidän -seminaarin ja sekin jää tautiselta väliin. Huomiseen Galleria Henkevän Silakan reinkarnaatiojuhliin ja demoskeneklubille haluan kyllä mennä, vaikka ryömimällä sitten. (Tervetuloa! Vakiopaineessa esillä demoja 21 alkaen, 3€ liput, lue lisää: www.liveherring.org)

Kun on koko ajan tottunut tekemään jotain, ottaa todella paljon voimille vain maata ja ihmetellä. Ratchet & Clank - Crack in Time -peli kopsahti vihdoin postiluukusta, mutta pelata en vielä jaksa. Eilen tosin osui kohdalle aika hyvä löhöily, kun telkkarista tuli keskustelua median vallasta ja myöhemmin uusia teknologisia ihmeitä käsittelevän kolmiosaisen dokun eka jakso - molemmat olisi jääneet terveeltä ruumiilta väliin.

Äkkiä se aika vierähtää. Ensi viikolla onkin jo näyttelyn purku. Paikallinen valtalehti Satakunnan sanomat on ainakin vaiennut tähän saakka. Ennakkojuttua ei ollut, mutta jospa kritiikki vielä tulisi. Näyttelyn viimeinen päivä on kyllä aina jotenkin epäkiitollinen päivä... Saa nähdä onko galleriaan löytänyt tietään kukaan - ainakaan palautetta ei ole ropissut sähköpostiin, niinkuin muiden näyttelyiden kohdalla on yleensä käynyt.

Kärsimättömänä peliin pääsyä odotellen. (Ja putkimiestä, jonka piti tulla remppaamaan keittiön hanaa kuntoon jo maanantaina tai tiistaina.)

Järjestyshäiriö - Karkuri

[Poissa 4. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Porin näyttelystä tuli kohtuullisen onnistunut (vaikka: jos olisin hahmottanut tilan paremmin etukäteen, olisin jättänyt seinillä olevat teokset pois ja jättänyt esille vain "Poissa" -teoksen). Avajaisissa sai kumminkin mukavaa palautetta - ja onneksi avajaisissa oli ihmisiä (eikä vain kahden käden sormilla laskettavaa määrää) huolimatta vaakaan sataneista räntäisistä jääpiikeistä ja siitä, että Porin alue on melko tuttavaköyhää aluetta. Vieraaksi tuli sentään tuttukin: Hanna toi mukanaan muistot viime vuoden ankarista opintokamppailuista ja syvän nostalgian tunteen ja kohtuullisen haikeuden.

Pitkästä aikaa näin reissulla myös jotain vaikuttavaa: Porin taidemuseossa esillä oleva Zineb Sediran Under the Sky and Over The Sea -näyttely kyllä ohitti totaalisesti kroonisesti minua vaivaavan visuaalisen väsymyksen. Itsellekin tuli taas intoa tehdä jotain uutta (jos olisi vain aikaa - ja saisi edellisten projektien jälkihoidot ensin kunnolla loppuun).

Itse mielikuva Porista kyllä jäi kytemään varsin mielenkiintoisesti... tiheään rakennettu harvaan asuttu kaupunki. Missä kaikki olivat? Porissa oli jotain äärimmäisen kiehtovaa ja pakkohan sinne on mennä kesällä uudelleen - talviaika, ja varsinkin tällainen loskan täyttämä musta aika, ei varmaan anna mistään kaupungista parasta kuvaa. Huvittavaa oli huomata, kuinka erilainen ensikosketus voi johonkin paikkaan olla: Timppa, joka meni paikalle autolla, näki Porista ensin nostalgista puutaloaluetta ja sitten kiviporin vanhat kauniit rakennukset, kun taas itse porhalsin Poriin junalla ja kävelin galleriaan katsellen jonkinlaista arkkitehtoonista hällävälismiä ja 70-luvun kolkkoja kerrostaloja.

Kesä ja polkupyörä voisi tuoda ihan uuden näkökulman...

Lost Knives - Cold Morning

Poria pukkaa.

Ja lienen joutunut TEOSVARKAUDEN uhriksi! 200-osainen Poissa-sarja oli esillä Lahdessa syyskuussa ja sama setti on nyt menossa vieraisille tuonne Porin suuntaan. Purkutilanteessa ei töitä laskettu: kasattiin vain pahvilaatikoihin tarkoituksena järjestää kuvat kotona uudelleen. Järjestämisen hetki sai tietenkin luontevasti odottaa loppuhetken panikointia Porin suhteen, ennenkuin eilen sain vihdoinkin aikaiseksi laittaa kuvat numerojärjestykseen - ja voilà - °179 puuttuu! Päättelin, että tilaan ei varmaankaan jäänyt mitään, koska silloin galleriasta oltaisiin varmasti otettu yhteyttä. Pahvilaatikoita ei ole purettu välillä. Syntyi epäilys, että kuva olisi voinut pudota ikkunan liki sijaitsevan patterin väliin, mutta epäilen sitä, koska ko. kuva oli sijoitettu melko keskelle huonetta.

En millään viitsi soittaa Lahteen galleriaan ja kysyä, josko voisivat kurkata patterin taakse ja metsästää kadonnutta kuvaa. Jospa oikeasti on todella niin, että olen nyt kohonnut väärinymmärrettyjen joukosta varkauden-arvoisten ryhmään!

Vaikka mahdolliselle vorolle pitää kyllä sen verran kuitata, että ei tuo Uusi Kipinä nyt vartioinniltaan mikään Louvre thi Uffizi ollut, eikä niin ollen varkaudellisesti mitenkään erityisen haasteellinen.

Näissä merkeissä siis siiman setvimistä Poria varten. Ja vähän harmillisten takaiskujen säveltämänä: G9 tippui lattialle ja meni mäsäksi. Toimi ensin, mutta kun sen laittoi uudelleen päälle, objektiivi suvaitsi tulla ulos pesästään ja siihen se kaikenlainen toiminta sitten loppuikin. Ei kuulu edes surrrurr.

Ja tiedotusluonteisesti tietenkin:
Poriginal
avajaiset pe 6.11. klo 18
tervetuloa!

Tapio Rautavaara - Peltoniemen Hintriikan surumarssi

[Poissa 151. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Ihanaa - nettiyhteys palasi! Kyllä ehti olo olla orpo parin tunnin ajan, kun oli napanuora maailmankaikkeuteen poikki.

Teki kyllä ihan hyvää. Aamulla oli sen verran tervehtynyt olo, että ajattelin pistää vertauskuvalliset hihat heilumaan. Mutta kun bitit eivät kulje, ei kulje työkään, joten tein sijaistoimintoja: päivitin kalenterini ja to-do-listani ja istuin ikkunan ääressä auringossa neulomassa järkyttävän hienoilla värilangoillani. Eteisessä odottaa kaappiin arkistointiaan ja tulevaa käyttöä kassillinen verihelttaseitikkejä. Jossain välissä pistän taas liemet kiehumaan.

...Pois on asukas, autioituu
Pirtti ja seinät sammaloituu.
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan.

------------

Edit vähän myöhemmin: nettiyhteys siis palasi ja meni pois. Palasi ja meni pois. Palasi...

Unkle / Ian Brown - Be There

Huolimatta loistavista uutisista taiderintamalla (työni valittiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lahjavedokseksi ja Englannista tuli tänään ihan hillittömän kaunis palaute), olo ei juurikaan voisi olla surkeampi. Raato on kuin uitetulla koiralla, vaikken vettä ole nähnytkään kuin ikkunan läpi. Olin osallistumassa tällä viikolla Lumiere40100-projektiryhmän järjestämälle VVVV-kurssille, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa puolen vuoden ajan - mutta toisin kävi: kurssin sijaan olen pyöritellyt peukaloitani ja lojunut puolikoomaisena kuumeessa television äärellä ja kuluttanut nenäliinapakettia satunnaisessa järjestyksessä. Taas iski tauti. Elimistö toivoo ihan ilmiselvästi jotain totaalista elämänmuutosta kuten ympärivuorokautisesta työnteosta luopumista. Jo on kumma.

Olen huomannut mummoilun alkaneen. Kun ei ole mitään tekemistä, eikä keskittymiskyky televiission äärellä riitä kuin yksinkertaiseen juonikuvioon (edes pikakelaus ei auta), olen tänään seurannut keittiön ikkunasta, kuinka ihmiset käyttäytyvät uusissa liikennevaloissa. Noin joka kolmannes jalankulkijoista (tai lähemminkin pyöräilijöistä) hurauttaa punaisia päin. Vielä vaan suora linja poliisille, niin henkinen mummous on korkattu. Naapureita en ole vielä hoksannut tarkkailla, mutta eiköhän sekin ala kohta.

Muse — MK Ultra

[Poissa 104. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Tälle repesin aivan totaalisesti tänään:

Nokialta tuli viesti, jossa luki Oletko eksynyt kalenterisi syövereihin ja haluat palata nopeasti takaisin nykyiseen päivämäärään? Voit palata nykyhetkeen valitsemalla Valinnat > Tänään.

La Roux - In For The Kill (Skream's Let's Get Ravey Remix)

Täällähän se elämä on kulunut.

Alkavalla viikolla rästien kiinniotto, artsuilua (saa nähdä viekö mihinkään) ja yleistä säätöä monella tasolla.

Ensi viikolla Lumierea; koko viikko ranskalaisten taitajien opissa.

Love Is Hell - Love Is Hell

[Poissa 60. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Äkkiä se kolmiviikkoinen taas vierähti. Tänään Lahden näyttelyn purku: työt pakettiin ja kuljetus takaisin Jyväskylään. Näyttely loppuu neljältä, joten vielä voi pari tuntia elää toivossa.

Aamupäivällä ehti käydä virkistämässä mieltään ja sieraimiaan Ween Maan Wiljassa Lutakossa. Täytyy kyllä sanoa, että viime vuosi jätti hyvän maun, joka tänä vuonna aika hyvin haihtui. Jotenkin olisin kaivannut myyntiin muutakin kuin muovipussiin pakattuja leipiä ja maustevalkosipuleja ja salaattikastikkeita ja sekavan näköisiä käsityö-säilyke-jotainkaapinpohjalta -pöytiä. Eikä myyjätkään olleet kovin hövelissä markkinavireessä. Onneksi sentään yhteen kirjoitus virheet säilyttävät kotikutoisen arvonsa vuodesta toiseen.

Itsensä kehittäminen on aina tarpeellista - kunhan pääsisi vain nyt kehittämään itseään johonkin. Olen yrittänyt etsiä itselleni sopivia kursseja aiheista, kuten mySQL, php, ruby on rails, flex/air, flash(in integroiminen tietokantoihin yms.), mutta luoja paratkoon täällä missään mitään kursseja on. Ainakaan järjellisen hintaisia - en haluaisi maksaa tonnia kahden päivän kurssista. Tosin niitä kalliitakaan en ole nähnyt. Onneksi Animoitu liike -pajaan liittyen huomenna järjestämme itse (ie. Live Herring) Animata-koulutusta työpaja-avustajille ja parin viikon päästä on tulossa Lumière40100, joten ei tarvitse ihan aivojaan rusinoittaa.
Eikä käsiäkään. Taito-keskuksessa vietetyn opetusviikonlopun jälkeen hakeuduin käsityökouluun oppilaaksi ja kävin siellä jo viime torstaina savea koskettelemassa. Hienoja pyöryläisiä symmetrisiä maljoja ei syntynyt, mutta erilaisten kokeilujen jälkeen päädyin laattoihin...

Hyvää vastapainoa ministressille, joka nurkan takana vainoaa. Pieniä juttuja ja ikuista säätöä ja se perusongelma: mihin aika oikein menee?

Doves - Kingdom Of Rust

[Poissa 103. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Aamu alkoi toimistolla - Animoitui liike on sujunut näpsäkästi, mutta pieneen säätöön menee aina yllättävän paljon aikaa. Joten sähköposteja lähti kilokaupalla aamulla ennen lounasmiittiä (joka konvertoitui käytännössä pelkäksi lounaaksi). Kävin noutamassa tilaamani ohjelman, mutta olin niin tiltissä, ettei löytynyt pattia asentaa sitä. Pari palaveria - ja monta viisariroundia - myöhemmin oli jälleen pakko realisoitua jäätölölle jäätelölle ja tällä kertaa onnistuimme houkuttelemaan Soilen kanssa mukaamme myös naapurihuoneesta Mitran. Jäätelöhetki sujui kohtuullisen älykkään ja vireän keskustelun merkeissä. Tarkoituksenani oli palata Beckerin näyttelyn pressipöydän kautta kotiin, mutta kuinka ollakaan, päädyin Ellinooran kanssa istumaan Kirkkopuistoon. Johon jossain välissä saapui myös Hannele. Yhdessä päädyimme lähtemään kohti yläkaupunkia ja päädyimme Sohwille. Sitten kello olikin niin paljon, että olikin jo Beckerillä Marjan näyttelyn avajaisten aika, joten menimme samantien sinne. Pitkällisen poukkoilun jälkeen päädyin lopulta kotiin ryytyneenä.

---

Ajattelin vilkaista televisiosta jotain virkistävää ja päädyin katselemaan kiinnostavaa, mutta äärimmäisen vastenmielistä dokumenttisarjaa rotusorrosta. En usko, että ensi yön unitarjonta on kovinkaan positiivista sorttia. (Sitten vielä ihmetellään, miksi tositv ja ultimate hömppä houkuttavat.)

Pretty Things - Rosalyn

On kyllä aina yhtä kummallista istua aamupala ja nähdä oma naamansa lehdessä. Onneksi nettijutussa on sentään pääkuvassa Timppa:
Vapaasti improvisoiden tai tarkasti tietokoneella (3.9.2009 Etelä-Suomen sanomat)

Paikallisessa ilmaisjakelulehdessäkin pitäisi olla juttu jossain välissä. Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon, että kun palasimme Lahdesta kotiin Jyväskylään, Iltalehden nettisivuilta osui silmään kaksikin hyvin erikoista uutista Lahteen liittyen. Toinen kertoi naisesta, joka oli ladannut tavaratalon ruokaosastolta ruokaa koriin, mennyt sitten pukukoppiin vaihtamaan sekä alus- että päällyshousunsa uusiin ja mussuttanut sitten eväänsä pukukopissa, kunnes poliisit olivat noutaneet pois. Emme ehtineet todistamaan tätä. Emme myöskään todistaneet ilmiötä, jonka mukaan kadunpätkä linja-autoaseman ja torin välillä täyttyi ilmaisjakelulehdistä, jotka minkä lie kohtauksen saanut postinkantaja oli heittänyt ikkunasta ulos. En tiedä, onko tämä samanmerkkinen ilmaisjakelulehti, johon haastattelut on tulossa. Harmilliseksi seikan kuitenkin tekee se, että olisi ollut aika hienoa, jos postinkantaja olisi venyttänyt kohtaustaan muutaman päivän. Siitä olisi omaan historiaan jäänyt varsin mielenkiintoinen luku.

Mainoksen paikka: Lahdessa on viikon päästä 12.9.2009 Taidelauantai (ohjelma) - kaikki liki asuvat tutut, sinne! Kauempaakin saa mennä. Vuokratkaa vaikka helikopteri, ellette muuten ennätä.

Catatonia - Mulder And Scully

Placebo — The Never-Ending Why

Biffy Clyro - That Golden Rule

Lahden julisteet ja kutsut on printattu (tosin ainakin kutsut saivat painotalossa oudon värityksen; julisteita en ehtinyt näkemään...) Vielä pitäisi tänään kirjoittaa pressitiedotteet sun muut näyttelyihin liittyvät ja askarrella noin ziljoona päivitystä, jotka pääsivät kertymään, kun viime päivät olen juossut Taitokeskuksessa workshopia vetämässä. Muutamakin projekti on aika pahasti kesken, eikä millään meinaa löytää moottoria niiden valmiiksihiomiseen. Kesällä sain henkilökohtaiselta henkiohjaajaltani neuvon kaikenlaiseen panikoitumiseen: jos lautasella tuodaan rumia rupisammakoita, jotka pitää syödä, aloitetaan isoimmasta ja kylmänä. Ja toisaalta, nyt on plakkarissa tavallisten leipäpäivitysten myös lisäksi sellaisia juttuja, joiden tekemisestä oikeasti nauttii, joten mitä tässä vinkumaan. Ja toissapäiväinen kalakeitto + jäätelö + hyvä seura Ellinooran luona työpäivän päätteeksi piristytti kyllä olotilaa suunnattomasti.

Unohdin katsoa maikkarilta viime viikolla tulleen KesäTilan - siinä kun oli juttua Värjärikillasta Turun keskiaikamarkkinoilla, mutta Tiina informoi ohjelman sunnuntaiuusinnasta. Joten tänäaamuna kömmin juuri heränneenä television ääreen. Sen verran voimakkaan aivokuoleman kaltaisen tilan aiheutti askarteluosuus, jossa tehtiin TARJOTINTAIDETTA, että Värjärikillan osuus meni melkein ohi - taisi olla muutenkin aika lyhyt osuus. Mikäli Maikkari tällä kertaa tarjoaa oikean osoitteen, tässä linkki sekä Värjärikiltaan että Taidetarjottimeen! Voisikin ehdottaa, että jospa taiteilijaseuran seuraava juhlanäyttely perustuisikin täysin noiden taidetarjotinten esillepanoon? Ooh-la-laa.

Tsekkailin juuri Seppälän t-paitasuunnittelukilpailun satoa. Ihan uskomattoman hienoja juttuja - ihan kateus alkaa kurotella kiverää kaulaansa, jotta pitäisikö herätä. Uskomattoman lahjakasta sakkia tässä maassa!

Jaahas, ulkona pimenee. Kilpajuoksu sateen ja ukkosen kanssa alkakoon.

Noisettes - Don't Upset The Rhythm

[Poissa 80. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Tänään on ollut kovasti artsupainotteinen päivä. Aamulla odotti meilissä sähköposti, jossa tiedusteltiin neljän teoksen hintaa. (Hieno temaattinen jatko eiliselle: onnistuin myymään teoksen puhelinmyyjälle!) Vaikka kauppoja ei lopulta koskaan syntyisikään, on aina hienoa kuulla, että joku on löytänyt kuvistani jotain itselleen. Päivä virittyi duuriin heti alussaan.

Työpaikallakin tuli käännyttyä: Lumière40100-palaverissa sain käteeni oikein NUIJAn, jolla kolautin palaverin alkaneeksi ja loppuneeksi. Loistavaa! Hankintalistalle pitää saada kyllä oma nuija - jollain tyylikkäällä respektikoristuksella.

Lahden näyttely häämöttää parin viikon päästä ja julisteiden, kutsareiden ja pressin rustaaminen olisi ajankohtaista. Nyt. Näyttelyn sisältö siis pitää lyödä lukkoon myös. Piti viedä galleriaan esille yksi flash-juttu, mutta en saa ajoissa valmiiksi, joten jää odottamaan parempaa elämää. Harmittaa kyllä. Mutta aion viedä Lahteen kolmen työn kombinaation: pimennettävään huoneeseen (johon piti tulla se flash) Wanhassa Woimalassa alkukesästä esillä olleen Poissa -sarjan inkarnaation ja toiseen huoneeseen yhdistelmän parin vuoden takaisesta Harmoniassa esillä olleesta Olipa kerran... -näyttelystä ja Jämsässä ensi-iltansa saaneen Muualla-näyttelystä. Nimeksi tullee siis luontevasti Olipa kerran muualla. Heh. Tätä mielikuvitusta ja verbaliikkaa on vaikea hillitä.

Etenkin jännittää se, miltä tuo Poissa-sarja tulee näyttämään: pienessä luonnonvalottomassa tilassa se tulee olemaan totaalisesti erilainen kuin mitä se suuressa, korkeassa ja ihanan valoisassa Wanhan Woimalan tilassa oli.

Tänään, kun poistuin kaupasta, tuntematon nainen pysäytti minut ja sanoi, että meidän näyttelymme olisi pitänyt olla Wanhassa Woimalassa koko kesän, hänellä oli sitä ikävä. No, niin minullakin.

The Enemy - No Time For Tears

Pää lahoaa. Siitä todisteena on mm. se, että eilisen viestini pääasia, eli Etsyshoppini on auki! -julistus unohtui viestistä kokonaan. Tulkoon siis tässä. Kaikenlaisten näpräämisten pikkupuoti on aloittanut kattavalla setillä kukallisia hirviöitä ja muita olioita sisältäviä värityskuvia. Maksuvälineeksi kelpaa paypal, mutta kotimaiset ihmiset saavat kaikinmokomin maksaa tilisiirrolla tai vaikka raharahallakin. Menkää ja ostakaa ja tehkää minusta upporikas: colorianna.etsy.com

Polyphonic Spree - Soldier Girl

[Lentävä siipyyläinen.]

Ihan oikeasti: mihin tuo aika oikein menee? Tämäkin viikko on mennyt nopeasti, kun olen ollut koko ajan päivän eri ajassa kuin kalenteri. Siis jäljessä.

Viime viikolla piiitkä viikonloppu Siipyyn Kiilissä rannikolla: värjäilyä, lojumista, luento, kurssi ja uusintavierailu Yttergrundin majakalle. Uskomaton paikka tuo Kiili, joskin sateinen ja öisin kalsahtava merisää teki kosteassa kirjailijan mökissä tepposiaan luuraasuille. Kuvia katsottavissa Värjärikillan sivuilta (ja toivottavasti pian myös enemmän). Paluumatkalla kiepattiin Ullan ja Tiinan kanssa kierros Kristiinankaupungissa - vallan valloittava kaupunki. Pieni turistiannos teki hyvää sielulle.

Toin varmaankin nokkosperhosia mukanani... Nimittäin paluusta seuraavana päivänä ikkunan edessä räpytteli yksi ja yritti päästä ulos, mutta kun kutsuin Timpan avaamaan vähän jäykän ikkunan, se ehti räpytellä jonnekin muualle. Kun sitten lähdin kaupungille, huomasin hississä, että perhonen istui PÄÄSSÄNI - menin varovasti ulos ja ravistelin päätäni, niin se pääsi lepattemaan likeisille niityille. Ja kun tulin kotiin, myöhemmin illalla ikkunan edessä räpytteli taas nokkosperhonen. Lieneekö hissimatka päämatkustajana ollut niin mieleenpainuva vai lieneekö ollut vallan toinen yksilö?


[Neulegraffiti Kristiinankaupungissa.]

Harmittaa, kun en päässyt tänään Kari Södön avajaisiin Beckeriin. Kävin nimittäin iltapäiväbrunssilla Lounaispuiston grillillä ja paluumatkalla kieppasin Beckeriillä kaffella, tapasin itse taiteilijan ja näin näyttelynkin. Olipahan pitkästä aikaa jotain, missä visuaalinen väsymykseni tai sielullinen hämmennykseni ei ottanut heti ylivaltaa.

Fever Ray – If I Had A Heart

[Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kummallisten projektien viikko: ensi viikolla lähden Kiiliin Värjäripäiville, jossa pidän luennon vanhoista värjäysohjeista sekä Tiinan ja Ullan kanssa "kurssin" (tai pikemminkin työpajan), jossa toteutamme muutamia vanhoja reseptejä. Yhteen resepteistä tarvitaan espanjanvihreää, joten pistinpä kemiantehtaan pystyyn: parvekkeella on muutamien päivien ajan ollut kaksi lasikippoa, joissa on kummassakin kuparisuikaleet (kiitos tästä lahjoituksesta toiselle Ullalle, Korpilahdelle) ja toisessa viinietikkaa ja toisessa väkiviinaetikkaa. Katson nyt, kumpi toimii paremmin ja vaikuttaako etikka värisävyyn, mutta ainakin ne toimivat. Väriä oli alkanut muodostua kuparin pinnalle jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Tarkoitukseni on raportoida projekti jossain välissä Coloria-blogin puolella (samoin kuin kokenillivärjäilyni kalkki- ja sitruunahappokokeiluineen).

Silloin, kun käsi ei riehu näppiksellä tai keri krappilankaa rullalle, piirtää kynä paperille värityskuvia, värityskuvia... Tarkoitus olisi saada pienimuotoinen verkkomarketti pystyyn vielä kuukauden sisällä, kun kuvista on ollut jonkun verran kysyntää.

Viime vuonna Firenzessä onnellisen lukukokemuksen jälkeen suunnittelin ottavani lukemisen päiväohjelmistooni takaisin, mutta kaunokirjallisuutta en ole lukenut sanaakaan reiluun vuoteen. Vielä viikko sitten ajattelin "ihan kohta" roudaavani ruotoni alapihan mummokeinuun hyvän kirjan kanssa, mutta kuka tuolla ukkosen syötävänä haluaisi istua? Tällä hetkellä ei tosin ukkosta, mutta eilisen perusteella uskallan väittää, että ukkonen vaanii nurkan takana ja hyökkää välittömästi, kun olen astunut ovesta ulos. Eikä ole hyvää kirjaakaan. Ehdotuksia otetaan vastaan. (Huomiona tähän, että olen ajatellut kallistua Harlekiinien suuntaan - en tajunnut niiden suuruutta ennenkuin muutamia vuosia sitten Prahan residenssissä, kun sain käsiini jonkun sinne jättämiä kirjoja. Suorastaan masokistisen nautinnollista luettavaa!)

Mexican Institute Of Sound - White Stripes

[Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kaikkea muuta olen tehnyt paitsi töitä, joita olen kyllä yrittänyt tehdä. Elämä on vähän hangoitellut vastaan, mutta ehkäpä tämä vielä iloksi muuttuu. Jämsän näyttely hurahti ohi niin nopeasti, etten oikein ehtinyt edes tajuta, että näyttely oli paikalla - ainakaan en ehtinyt promota näyttelystä millään tavalla. Näyttely pystytettiinkin melko nopeasti, mutta ikinä en ole yhtä nopeasti purkanut näyttelyä: meni varmaan viisi minuuttia. Sitten, kun perille päästiin. Olimme purkumatkalle lähtiessämme hyvissä ajoin pysäkillä odottamassa Jämsään menevää bussia, mutta kun sitä ei varttitunninkaan kuluttua kuulunut, lähdimme kävelemään Matkakeskukseen (eikä bussi tullut vastaan tuolloinkaan). Perille päästyämme Matkahuollon iloinen tyttö osasi virkeällä äänellään kertoa, että edellinen bussi oli mennyt kolme minuuttia aiemmin - ja se aiempi... "Kuski varmaan unohti ajaa sitä kautta". Selityshän se tuokin. Junalla olikin mukavampi ja nopeampi mennä perille, mikäli unohtaa alkumatkalla häiriköineen *kovaa* pauhanneen radion, joka oli juuri hitusen aseman vieressä - tai ainakin särisi siihen malliin.

Viimeisen kahden viikon sisällä on tapahtunut myös seuraavat kaksi kulinaristista epäonnekasta sattumusta: kaupasta on tarttunut mukaan jäätelöpaketti, jossa on vain puolet jäätelöä (kyllä, tämä on dokumentointu ja asiasta valitetaan asiallisesti, kunhan joskus tulisi sopiva vinkupäivä) ja Memphisissä odotimme ruokaa luvattoman kauan - koska tilauksemme oli tippunut POMMIKONEEN (kuten ensin kuulin) taakse (hieman lohdutti, että saimme annokset puoleen hintaan ja terassiaidan sisällä oli varsin mukava päivä istua).

---

Paras alkupuheen pätkä ikinä:

K:ta ei tässä teoksessa ole g:ksi pehmitetty, koska se waan nenä-äänen (nasaljud) tapaisena kuuluu g:ltä, mutta tämä wiimeiksi sanottu ei suinkaan ole suomalaisen äänen merkki, mikä siitäkin huomataan, että waikka miten sitä tyrkyttäisi suomalaiselle, ääntää hän sen aina "keeksi." Se onkin jo, werraten entisiin aikoihin, suurimmaksi osaksi wieroitettu kielestämme. Miksikä nyt jo ei kokonansa? Monet ruotsalaiset kirjailiat owat jo peräti hyljänneet q-kirjaimen. Minä tein suomenkielessä g-kirjaimelle samoin.
- Suomentaja J. J. / Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä, kunnollista sekä koeteltua keinoa kaikille säädyille, eli Todellinen mukawuuden, menestyksen, terweyden, työn ja kulunkien säästämisen Neuwonantaja. G. W. Wilénin ja Kumpp. kirjapaino, Turku 1877

Hyvä, että jollain on ollut päämäärä.

Peggy Lee - Golden Earrings

Turun keskiaikafestareilla päätin relata aivan täysin ja kulttuurisuorittaa oikein kunnolla. Ullan kanssa kiersimme perjantaina Luostarinmäen käsityöläisalueen ja isomman retkueen kanssa Aboa Vetuksen & Ars Novan ja sunnuntaina Turun linnan (jonka tornin neidolle pitääkin muistaa lähettää vanha mainos lapamato-laihdutuksesta). Museokiintiö on nyt tältä kesältä suoritettu. Itse festareilla tuli nautittua taas keskiajan tunnelmia oikein kunnolla. Pistin juuri muutamia kuvia Värjärikillan galleriaan, joka täydentynee tässä piakkoin muidenkin kuvilla. Itse tekemäni pronssikoru, jonka Risto kehysti hienoilla rautakiinnityksillä, ansaitsi huomiota itse pormestarilta, mikä aiheutti välittömän arvonnousun yhteiskunnassa. Mutta pettymyksekseni miestä ei revitty kahtia, vaan armo tapahtui ennen tuomiota - komiat olivat hevoset kylläkin.

Alkuviikko onkin mennyt sitten jokseenkin usvassa. Olen yrittänyt tarpoa työsuossa kiinni kaikkia projekteja, jotka ovat myöhässä sairastelun ja loman vuoksi ja tässä hommaa riittääkin sitten loppukesäksi. Eipähän tarvitse tuonne ulos aurinkoon mennä.

Arki vaanii: pakko pestä pyykkiä, muuten pitää nakuilla. Lainatakseni jonkin aikaa sitten Coloriastoon laittamaani Pesuongelma -vihkosta: Puhtaat vaatteet, — hohtavat liinavaatteet ja lumivalkoinen, häikäisevän puhdas pesu — kas siinä on suomalaisen perheen­äidin suurin toive, ja pelkkä ajatuskin antaa mielihyvän tun­teen.