Loppuviikosta kävin ripustamassa Turun kirjakahvilaan hyvin, hyvin pienimuotoisen näyttelyn, muutamia kuvia matkalta Kyyneltarhaan: akvarelleja Kyyneltarhan keskellä kasvavan Hyvän ja pahan kyynelpuusta ja testivedoksia, jotka syntyivät etsiessäni yhdeksää puutarhassa työskentelevää kyyneltäjää. Siinä vaiheessa, kun olin vielä kahden vaiheella, jäävätkö testivedokset pöytälaatikkoon, vai tulevatko ne esille, ajattelin vielä, että uniikkiteossarjan nimi olisi Kyyneltäjiä etsimässä - mutta lopulliseksi nimeksi tuli Lähestyminen. Kirjoitin siitä Kyynelpuutarhurin FB-sivulla aiemmin näin:
Kyynelpuutarhurin päiväkirjassa kerron, kuinka vaikea kyyneltäjien muotokuvia oli tehdä, mutta paljon on jäänyt myös kertomatta. Kymmenien kokeilujen ja joukkoon mahtui useita eri tekniikoita musteesta ja akvarelleista kopiopainoon ja valokuvaan - ja useita eri papereita ohuen ohuesta 15 grammaisesta japanilaisesta mulperipaperista 600 grammaiseen puuvillapaperiin. Erilaisia muotokuvaversioita kertyi melkein kaksi sataa. Suurin osa on hyvinkin luonnosmaisia luonnoksia, jotka selkeästi heijastelevat etsintäprosessia, eivätkä ole saaneet itsenäistä luonnettaan. Mutta sitten on joitakin kuvia, joista ei ehkä tullut sitä, mitä tuolloin hain, mutta niistä tuli jotain muuta: itsenäisiä teoksia, fragmentaarisia muistoja matkalta Kyyneltarhaan.
Yksi niistä on kuudentoista kuvan sarja, jonka kaivoin pääsiäisen aikana luonnoslaatikosta esille. Viimeisimpänä (ennen lopullisia kyyneltäjäkuvia) kokeilin päällekkäistulostusta Hahnemühlen Torchon-paperille, jonka tekstuuriin olin kovin ihastunut. Kuvat toistavat itseään ja toisiaan, samat kasvot eri versioina, samat silmät kiinni painettuina. Etsin alkukohtaa, jotain vihjettä oikeasta paikasta, mutta silloin en vielä tavoittanut kuvista kyyneltäjiä. Kuitenkin näissä kuudessatoista kuvassa alkaa olla jo merkkejä Sanattomasta kyyneltäjästä, Murheen kyyneltäjästä ja Kylmän kyyneltäjästä. Tämän kuvasarjan ja lopullisten kyyneltäjä-teosten välillä oli yli puolen vuoden tauko.
Ajattelin alunperin pitää nämä torchon-vedokset laatikossa - ovathan ne tavallaan vain työvaiheita kohti lopullisia vedoksia. Mutta nyt kun katson niitä, en näe enää pelkästään sitä tavoittamatonta, jota tuolloin etsin. Kyyneltäjät ovat jo asettuneet omiin muotokuviinsa, eikä etsiminen ole enää näiden kuvien taakkana: ne voivat olla juuri sitä mitä ovat - uniikkeja teoksia.
Kirjakahvilaan niitä päätyi (kyynelakvarellien lisäksi) esille kuusi. Vähän ahtaasti ovat, ja pohjustamaton paperi hieman rullaantuu yhden siiman kiinnityksessään, mutta tässä paikassa se ei oikein tunnu häiritsevän.
Turun kirjakahvilassa kävin usein piirtelemässä ja kirjoittelemassa silloin, kun melkein kolmekymmentä vuotta sitten asuin vuoden Turussa. Kun nyt olen jäljittänyt Kyyneltarhan syntyä ja löytänyt aina vain vanhempia ja vanhempia merkintöjä, en lopulta ihmettelisi lainkaan, jos ne ihan ensimmäiset merkinnät ja luonnokset olisin kirjoittanut jo tuolloin samassa paikassa. Kuka tietää?
(Instassa myös muutamia muita kuvia reissulta: lähinnä ruokaisaa hemmottelua - jäisessä kelissä italialaista jäätelöä ja äyriäisiä jääpedillä.)
---
At the end of the week I went to hang a few pictures from the Way to the Garden of Tears to the Turku Book Café: Fruits from the Tree of the Tears of Good and Bad aquarelles and some test prints that were born when I was searching my way to the nine Tear Artisans. When I was still pondering if I'll leave the prints hidden in my drawers or if I'll exhibit them, I titled the series Searching for the Tear Artisans, but last week I gave it the title Approaching.
In the Diary of the Tear Gardener I write about how hard it was to create the portraits of these Tear artisans, but there are still a lot of untold stories on that subject. I really made dozens of tryouts before finding the final technique and final images. I tried ink drawings and aquarelles, and paper / photocopy printing and photographic techniques - and I tried several papers from very very thing 15 g/m Japanese mulberry paper to 600 g/m cotton paper. I made almost two hundred versions of portraits. Most of them are very sketchy, which truly are reflecting the search process, and are really not independent artworks as themselves. But then there are some images, that really didn't became what I then was looking for, but they turned out to be something else: artworks themselves, some fragmentary memories from my way to the Garden of tears.
One of those artworks is the sixteen pictures series, which I took out for the first time in three years in last Easter. This was the last test series before the final Tear Artisan artworks: I made these works by over-printing images on Hahnemuhle Torchon paper - I just love the texture on that paper. The images repeat themselves and others of the series, the same faces in various versions, the same eyes closed. I was searching for the place to begin, I was looking for some clue about being at the right spot, but at that point, then, I didn't reach the Tear Artisans I was searching. Still these pictures already show something about the future Tear Artisans, of the Silent one, of the Artisan of the Grief, and of the Artisan of the Frost. There's a six months interval between this series and the final Tear Artisans prints.
Originally I was thinking to save these torchon prints on their archival box - after all, they are only stages towards the final images. But now when I look at those, I really don't see them only as a process as I did then. The Tear Artisans are already in their own portraits, having their own selves, and the search process no longer bothers these prints: they can be what they truly are - unique artworks.
I took six of the prints from this Approaching series to the book cafe (plus the tear aquarelles). It was not really any conventional exhibition set up - the prints are quite close to each other and the un-grounded paper curls up a bit when it is hanging only with one fishing-line, but in this place I didn't find it disturbing at all.
When I was living in Turku almost thirty years ago, I often came to the cafe to draw and write. Now when I have examined my work with the Garden of Tears theme, and after finding always older and older sketches and notes about it, I would not be surpised at all, if the first markings were made right here. Who knows?
(On my IG account some other images of my Turku trip too: mostly indulging myself wth food - Italian ice cream / gelato and seafood served on ice on snowy icy weather.)
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti