Naurahdin ääneen, kun huomasin, että projektini vievät puutarhasta toiseen - kun ei ole puutarhurin lahjoja oikeassa elämässä, ne pitää sitten keksiä. Nyt helmikuussa olen palannut hetkeksi Kyyneltarhan parista vuonna 2011 aloittamaani Vaskenruosteyrttitarha-projektiin.
Viimeksi Vaskenruosteyrttitarha-installaatio oli esillä Oulun taidemuseossa 2015. Olin jotenkin jo varautunut siihen, etten enää toisi installaatiota esille, mutta kun Serlachius-museosta kysyttiin, ja vielä väriteemaiseen näyttelyyn (Kaukana viileä varjo), ei tarvinnut kauan aikaa miettiä.
Kun seuraavaa näyttelyä ei ollut tiedossa Oulun installoinnin jälkeen, luulin pakkaavani yrttitarhani pakettiin lopullisesti, joten keräsin astioissa kasvaneen espanjanvihreän pigmentin talteen ja otin suurimman osan lasiastioista muuhun käyttöön tai lahjoitin pois. Niinpä tänä vuonna on ollut kiva kierrellä kirppareita sopivien lasiastioiden toivossa. (Mihin liittyen mielenkiintoinen havainto: kun edellisellä kerralla oikein etsimällä etsin jotain sopivan hintaisia karahveja, en löytänyt yhtään, mutta nyt niitä ovat kirpparit pullollaan!)
Jo kukkineita kupariyrttejä oli tallella vanhempieni parvekkeella koristeena (!), ja osan niistä otin uusiokasvatukseen, mutta suurin osa on uusia. Tammi- ja helmikuun aikana olen puuhaillut työhuoneellani työhanskat käsissäni, hengitysmaski ja suojalasin päässäni, porannut reikiä puupalloon ja kuorinut vanhoista antennijohdoista esiin kuparipitsiä. Suojaimet sen takia, että usein noista vanhoista johdoista esiin käärittävä kupari on ihan pirullisen ohutta ja haurasta, ja ei ole suotavaa, että tuota tajuttoman pientä kuparimurua menisi ihon alle, saati sitten, että se ajautuisi hengitysteihin tai silmiin...
Tuosta tiiviimmästä rupeamasta olisin saanut kyllä hienoja työkuvia, mutta eipä tuossa kaikessa suojavarustuksessa tullut mieleen kaivaa kameraa esiin. Ja nyt ovat yrttiset jo odottamassa matkaansa kuljetuslaatikoissa: omissa astioissaan suojapapereihin pakattuna.
Työhuonekin on jo imuroitu ja pyyhitty seuraavaa projektia varten. Huomenna olisi tarkoitus hakea TEOS 2019-tapahtumaa varten kehystyttämäni teokset kehystämöstä ja pakata sekä ne että irtovedokset pakettiin ja viedä Matkahuoltoon, jotta ovat perillä ajoissa Kaapelitehtaalla.
Sitten palaan hetkeksi kuvien pariin, ja alan koota teoksia seuraavaa näyttelyä varten.
...
I laughed out loud, when I noticed that my projects take me from one garden to another - as I don't have any talent for gardening in real life, I have to fabricate it. Now in February I've returned from my Garden of Tears project to the Copper Rust Herb Garden project which I started in 2011.
The last time Copper Rust Herb Garden was on view was at the Oulu Art Museum in 2015. I had already thought, that I wouldn't show the installation anymore, but when Serlachius museum inquiried about it, and especially for a colour themed exhibition (Distant Cool Shadow), I didn't need any time to think.
As there wasn't any exhibition agreed when the Oulu exhibition ended, I thought I was packing my herb garden away for good, so I collected all verdigris pigment growing in jars, and I gave some of the glass jars away. So, it has been fun to wander around flea markets searching for proper glass vessels for my project. (Last time I searched for affordable and showy carafes but didn't find any, but now there are more than enough of them!)
I had some flowered copper herbs saved at my parents' balcony (!), and I took some of them to bloom again, but most of the herbs are now new. During January and February I have worked in my studio with protective gloves on, as well as protective glasses and respirator on my face, drilling holes to a wooden ball, peeling copper lace from the old aerial cables. I've used masks and all because often the very very thin copper on those old cables is deviously brittle and it's not very desirable to have any under your skin, and less so in one's mouth or eyes...
I've could have had absolutely great process photos of this project, but with all those gear it didn't came to my mind to take camera out. And now those herbs are already packed on their boxes, waiting for the museum to come and pick up them.
My studio is also already wiped clean for my next project. Tomorrow I've planned to pick up my artworks from the frame shop for TEOS 2019, and then I'll pack the framed ones and the non-framed ones for the shipping, so they'll reach Kaapelitehdas in Helsinki early enough.
After that, I'll return to work with my prints again, and I'll start to pack for my next exhibition.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti