Eikö ole aika rohkaiseva merkki, jos viimeinen vuonna 2017 lukemani sähköpostiviesti koskee teostiedustelua, ja ensimmäinen vuonna 2018 lukemani samoin? Höyry-gallerian joulukuinen näyttely kului nopeasti ja moni teos sai uuden kotinsa - juuri luin vieraskirjaan kirjoitettuja viestejä, eikä suu voi vetäytyä kuin hymyyn.
Kuvitusvedosten ja korttien inventaariokin tuntuu pitkästä aikaa mukavalta ajanvietteeltä (televisiota katsellessa), eikä vastentahtoisesti suoritettavalta pakkopullalta.
Ja sain peruutusajan huomisaamuksi hammaslääkäriin! (Hampaasta lohkesi yli viikko sitten iso pala pois, enkä päivystykseen pääse, kun ei ole kipuja. Käskettiin ostamaan apteekista väliaikaista paikka-ainetta ja paikkaamaan itse, ja koska kyseessä on toiseksi viimeinen hammas takaa, ja murtuma äärimmäisen hankalassa paikassa, Timppa on sitten iltaisin tökkinyt paikka-ainetta suuhuni. Jokailtainen manööveri, kun eihän se paikka oikein ota pysyäkseen. Hammas on niin halkeillut muutenkin, että pelkään menettäväni koko kruunun, mutta enää vain yksi ilta - peukut pystyyn!)
Muutenkin taidan jälleen löytää jälleen muutamia vuosia sitten kadonneen positiivisen vireen ajattelumaailmastani. Viime vuodet ovat kieltämättä olleet Raskaita isolla alkukirjaimella. Välillä on tuntunut, että vain vetää elämää perässään kivireen lailla - elämisen sijaan. Säikähdin jo vähän itsekin kyynistynyttä maailmankuvaani ja väsynyttä suhtautumistani pieniinkin vastoinkäymisiin. Vastoinkäymisten käsitteleminen "haasteina" kuulostaa korviini edelleenkin vain sanapyörittelyltä, ja maailma kieltämättä antaa aika paljon aihetta kyyniseen ajatteluun, mutta jotenkin vain valonsäde sisäisessä mielikuvitusmaailmassani on nyt kaikin puolin voimakkaampi ja valaisee vähän isommin kuin aikoihin.
Pitkästä aikaa huomaan odottavani asioita innolla - jotain muutakin kuin viltin alle nukkumaan pääsemistä.
Ja uusia ideoita... Niitä olen kirjannut joulun jälkeen jo yhden pienen vihon täyteen.
Eiköhän tästä vuodesta hyvä tule.
---
Isn't it quite promising, when the last email you read in 2017 is a artwork inquiry, as is the very first email you read in 2018? My exhibition at Höyry gallery in December went by almost to fast and several of my artworks found a new home - I just read messages on my exhibition guest book, and I can't but smile. Even the inventory of my illustrations and postcards feels like something nice to do (while watching telly), and not something that I'm forcing myself to do.
And I did get a dentist appointment for tomorrow! (My tooth splitted over a week a go, and I can't get the fast/daily appointments (sort of emergency) since my tooth is not hurting. They just told me to buy some temporary filling stuff from pharmacy and fill it myself, and because it's in such a difficult spot in my mouth, Timppa has put the filling into my mouth every evening. Every evening, because it just won't stay put. And my tooth is so cracked that I'm afraid of losing the whole tooth, but only this night to be nervous about that anymore, tomorrow it will be fixed in dentist!)
Somehow I feel that I'm going towards the basic positive mood I earlier had all the time but which has been a bit lost for the couple of years. Undeniably the latest years have been really Heavy, with a capital letter. At times I've felt myself dragging my life with me, instead of living it. I was already a bit startled when I noticed how cynical my world view has become and how tired I got of every little misfortune. I still think that talking about challenges instead of problems is just a word play, and the world admittedly is giving plenty of reasons to be cynical, but somehow the light beam in my inner, imaginary world is just so much stronger and more illuminating than in ages...
After a long time I'm finding myself waiting for stuff to happen - something else than getting back to sleep.
And new ideas... Since christmas I've already filled one small notebook with them.
I think this year is going to be just fine.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti