Katselen kalenteriani ihmeissäni. Tänään on vielä melkoinen määrä hommia tehtäväksi, mutta jouluna, eikä joulun jälkeen, ensi viikolla, kalenterissa ei ole yhtään merkintää. Myöskään tammikuun ensimmäisellä viikolla ei ole yhtään merkintää, eikä toisellakaan. Eikä kolmannellakaan. Valun jonkinlaiseen lempeään auvon tilaan, kunnes tajuan, että käsissäni uusi kalenteri: en vain ole ehtinyt tekemään vielä merkintöjä siihen. Teksti löytyy vanhan kalenterin sivuilta, eikä se ole yhtä lempeä. Mutta silti: kun olen varautunut kirjoittamaan käteni kipeäksi ja seuraamaan tyhjien päivämäärien peittymistä kirjainten alle, lopputulos ei olekaan yhtään niin hurja kuin olen kuvitellut. Jossain vaiheessa, joko uudenvuoden aattona tai tammikuun ensimmäisellä viikolla näyttelyn purkaminen Höyry-galleriasta Korpilahdella, muutoin hiljaista sisäsiistiä toimistotyötä. Muutaman teoksen lähettäminen sinne tänne, mutta ei massiivisia näyttelylähetyksiä, ei junalippujen ja majoitusten varailuja, ei aikataulujen sumplimista... Ei ajan risaiseksi repiviä pikkujuttuja.
Kalenterien tyhjät päivät tuntuvat omituisen ihanilta. Muutenkin olo on kummallisen kevyt. Joulukuun aikana elämä on ollut täynnä hyvällä tavalla outoja tapahtumia ja kummia yhteensattumia. Viimeisin niistä tuli muutama päivä sitten. Kävin parin päivän pikareissulla Tampereella (pakkohan Muumimuseo oli vielä tämän vuoden puolella nähdä - jostakinhan kuvituskateutta pitää kerätä moottoriksi ensi vuotta varten), ja samalla päätin laittaa loput Random Prints -kuoret maailmalle. Tampereella asuu paljon tuttujani, mutta en ilmoittanut vierailustani kenellekään, joten oli aivan sattumaa, kun ystäväni Outi löysi yhden jättämistäni kirjeistä tamperelaisesta kirjakaupasta!
...
Toivottavasti tämä odottavaisen kevyt olotila jatkuu pitkälle ensi vuoden puolelle. Vuosi alkaa heti aivan uudenlaisilla haasteilla. Olen uuden vanhan edessä: kirjoitushommia - josta maksetaankin. Onneksi tilaushomma alkaa kevyesti ja harvakseltaan (ei heti altaan syvimpään päähän sentään!), vaikka odotankin sitä jo ihan valtavasti! Samanaikaisesti tarkoitukseni on työskennellä tammikuu Otto A. Malmin lahjoitusrahastolta saamallani apurahalla Colorian ja kirjoittamisen parissa. Ja siinä sivussa luonnostelupöytäni on jo raivattu valmiiksi tulevaa varten!
---
I'm looking at my calender astonished. I have plenty to do today, but at xmastime, or next week, after xmas, there are no markings on my calender. Nor on the first week of January, nor the second or third week. I'm sinking into a soft and warm bliss - until I realize that I'm holding my new calendar: I just haven't made any markings yet. I can find it all on the pages of my old calendar, and it's not as gently to me as the new one. But still: after preparing myself writing the dates and to-dos until my hand hurts, covering all pages with letters, the result is not what I had expected. At some point, next week or at the first week of January, I have to go to pack my exhibition at Höyry gallery in Korpilahti, but otherwise there's nothing but silent office work. Maybe sending a few artworks here and there, but not really massive shipping thingies, nor booking train tickets or accommodations, nor fighting with schedules... No anything that rips the time into tiny shreads.
Those empty days on my calendar feel extraordinary nice. I'm feeling oddly light. In December my life has been filled with odd events and coincidences, the latest happened a few days ago. I visited shortly Tampere (I had to see Moomin museum, and collect some illustrator 'envy' to fuel my next year...) and I decided to leave the rest of my Random Prints envelopes on that trip. There are a lot of my friends living in Tampere, but I didn't let anyone know that I'm visiting ...so it was totally a happenstance that my friend Outi found one of the envelopes in one bookshop!
...
I wish that this light feeling will continue for the next year, which is starting with complete new challenges. I'm facing both new and old: starting writing again, and getting even paid of it. Luckily the commission job is not very heavy and I'm waiting quite anxiously to get to it! At the same time I'm planning to work January with my working grant, given to me by Otto A. Malm foundation, for working with Coloria and colour stuff. And my sketching desk is already emptied for the future days.
Tekstit
