Meillä on Timon (www.facebook.com/tsalekivi) kanssa taiteilijatapaamiset peräkkäisinä päivinä Plankko Popupissa: ensin Timon maanantaina 28.11. klo 16-18, ja sitten minun tiistaina 29.11. klo 16-18. Timo päivystää puodilla muutenkin la-ma ja minä ti-ke (ja assarihengessä ehkä myös ma). Sitten emme popupissa käykään kuin purkamassa joulukuun lopulla, joten tervetuloa moikkaamaan!
We'll (Timo Sälekivi, (www.facebook.com/tsalekivi), and I) have the artist meeting's at the Plankko popup on the following days: Timo's on Monday, November 28 from 4 to 6 pm, and mine on Tuesday November 29 at the same time. Timo will be at the popup from Saturday to Monday, and I will be there from Tuesday to Wednesday (and as an assistant maybe aso on Monday). Then we won't be visiting popup anymore, before the very end of popup at the end of December (to pack the whole thing away). So welcome to meet us both!
Vähän nihkeä päivä: työ ei suju, luovuus kiertää kehää ja käsikään ei tottele, kaarteesta tulee viiva. Päätin siksi tehdä Värikki-vahaliituja. Aiemmin kirjavasta joukosta eri koostumuksellisia vahaliituja olen saanut hyvän sekoituksen (joka ei sekoitu harmaaksi mössöksi) käyttämällä mehiläisvahaa (ja aiemmin karnaubavahani jämiä, ennenkuin hoksasin, kuinka kallista se on), mutta nyt ei meinannut onnistua, ei sitten millään. Lopulta sain muutamia valmiiksi. Ajattelin kuvata ne komeassa kasassa promokuvia varten, mutta siitäkään ei juuri tänään tullut mitään, koska kameran akku on kateissa. Tabletilla räiskäisin muutaman kuvan basilikojen juurella - olin ne aiemmin tuonut leikkurin päälle nauttimaan päivänvalosta, kun ikkunan läpi sellaista ei saa. Jotenkin tuli sellainen olo, että kun itsellä on kaikki mennyt koko päivän vähän sivuraiteellaan, eikä yleensä piristävä väriterapianikaan auttanut, niin nauttikoon edes basilikat väliaikaisesta valokylvystään rauhassa.
It has been one of those days...: nothing goes well, creativity is running one circle around, and even my hand doesn't obey me, all curves turn up as straight lines. So, I decided to make some recycled wax crayons. Earlier I have succesfully used additional beeswax (and carnauba wax, before I realized how expensive it is...) to unify the wax mixture of different crayons (so that it wouldn't be just a grey mass), but this time it just wasn't about to happen for a long while. Finally I got some of them finished. I thought that I would photograph them in a nice high pile for some promo use, but today wasn't a day for it either: the camera battery is missing. I tooks some photos of the wax crayons in between my three basils - I brought them earlier under my full spectre daylight fitting, because they can't get any through the window. Somehow I just felt, that because the day has been a bit low, and not even my - usually so cheering - colour therapy crafts didn't help, let those basils enjoy the light without any disturbance.
Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi
Tarkoitukseni oli kirjoittaa heti Tourulan kuvataiteilijoiden avointen ovien päivän jälkeen, kuinka mahtava päivä oli, ja kuinka paljon virtaa vierailijoista sai taas pitkäksi aikaa eteenpäin. Seuraavana päivänä ajattelin kirjoittaa siitä, kuinka mahtava ylläri oli, kun poikkesin isänpäivälounaalle mennessä Beckeriin viemään yhden kysellyn vedoksen - ja siellä tapasin samantien kaksi pariskuntaa, jotka olivat ostamassa teoksiani (toinen pientä sarjaa) - hyvä mieli kupli sisälläni koko päivän. Maanantaina ajattelin, että kirjoitan apurahalomakkeiden selättämisestä ihan hyvissä ajoin. Sitten päivät ovatkin vain lipsahtaneet välistä kerta toisensa jälkeen niin, etten ole ehtinyt kirjoittamaan edes normaalia työpäiväkirjaani (listaan aina ranskalaisin viivoin isoimmat jutut, jotta voin myöhemmin tarkistaa, milloin olen mitäkin tehnyt), saati sitten blogia. Viikolla joka tapauksessa ehdin hakea flunssarokotuksen, minkä vuoksi koko viikko on kulunut vähän alavireisessä ja kuumeilevassa moodissa; valmistelin Raahen näyttelyteosten pakkaamista ja ostin pakkausmateriaaleja oikein olan takaa, tsekkasin Kuulumattomat-teoksen ja sahasimme sille valuputkista sopivat kuljetusputket, hain uuden tabletin, allekirjoitin ja lähetin Galerie Pleikun sopimuksen (Berliini elokuussa 2017!), autoimme isääni television ostossa ja asentamisessa, tein uudet värisäädöt ja testiprintit kolmeen vanhaan Jatkumoissa-sarjan vedokseen (ja nyt, kolmen vuoden tauon jälkeen pääsen taas tekemään niitä), leikkasin nurkassa odottaneen noin kuutiollisen paketeista tullutta pahvia teosten taustapahveiksi, signeerasin aiemmin tekemiäni vedoksia, vein Beckerille lisää uusia vedoksia, kokosin lokakuun kuitit ja vein ne tilitoimistoon, maksoin Plankko Popupiin liittyvät tilitykset ja tein niihin liittyvät paperityöt, kävin tilaamassa lisää mustetta pigmenttimusteprintteriini ja onneksi Clas Ohlsonilta löysin mustetta myös laserprintteriini, etsin kalenterin ja teippiä, ja eilen vielä shoppailukierroksella hain lattiansuojapaperia (voimapaperia) pakkauspaperiksi, paristolla toimivia valoja somisteeksi Popupiin ja ehkä itsellekin, muuttolaatikon teosroudailuja varten ja jotain muutakin - en vain enää muista mitä. Eikä välttämättä tässä järjestyksessä. On sellainen hämärä mielikuva, että luonnostelin uuden työnkin jossain vaiheessa, mutta ko. prosessista ei oikeastaan ole itselläni mitään selkeää muistoa. Tuossa se luonnos kuitenkin pöydällä on, eli uskottavahan se on.
Kaiken tämän suunnittelun, valmistelun ja roudailun - kaikenlaisten varastotyön - keskellä luomisinto poreilee malttamattomana sisällä. Olen hiljalleen valmistellut Ratamon teoksia, mutta tuskin maltan odottaa, kun saan niiden tekemiseen kokonaisia päiviä, enkä vain tunnin repaleita sieltä täältä.
---
I meant to write my blog right after the Open Doors day at the Tourula Artists Studios, about how great the day was, and how much the visitors generated somekind of inner power for me for a long time ahead. On the very next day I planned to write about how great surprise it was to visit Gallery Becker on my way to father's day lunch with my dad: I was only delivering one print to the gallery, and instead I met with two couples who both were buying my artworks (the other couple was planning to buy a whole small series) - I felt so bubbly happy the whole day after that. On Monday I thought about blogging about my survival of the grant applications a long before deadline. And after dthen the days have just slipped away one after an other in a way, that I haven't even managed to write my workdiary (which is a daily list of the stuff I have done, so I can later check the dates of some job if needed), nor my blog. Last week was a busy week anyway. This is what I remember: I got a flu vaccination (which was why the whole week was a bit feverish), I prepared the packing of Raahe exhibition works and bought a lot of packing materials, I checked out my Detached installation and we fixed a proper tubes for its transportation, I picked up my new tablet, I signed and sent the exhibition/residence contract of Galerie Pleiku (Berlin in August 2017!), we helped dad buying a telly and installing it, I made the colour adjustments and test prints of three old prints from In Continuums series (and now, after three year's pause, I finally get to print them again!), I cut about one cubic meter of cardboard to back cardboards for my prints, I signed some prints I had made earlier, I took more prints to Gallery Becker, I collected my October receipts & bills and took them to my bookkeeper, I took care of Plankko Popup accounting & paperwork, I went to order more print for my pigment ink printer and luckily I found also some ink for my laser printer from Clas Ohlson, after some searching I found myself a calendar for the next year, as well as sticky tape, and yesterday's shopping tour I also bought some kraft paper for packages, battery charged led lights for decorative purposes for our Popup, and a large enough cardboad box for my framed prints and something else - I just can't remember anymore what that something was. And not necessarily in this order. I have a very faint memory of sketching a new artwork in some point, but I don't really have a clear image on that. But there is a new sketch on my table, so I have to believe it.
In between all this planning, preparing and carrying things around - storage jobs as I call it - my creativity bubbles impatiently inside me. I've been slowly working with my new artworks that will be shown in Ratamo exhibition in January, but I can hardly wait, when I will get some whole days to work with them, and not just shreds of time here and there.
Tourulan kuvataiteilijat ovat toimineet Kivääritehtaan tiloissa neljätoista vuotta. Vanhassa tehtaassa on historian havinaa. Teollisuusmiljöö on valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö ja tässä maisemassa työskentelevät myös Tourulan kuvataiteilijat. Yhden käytävän mittaiseen yhteisöön kuuluu tällä hetkellä 13 taiteilijaa: graafikoita, valokuvaajia, taidemaalareita, kuvataiteilijoita ja tekstiilitaiteilijoita. Avointen ovien päivänä taiteilijat esittelevät teoksiaan ja kävijöillä on mahdollisuus ostaa teoksia suoraan taiteilijoilta.
Olen alivuokralaisena taidemaalari Timo Sälekiven työhuoneessa. Minulta on avointen ovien tapahtumapäivänä esillä lähinnä vanhempia teoksia (työstän parhaillani teoksia tammikuussa Galleria Ratamossa, Jyväskylässä aukeavaa näyttelyäni varten, ja uusimmat teokset saavat ensi-iltansa sitten siellä). Mutta Timolla on esillä vähän harvinaisempia juttuja: työhuoneella on avointen ovien päivänä nähtävissä muutamia teoksia yksityiskokoelmista, jotka on tuotu työhuoneelle muutamaksi päiväksi teosten valokuvausta varten. Häneltä on esillä myös pienten teosten sarja, joka ei koskaan aiemmin ole ollut nähtävillä missään. Lisätietoa Timo Sälekiven teoksista: www.salekivi.fi / www.facebook.com/tsalekivi
Tervetuloa tapaamaan meitä molempia!
—
Welcome to visit the Tourula Artists’ Studios! Artists have had studios in Tourula old rifle factory for fourteen years. The old industrial milieu is a nationally meaningful cultural surroundings. One hallway hosts an artist community of thirteen visual artists (at the moment): painters, print makers, photographers, textile artists… At the open doors day the artists will show their artworks and the visitors have a possibility to buy art from the artists themselves. I share the studio with painter Timo Sälekivi at the end of the corridor. At the open doors day I mainly exhibit my older artworks (at the moment I’m making new artworks for my exhibition in Gallery Ratamo, Jyväskylä, in which the most newest artworks will be presented). But Timo has something more special to show: there are some older artworks from private collections, that have been brought to the studio for photographing purposes for a few days time. He also shows a series of smaller works that have never been seen publicly anywhere. More about Timo Sälekivi’s artworks: www.salekivi.fi / www.facebook.com/tsalekivi Welcome to meet us both!
Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi
Kyllä viikko kuluu nopeasti, kun on tekemistä.
Lokakuun viimeisenä päivänä raahasimme Jyväskylästä Helsinkiin matkalaukullisen Ikean Ribba-kehyksiin kehystettyjä pieniä kuvituksia junakyydillä. Isot A0-kokoiset kuvitusprintit olivat onneksi saaneet kyydin Helsinkiin jo aiemmin - eivät olisi kyllä tulleet kainalossa junamatkalla. Tiesin, että Rikhardinkadun kirjaston korkeissa huoneissa myös ripustuskisko on korkealla, ja olin varautunut jonkinasteiseen säätöön, mutta kaikki sujuikin yllättävän sutjakasti. Kuvien yläreunaan kiinnitettiin kahdet pienet nippusiteet, ja sitten niiden ripustaminen ei kestänytkään enää kauan. Tavaroiden roudaaminen kesti hieman, mutta sen jälkeen, kun saimme kaikki valmisteltua, itse ripustustyö sujui noin tunnissa. Ainoastaan yksi pieni este tuli matkaan: yhdestä kiskosta puuttui kokonaan ripustuslangat, mutta sekin ongelma ratkesi siiman avulla.
Oli outoa kävellä näyttelyripustuksen jälkeen rauhassa syömään, kun ei ollut aivan näännöksissä. Illalla ehdimme vielä tehdä muutamia hankintoja seuraavan päivän Plankko Popup -näyttelyripustusta varten. Kerrankin näin!
The week goes by fast, when you have something to do.
The last day of October we dragged a suitcase full of Ikea Ribba framed illustrations from Jyväskylä to Helsinki - by train. Luckily I managed to arrange a lift for my A0 sized prints already earlier - they would have been impossible to carry by train. I knew that the hanging rail would be high at the Rikhardinkatu Library room, and I had prepared myself to all kinds of trouble, but actually everything went surprisingly well. We attached two cable ties to each akylite print and after that placing them to the right spots didn't take too long. It took a while to carry stuff around, but after the preparations, the picture hanging/placing process took only about an hour. Only ne small problem: one hanging wires were totally missing, but we got them replaced with fishing line.
It was strange to leave for dinner after the session, when we weren't totally starving and feeling ill of tiredness. We had even time to make some purchases for the next day's Plankko Popup setup. For once!
Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi
Myös Plankko Popupin ripustus seuraavana päivänä sujui nopeasti ja vaivattoman oloisesti. Tiistai-aamuna tila oli vielä ihan täysi kaaos, mutta kun on kaksitoista ammattitaiteilijaa ja kaikki pitivät huolen oman tonttinsa lisäksi vähän muustakin, niin äkkiäkös tuo. Loppuiltapäivästä meidän kauppamme oli jo täysin valmiina vastaanottamaan tulijoita, vaikka pientä hiomista ja lappujen paikalleen laittamista riittikin vielä koko loppuviikoksi. Avajaisissa oli huikeasti porukkaa, mutta muuten taisi vähän hurja, jäinen talviviima verottaa kävijöitä. Torstai-iltana popupista majoitukseen kävellessäni mietin, että kyllä oli tuuria maanantaisen kuvitusnäyttelyn ripustuksen kanssa, kun kuvitusnäyttelyn tavarat piti roudailla puolen kilometrin päästä jalkaisin. Ei olisi onnistunut jääpäällyisteisellä tiellä, kun lumi vihmoi päin kasvoja.
Also the Plankko Popup setup the very next day went fluently. On Tuesday morning there was still a total chaos, but it took only a couple of hours with the hands of twelve professional artists, when everything was ready for the shop to open. There were still some small chars for the rest of the week, but anyway. We had a huge amount of people at the opening, but maybe the wild, icy winter wind stopped some of our potential customers coming into shop later. When I walked back to my accommodation from Popup on Thursday, I was thinking how lucky I was with the weather on Monday, when we had to carry the illustration exhibition stuff on foot from half a kilometer away. It would have not been a successful effort on the street covered with ice and snow whipping your face...
Kuva, jonka Päivi Hintsanen (@paivi.hintsanen) julkaisi
Lauantai-aamuna nukuin kotona ihan suvereenisti puolille päivin, ja senkin jälkeen töihin ryhtyminen oli vähän hankalaa. Miten tuntuu siltä, että to do -lista vain kasvaa, mitä enemmän siitä saa ruksittua hommia tehdyksi?
On Saturday morning I finally woke up at home at about noon, and even after that starting the work again was a bit difficult. How can it be, that the more I have things done and finished on my to do list, the longer it becomes?
Tekstit
