 |
| 25-osaisen värityskuvajoulukalenterini kaikki kuvat väritettynä - tämän vuoden kuvitusterapiaprojekti... // All the 25 colouring pictures coloured, from my colouring picture advent calendar, this year's "therapy" illustration project. |
Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen pääsin aloittamaan joululoman ilman, että tein aaton alle kasautuneita töitä vielä edeltävänä iltana. Tai no: ensimmäisen kerran pääsin viettämään joululomaa ylipäätään: nyt on takana jo kolme kokonaista päivää, kun olen mussuttanut suklaata villasukat jalassa ja lukenut kirjoja ja katsonut dekkareita televisiosta, enkä ole avannut työkonetta tai tehnyt mitään työhön liittyvää. Korkeintaan piirustellut samalla, kun olen kuunnellut musiikkia uudesta lahjalaitteestani - mutta ei mitään oikeasti työtä.
Paitsi öisin. Toissa yönä tajusin, että näyttely odottaa kahden viikon päässä, ja kun tarkemmin tutkin kalenteriani, niin ei ollutkaan edes kahta viikkoa aikaa, vaan avajaiset olivat jo seuraavalla viikolla. Unessa lohdutin itseäni, että työt olivat valmiina - mutta missä? Niitä ei löytynyt mistään. En löytänyt mistään yhteyshenkilöiden nimiä ja galleristikin oli lomalla, eikä tilannetta helpottanut ollenkaan se, että kalenterissani oli vain muutama järkeen käypä teksti ja loput oli kirjoitettu hieroglyfeillä, joita en pystynyt ratkomaan. Harvoin herään niin hiessä unestani kuin toissa yönä.
Eilen näyttely olikin sitten ohi, mutta se olikin jo eri paikka: tällä kertaa oltiin Seinäjoella (!) (En tiedä, missä se toissa yön draama tapahtui, mutta siinä oli enemmän sellaista ulkomaan meininkiä, joten oletan, että tämä ei ollut suora jatko-osa). Näyttelyn päätyttyä yritimme ystäväni kanssa saada teoksia pakattua laatikkoihin, mutta tavaraa oli valtavasti; jossain vaiheessa tajusin, ettei meillä ole millään pakkauslaatikoita kaikille, eikä itseasiassa autoakaan. Olimme ilmeisesti ajatelleet raahata kaikki laatikot junalla perille, mutta nyt urakka muuttui ylivoimaiseksi. Galleriassa oli työntekijä, jolta kysyin, voiko laatikot jättää odottamaan seuraavaa päivää, jos tulisimme noutamaan ne autolla. Hän oli osittain sitä mieltä, että tila pitäisi saada tyhjäksi seuraavaa taiteilijaa varten, mutta sitten kuitenkin sitä mieltä, että galleria on suljettu seuraavat päivät; ja sitten kävi ilmi, että galleria on itseasiassa suljettu jatkossakin, koska ei se oikein ole mikään galleria, vaan talon aula, josta tavarat olisi hyvä jättää pois. Hän kuitenkin kirjoitti asian lapulle, jonka jätti jollekin, joka saattaisi asiasta tietää. Lopputulemana tajusin kumminkin, että teokset pitäisi viedä pois mahdollisimman nopeasti, joten jatkoimme pakkaamista juuri sellaisella puuduttavalla painajaismaisella tavalla, että mikään ei vain tuntunut pakkautuvan. Ja missasimme sen viimeisen junan, joka lähti aikaisin. En tiedä, missä ne kaikki näyttelytavarat olivat siinä vaiheessa, kun seisoin junalaiturilla ja katsoin aikataulujen sijaan elokuvateatterin esityslistaa. Pyysin mukana ollutta ystävääni käymään kysymässä hotelliyön hintaa läheisestä hotellista, jotta voisimme vertailla kumpi tulee edullisemmaksi, yöpyä hotellissa vai mennä taksilla Seinäjoelta Jyväskylään. Tähän autuaaseen hetkeen heräsin, totaalisen umpiuupuneena.
Näiden kahden näyttelypitoisen yön jälkeen olen väsyneempi kuin olen kertaakaan ollut koko syksyn aikana. Ehkä ihan hyvä päätös pitää vähän paussia näyttelyissä ja keskittyä vain tekemiseen. Vai mitä se alitajuntani yrittää räyhätä? Sama se, kunhan nyt pääsen hetkeksi vielä joululahjakirjojen pariin...
---
First time in many years I started the Christmas holidays without a horrible work fuss, which usually has forced me to work through the whole night before the Christmas Eve. Or really: the first time in long time I got to have Christmas holidays at all - now already three days, when I have only eaten chocolate with warm woollen socks warming my feet while reading books and watching good series on telly, and I haven't opened my work computer or done anything related to my work. Well, I have drawn some sketches while listening music from my new gift player - but really work, no.
Except during the nights. A night before the last, I suddenly understood that I have an exhibition opening waiting for me in two weeks time, and when I took a closer look at my calendar, I realised, it wasn't two weeks but the opening was going to be very next week already. In my dream I comforted myself that I have the works finished and ready to be exhibited - but where? I couldn't find them anywhere. I didn't also find the names of my contact persons and the gallerist was having a holiday, and it didn't help me at all that there was only a few smart words in my calendar and the rest was written with hieroglyphs, a riddle unsolvable for me. I rarely wake up so sweaty as I did that night.
The last night the exhibition was already over, but this was a different pllace: this time we were in Seinäjoki (a small western town in Finland). (I don't know where the drama the night before took place, but I guess somewhere not in Finland, so I presume, this was not a direct sequel for the first dream). After the exhibition had ended, my friend and I tried to pack all the artworks in boxes, but there was a huge amount of stuff; at some point I realised, that we don't have boxes for everything, and not a car either. I think we must have thought that we could transport everything by using the train, but now it seemed overwhelming. There was some worker at the gallery, and I asked her if I could leave our stuff to wait for the next day when we could come back to pick them up with a car. She thought partly that we should empty the space for the next artist, but at the same time she said, that the gallery would be closed for the next days; and soon we understood that the gallery would be closed after that too, because it wasn't a real gallery but a hallway of a large house, and we just should get our stuff somewhere else. She wrote our question to one small paper, and left it for someone, who could know, maybe. At the end, however, we understood well that we should get the artworks away as soon as possible, and we continued packing frantically, in that nightmarish manner, when the more you try, the more nothing seems to be happening. And then we missed the last train, which took off early. I don't know where all the artworks were when I was standing on a platform and tried to look the showlist of the cinema instead of the timetables of the train. I asked my fried to ask a price for one night at the nearby hotel, so we could compare which would be cheaper, to spend a night in hotel, or to take a taxi from Seinäjoki to Jyväskylä. And at this moment I finally woke up, totally exhausted.
After these two exhibition nights I feel myself more tired than I have been during the whole autumn. Maybe it is a good decision to have a small pause in exhibitions and concentrate on creating only. Or what was it that my subconsciousness tried to rage about? I don't really care, as soon as I can have a few more moments with my gift-books...
Tekstit
