iLiKETRAiNS — The Deception

[Jälki / Impression. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 30.]

Tampereen näyttelyn työt ovat valmiit ja kehystettävinä. Täpärälle menee: sain ne niin myöhään valmiiksi (kiitos teknisten ongelmien ja kaikkien muidenkin ikävien vastoinkäymisten), että kehystyksestäkin saanen vasta myöhään illalla. Mutta kunhan ehtivät autoon aamulla, niin kaikki hyvin.

En tiedä, tuliko kokonaisuudesta vähän irtonainen ja epätasainen. Aiheet on pyörineet päässäni aikalailla tasan kaksikymmentä vuotta - löysin viime kesänä luonnoksiani, joita piirtelin Lutakon baaritiskin takana seisoessani kaljan myynnin välillä, ja vanhalta cd:ltä ensimmäisiä digitaalisia virityksiäni kuvista vuodelta 1996. Käytin niitä pohjina viimeistellessäni kuvat, joiden piti alunperin valmistua Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -teeman alle, mutta prosessi oli jotenkin teknisesti niin vaikea, etten vain kyennyt saamaan sitä valmiiksi viime syksynä. Tein sarjaa olemattomaan tarinaan Seitsemän seireenin suru, joka on olematonta dokumentaatiota meren kuolemisesta ja sen mukana meren kantamien tarinoiden ja legendojen häviämisestä. Ensimmäiset luonnokset ja digipohjaiset työt ottivat vaikutteita renessanssiajan profiilimuotokuvista ja ne olivat kokonaisuudessaan jotenkin rauhallisempia, mutta kun nyt aloin tehdä, annoin räiskiä oikein kunnolla. Kaikissa kuvissa on käytetty sekä valokuvia, vesivärejä, hiilipiirrosta, digitaalista piirrosta ja ties mitä. On raaputettu, revitty, raastettu ja rieputeltu.

Päätyöksi suunnittelemaani isoa Kyynelpuu teosta en ankarasta yrittämisestä huolimatta saanut valmiiksi, se on sitten tulevaisuuden juttu... Olen tehnyt sen niin isoon kokoon, että se pitääkin käydä sitten printtauttamassa jossakin muualla. Näyttelyteosten balanssiin se kuitenkin vaikuttaa siten, että kun oli tarkoitus, että tarjolla on tosi isoa ja hyvin pientä, nyt jää toinen ääripää pois. Saa nähdä, voiko ripustuksella vaikuttaa siihen, ettei pystytyksestä tule kovin säläistä. Ainakaan isoa tilaa en näillä töillä halua ottaa haltuuni, joten pienempi tila riittää minulle.

Sen verran voi kyllä todeta kuvia katsoessaan, vaikka tekniikka onkin nyt melko yhtenevä kaikissa kuvissa, itse kuvat näyttävät aika erilaisilta - vierekkäin laitettuna on taas kuin monen eri tekijän töitä samaan teemaan - tällä kertaa ero on vielä voimakkaampi kuin Beckerin Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -näyttelyssä viime marraskuussa oli. Mutta ainakin niissä on yhteistä se, että jos ei pidä sinisestä, turkoosin vivahteista ja oudosta kellertävästä vihreästä, niin tätä näyttelyä ei voi sietää.


[Kyynelpuun hedelmä I / A Fruit of the Tree of Tears I. Pigmenttimustetuloste, ~12x27cm (+marginaali), ed. 30.]