Mark Lanegan — The Gravedigger's Song

[Tähystäjä / Lookout. Pigmenttimustetuloste, 27x12cm (+marginaali), ed. 30.]

Viime viikolla tein rästihommia ja toimistohommia silmät sikkuralla ja onnistuin melkein saamaan itseni kiinni aikataulullisesti. En vain ole saanut omaa nettisivuani valmiiksi ja täydennettyä puolen vuoden aikana, vaikka yritystä on ollut - muiden työt tuntuvat aina olevan etusijalla... Marssijärjestyksenä on ollut, että ensin sisältö paikalleen, sitten ulkoasu kuntoon, mutta sisällön lisääminenkin on vasta puolessa välissä. Nyt huomasin, että olen tyhmyyksissäni tehnyt muutokset isäntäteemaan, joten nyt kun päivitän korjaukset, joudun tekemään muutokset uudelleen - jospa nyt fiksuuksissani ottaisin child-teeman käyttöön. Tai unohdan tuon koko wp-pohjan ja koodaan sivun vanhanaikaisesti. Joskus tuntuu, että kun on kuitenkin html-taito hyppysissä, wp lähinnä hidastaa tai ei ainakaan nopeuta ylläpitoa. Muiden töiden takia - ja lievän taloudellisen kriisin takia - uusien papereiden ja korttien tilaaminenkin on viivästynyt melkein kuukaudella. Jospa tällä viikolla saisi aikaiseksi hoitaa sekä noi omat artsupuolen rästit ja kaikki paperihommat.

Sunnuntaina kävimme purkamassa Kapriisin näyttelyn. Myyntiä oli ollut kohtuullisesti, ilmeisesti kävijöitäkin, mutta ennen kaikkea mukavat kommentit vieraskirjassa ilahduttivat. Lehtinäkyvyys oli nolla, enkä tiedä, kuinka paljon lehdistöä näyttelyllämme hätyyteltiin, mutta silti mukava huomata, että se lehdistön huomaaminen tänä someaikana ei ole enää mikään ehdoton pakko. Viesti kulkee ja tavoittaa muutenkin. Tietenkin se aina jää harmittamaan, jos näyttelystä ei kirjoiteta kritiikkiä - olkoon se sitten hyvä tai huono, mutta ainakin vanhemmat saavat täytettä leikekirjaansa.

Kapriisista jatkoin suoraan Helsinkiin ja palasin kokouksen jälkeen eilen illalla kotiin. Kynä höyrysi koko junamatkan, kun tuntui ettei ideoille ollut loppua. Nyt tuntuu, että olen kuvien tekemisestä kallistumassa taas kirjoittamisen puolelle ja jotkut interaktiiviset työtkin prosessoituvat konkreettisiksi toteutussuunnitelmiksi. Toisaalta, jossain takaraivossa sykkii ajatus siitä, että voisi vain olla muutaman viikon, ihan ilman mitään projektia ja vaikka lekotella vain. Sitten syksyllä. Ehkä.

The Brute Chorus — My Testament

Helatorstaina ja perjantaina heittäydyn pienen puodin pitäjäksi! Monsterium-pinssini, värityskuvani ja kaikenlainen muu kuviteltava tavara matkaa Höyry-galleriaan Korpilahdelle, jossa kahden päivän ajan leikin kauppiasta. Mukaan pakkaan siis lähinnä tuota kuvitteellisempaa tavaraa - en noita vedoksia, joita näyttelyihin roudailen. Värityskuvien ja pienten kuvitustyövedossarjojeni perään on kyselty rapakon toiselta puoleltakin, joten ainakin Etsy-tilini yritän virvoittaa uudelleen kevään aikana. Postimaksujen korkeus vain tekee tällaisen pienen toiminnan melkein mahdottomaksi - pitäisi hankkia edustaja, jolle voisi lähettää enemmän matskua kerralla ja joka sitten voisi hoitaa postittelua ja myymistä. Sama ongelma lienee kaikilla tasapuolisesti, mutta etenkin näiden edullisempien matskujen kohdalla tuo hintapolitiikka käytännössä on ulkomaankaupan tappaja.

No, Suomessa tilaaminen onnistuu kuitenkin suht koht edullisesti ja paikan päältä milloin missäkin on ostettavissa ilman lisäkuluja. Tarkoitukseni on näiden Monsterium-kimpsujeni kanssa matkustella ympäriinsä muuallakin, joten saa nähdä, mihin muualle kauppa vielä popahtaakaan esiin. :)


[Pirate Captain's Brother. Pigmenttimustetuloste satiinipuuvillapaperille, n. 8x8cm (+marginaali), ed. 50, hinta 15€.]

The Ravishing Beauties — Arctic Death

Kuvat lähtevät kohti Tamperetta, itse kohta perässä. Kuvitusteema tuntuu päsähtäneen nyt kunnolla päälle. Huomaan näin näyttelytöiden valmistuttua, että viime kesän Euroopan interrail-tourneen vanhoista museoista ja symbolistien antiikkiaiheista jäi päälle jonkinlainen viehtymys vanhoihin tarustokuviin ja merenneitoja, merihevosia ja muitakin sekä merellisiä että maallisia ja taivaallisia myyttejä tuli todistettua useammassakin muodossa. Tajusin matkalla näkemäni visuaalisen annin laajuuden, kun kävin teosprosessia varten läpi kesällä kuvaamiani materiaaleja (pintoja, puita, maisemia) - tuntien suurta kateutta viimekesäistä minääni kohtaan. Paljon on kuvia museoista, mutta myös pieniä hetkiä muualta.

Itsellenikin muistutukseksi muutamia otteita viime kesä- ja heinäkuusta:


Vaaleanpunainen tyttö siniharmaassa huoneessa ja siniharmaa mies vaaleanpunaisessa huoneessa (Berliini.)


Lihava ja hoikka mies (Berliini.)


Berliiniläinen tv-lähetys.


Seesteinen hetki keskellä Berliiniä.


Kuolleiden saari ja kolme miestä (Berliini.)


Taivaallinen ja maallinen (Berliini.)


Tuntemattomat ihastuneet Berliiniläisessä puistossa.


Berliinin taivaan alla.


Berliinin taivaan alta.


Kohtaaminen.


Valo Leipzigissa.


Tila Leipzigissa.


Mies japanilaisen puutarhan puussa Erfurtissa.


Sateenvarjo müncheniläisessä roksiksessa.


Zürichin arkkitehtuuri.


Ovi Luzernissa.


Sveitsin vuoria ylöspäin.


Sveitsin vuoria alaspäin.


Uskon varassa.


Gigerin taiteen kimpussa.


Koira Baselissa.


Mies Baselissa.


Auringonlasku Hampurissa.

iLiKETRAiNS — The Deception

[Jälki / Impression. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 30.]

Tampereen näyttelyn työt ovat valmiit ja kehystettävinä. Täpärälle menee: sain ne niin myöhään valmiiksi (kiitos teknisten ongelmien ja kaikkien muidenkin ikävien vastoinkäymisten), että kehystyksestäkin saanen vasta myöhään illalla. Mutta kunhan ehtivät autoon aamulla, niin kaikki hyvin.

En tiedä, tuliko kokonaisuudesta vähän irtonainen ja epätasainen. Aiheet on pyörineet päässäni aikalailla tasan kaksikymmentä vuotta - löysin viime kesänä luonnoksiani, joita piirtelin Lutakon baaritiskin takana seisoessani kaljan myynnin välillä, ja vanhalta cd:ltä ensimmäisiä digitaalisia virityksiäni kuvista vuodelta 1996. Käytin niitä pohjina viimeistellessäni kuvat, joiden piti alunperin valmistua Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -teeman alle, mutta prosessi oli jotenkin teknisesti niin vaikea, etten vain kyennyt saamaan sitä valmiiksi viime syksynä. Tein sarjaa olemattomaan tarinaan Seitsemän seireenin suru, joka on olematonta dokumentaatiota meren kuolemisesta ja sen mukana meren kantamien tarinoiden ja legendojen häviämisestä. Ensimmäiset luonnokset ja digipohjaiset työt ottivat vaikutteita renessanssiajan profiilimuotokuvista ja ne olivat kokonaisuudessaan jotenkin rauhallisempia, mutta kun nyt aloin tehdä, annoin räiskiä oikein kunnolla. Kaikissa kuvissa on käytetty sekä valokuvia, vesivärejä, hiilipiirrosta, digitaalista piirrosta ja ties mitä. On raaputettu, revitty, raastettu ja rieputeltu.

Päätyöksi suunnittelemaani isoa Kyynelpuu teosta en ankarasta yrittämisestä huolimatta saanut valmiiksi, se on sitten tulevaisuuden juttu... Olen tehnyt sen niin isoon kokoon, että se pitääkin käydä sitten printtauttamassa jossakin muualla. Näyttelyteosten balanssiin se kuitenkin vaikuttaa siten, että kun oli tarkoitus, että tarjolla on tosi isoa ja hyvin pientä, nyt jää toinen ääripää pois. Saa nähdä, voiko ripustuksella vaikuttaa siihen, ettei pystytyksestä tule kovin säläistä. Ainakaan isoa tilaa en näillä töillä halua ottaa haltuuni, joten pienempi tila riittää minulle.

Sen verran voi kyllä todeta kuvia katsoessaan, vaikka tekniikka onkin nyt melko yhtenevä kaikissa kuvissa, itse kuvat näyttävät aika erilaisilta - vierekkäin laitettuna on taas kuin monen eri tekijän töitä samaan teemaan - tällä kertaa ero on vielä voimakkaampi kuin Beckerin Kuvituksia olemattomiin kertomuksiin -näyttelyssä viime marraskuussa oli. Mutta ainakin niissä on yhteistä se, että jos ei pidä sinisestä, turkoosin vivahteista ja oudosta kellertävästä vihreästä, niin tätä näyttelyä ei voi sietää.


[Kyynelpuun hedelmä I / A Fruit of the Tree of Tears I. Pigmenttimustetuloste, ~12x27cm (+marginaali), ed. 30.]