Gene Clark — Strength Of Strings

[Kierrätyskuva 4x6" kuvavaihtoon.]

Aamu alkoi vanhoja majakkakuvia (Märket ennen kunnostuksen alkua + Islannin majakkakierros) uutta kuvasarjaa varten selaillen, ja sillä huomiolla, etten ole viime vuonna käynyt yhdelläkään majakalla, enkä tänä vuonnakaan taida yksinkertaisesti keretä. Ensi vuonna pitää pistää merireissailu etusijalle, ettei tule näin rannatonta oloa. Maakravulle.

Majakoilta ja meren äärestä yleensäkin saa sellaisen latingin ispiraatiota ja yleensä konkreettisesti vielä hyviä kuviakin, että vähintään kerran vuodessa pitäisi jossain karussa majakankupeessa käydä soittamassa kameraa, jotta materiaalivarasto sekä mielessä että koneen kovalevyllä säilyisi sopivan antoisana. Yleensä merellä on aivan erilainen valo kuin muualla, johtuuko sitten kosteudesta vai mistä?

Hieman huolestuttavat muutamat konkreettiset asiat: en ole vielä löytänyt hyvää satiinimattapaperia, printteri on esittänyt merkkejä lähenevästä poismenostaan ja muutenkin on koko ajan sellainen olo, että olisi aika katsella ehkä suurempia printtereitä. Sellaisen hankkiminen kylläkin sekoittaisi totaalisesti sekä talouteni että asunnon järjestyksen ja tällä hetkellä ei riitä aivo ajattelemaan mahdollista tulevaa finanssitilapalapeliä.

Meneillään olevat työprojektit ovat pakottaneet keskittymään kaikkeen ihan muuhun, mutta jotain konkreettista kuitenkin sain aikaiseksi: taukotyönä koneen äärellä istumisesta silppusin leikkurilla asunnon kaikki turhat pahvipakkaukset (mailerit, vanhat kodinkonepaketit ja muut) vedosten taustapahveiksi. Keittiössä on puuhapiste, jossa leikkelen samanlaisena taukotyönä pilalle menneistä vedoksista sekä erilaisista väritestivedoksista (joita on kertynyt vuosien aikaan kymmeniä) pohjia uusille vedoksille. Paperi on kallista eikä se ole fyysisesti mennyt pilalle, joten jos päässä telmii niille sopivia kuva-aiheita, niin miksi niitä ei toteuttaisi? Aloitin leikkelemällä vedoksia keskittyen itseäni puhutteleviin väripintoihin ja päädyin tekemään pienen erän abstrakteja sommitelmia. Yhtä-äkkiä päässäni alkoikin hahmottua paloista koottu väripinta... Aiemmin olen jo kokeillut päällekkäin printtaamista, eli siihen tarkoitukseen lajittelin oman kasan ja kolmas pino muodostui vedoksille, joista väsään jotain pientä uutta joko raaputtamalla tai painamalla.

Olen viime syksystä lähtien yrittänyt kehittää tuota vesirapsutustekniikkaa (muste ei todellakaan lähde irti edes pesemällä - pitää rikkoa paperin pinta ja raapia päällimmäinen pinta pois, eikä sekään onnistu kuin vedessä). Syntyneitä pikkuisia kokeiluprinttisiä olen laittanut laskun saajille kuoreen pienenä piristeenä. Vaikka tuollainen muiden hommien välillä tehtävä työ välillä turhauttaakin, kun tuntuu, ettei pääse keskittymään niin hyvin kuin haluaisi, tällä viikolla oli kuitenkin jonkinlainen taitoskohta koko projektissa: tajusin mitä ja miten kannattaa tehdä. Hyvä, että kokeilu välillä palkitseekin, ja mukavammaltahan se aina tuntuu pidemmän prosessin jälkeen.

Tänään sitten lähti New Yorkia kohti yksi noista raaputustöistä 4x6"-swappiin, johon osallistuin ihan terapiaprojektina. Saanen piakkoin vastaavan kokoisen pienen työn jostakin päin maailmaa :)

Civil Civic — Sky Delay

 
Roskisväritesti: pottupaino, punasipuli, rauta, sitruunahappo, akvarellipaperille

Eilen pidimme Ullan kanssa Suomen käsityön museolla kaksiosaisen luennon Luonnonväri - ekoväri?, jossa itse puhuin ensin luonnonvärien ja värjäyksen historiasta, jonka jälkeen Ulla puhui luonnonvärien käytön tulevaisuuden näkymistä. Heti perään alkoi kaksipäiväinen SULOisia värejä -roskisvärjäystyöpajamme, josta yritetään saada kuvia piakkoin blogiimme - ja ehkä vähän videotakin! Kokeiluluontoisessa työpajassa syntyi mahtavia kokeiluja ja myös itse opin aika paljon uutta työpajalaisten kokeiluista - huimia värejä, uskomatonta jälkeä. Harmittaa vain, kun ekana päivänä kamera unohtui kotiin ja toisena päivänä muistin sen olemassaolon vasta ihan viimeisellä tunnilla ja vasta kotona huomasin, että manuaaliasetukset oli ihan ihmeasennolla. Onneksi Sisko dokumentoi pajaa videoin ja taisi muutaman kuvankin napata. Täytyy kyllä vielä erikseen käydä tallentamassa hieno värikarttani, jonka perjantai-illan viihteenä väsäsin kasaan.

Pottupainon lumoonkin jälleen pääsin ja roskisvärien lisäksi kurssilla väännettiin myös pieni määrä munatemperaa maaväreistä. Peruna osoittautui jälleen painovälineenä niin hyväksi vaihtoehdoksi, että pitää kokeilla sen käyttöä ihan artsuiluprojekteissakin - ainakin tulevassa pienessä Pictures & Descriptions -vihkosessa, jota terapiaprojektinani tässä väsäilen ja jonka pitäisi olla valmis huhtikuun loppuun mennessä.

Työurakoita on koko ajan melkein lannistavan paljon kesken ja välillä tuntuu ahdistavalta, kun on nyt melko täyspäiväisesti valjastettu niiden kimppuun. Projektit itsessään ovat suurin osa palkitsevia, mutta etenemättömyys ja odottelu tuntuvat vain syövän turhaan energiaa. Välillä on sentään kiva puuhailla aivottoman toiminnan kimpussa: olen pistänyt levymailereita ja muita pahvilaatikoita palasiksi: heittänyt turhat osat pois ja leikellyt jäljelle jääneistä taustapahveja teoksille tulevia paketteja varten - tulee edes hetkeksi sellainen olo, että on saanut jotain valmiiksi ja sädekehäkin se vielä pään päälle ropsahtaa tällaisesta kierrätystoiminnasta.

   
Roskisväritesti: punasipuli, sitruuna, valokuvapaperille

The Coasters — Down In Mexico

[Sisäänkäynti / Entrance. Pigmenttimustetuloste, 27x42cm (+marginaali), ed. 15.]

Päätin pitää vapaapäivän. Vanhempien luona loikoilin sohvalla ikkunan edessä ja pääasiassa tuijottelin herkeämättä katolta roikkuvaa lumensekaista jäälippaa, johon aurinko heitteli tuulen pyörittämien männynoksien avustuksella hienoa valoleikkiään. Luin aikakauslehtiä, söin äidin tekemiä herkkuja, join kahvia ja makasin taas ikkunan ääressä. Iltapäivällä alkoi jo olla sellainen olo, että jotain pitäisi päästä tekemään.

Ja mitä tapahtuu, kun tulin kotiin ja päätin istua hetkeksi koneen ääreen? Kaapin päällä ollut psp:n laturi tippui päähäni. Onneksi se ei ole mitään breshneviläistä kolmen kilon mallia, joten tuskin tuosta kuhmua tulee, mutta säikähdytti pahan kerran, kun ihan ennakoimatta hyppäsi. Varjeleeko jokin ylempi voima vapaapäivääni? Suojellaanko minua työltä tai kaikelta sen kaltaiselta? - Enkä edes ajatellut työjuttuja, vaan vanhoja 1700-luvun ruotsinkielisiä värjäystekstejä, jotka viime viikolla sain luettaviksini Colorian ystävältä! Päädyin lopulta siihen, että tämä oli minulle universumin viesti: pelaa! Eli PSP parin kuukauden naftaliinista lataukseen seinään ja pelipeukalot ojennukseen.

Sen verran vain, että Ex votos -näyttelymme Galleria Nunesissa on huomenna auki viimeistä päivää, klo 12-16.