2:54 - Scarlet

[Poutapäivä / Fair Day. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Miten tämä joulun ja uudenvuoden aika joka vuosi vain livahtaa ohi nopeammin. Tänä vuonna iski yhtäaikaa koneen hajoaminen, joku flunssanoloinen tauti ja hirveä työrysäys ja muutenkin koko joulun juhliminen tuntui niin päälle liimatulta ajatukselta, että vaikka muuten en olekaan mitenkään äärimmäisen anti-jouluhenkinen, tänä vuonna joulu sai jäädä ihan suosiolla väliin. Muutaman päivän nukuin välissä pois nuhaista oloa ja väsymystä ja seuraavina temmoin työprojektikasaa matalammaksi. Maailmaan ei yksinkertaisesti mahdu kahta elämää, tai kolmea: värejä, artsuiluja ja niitä muita töitä. Puhumattakaan muista projekteista, jotka vellovat tuolla pään sisällä ja odottavat tulostumistaan reaalimaailmaan kuvina, sanoina tai ääninä tai niiden mystisinä kombinaatioina.

Vaikea yrittää keskittyä mihinkään, mihin pitäisi keskittyä, kun mieli seikkailee kirjoissa. Avasin jo elokuussa inkun ja tein pohjan valmiiksi kahdelle pitkään suunnittelemalleni projektille: toinen on Taivaanhoidon käsikirja, johon on puolivalmiina jo enemmänkin kuvia kuin mitä näyttelyssä on esillä (ja mikä tuossa kuvassa on), ja toinen outoja faktoja kuvituksineen. Vanhoja värijuttuja lukiessa olen kerännyt samalla omituisia faktoja, jotka ei ehkä ole enää ihan tosiakaan, mutta jotka on jotenkin ollut mukava mielikuvitella kuviksi. Elokuun jälkeen en ole löytänyt mistään ajan ripaustakaan, että saisin projektini vietyä loppuun, joten todennäköistä on, että kumpikin projekti jää terapia-/pöytälaatikkoprojektikseni, mutta niitä vain on innottavaa suunnitella. Mikään kiirehän tässä ei kummallakaan projektilla ole: Taivaanhoidon käsikirjan kuvissa on vielä melkoinen tekeminen ja toiseen ei ole kuvia vielä laisinkaan, eikä kaikkea sisältöäkään koottu. Hiljakseen haudutellen hauska tulee.

Otin myös työn alle viime vuotisen Sketchbook-projektini entryn A Little Witch Who Knits, joka löytyy digitoituna Brooklyn Art Librarysta, mutta on ilmeisen kärsinyt matkan varrella. Sen tekeminen (käsin) oli melkoisen raastavaa, kun materiaalit eivät käyttäytyneetkään kuten piti ja harmittaa, kun itselleni ei jäänyt siitä hyvää dokumentointia. Joten ruutukaappailin digitoidun kirjan sivut ja ajattelin tehdä sen uudelleen, illustraattorin ja käsinpiirretyn kuvan yhteisprojektina - ja myös suomenkielisenä versiona. En tiedä, josko siitä tulisi sen verran pätevä, että sitä voisi jollekin kustantamollekin tarjota.

Nyt on joka tapauksessa toimintaympäristö kaikelle parempi. Viimeisen parin viikon aikana olen saanut lisää säilytystilaa printeilleni, mikä mahdollistaa vähän paremmin artsuiluani. Ja pöydälle sain asennettua viikon paketissaan odottaneen Eizo ColorEdge CG241W -näytön, jonka kautta kaikki on niin paljon laveampaa. Ja kun sen vanhan putkinäytön raivasi pöydältä pois, nykyinen työpöytä näyttää niin paljon avarammalta. Tai näytti vielä pari päivää sitten ennenkuin siihen alkoi kasautua hiljakseen paperinippuja ja käsittämättömiä post-it-lappu esiintymiä... Kummallisen burstin näytön vaihtaminen voi työlle kumminkin antaa...