The King Blues - The Future's Not What It Used To Be

Uutta SULOista virtaa värjäyksessä! Lapiolahden Ullan kanssa haettiin NowHere Finland -muotoilunäyttelyyn (osa WDCHelsinki 2012 – tapahtumaa) värjäysprojektilla - ja pääsimme mukaan! Aivan mahtavan hieno fiilis suunnitella taas jotain uutta värien parissa, kun se puoli elämästä on niin onnettomasti päässyt rypistymään tuonne muiden menojen ja kiireiden alle. Aloitin prosessin jo syksyllä testaamalla lähimpiä keittiöjätteitä: värjäyskattilaan on päätynyt biojätteistä suurinpiirtein kaikki mikä ei haise ylivoimaisen hirveälle. Näyttelyn avajaiset oli Suomen käsityön museossa eilen ja siellä näyttely on auki 13.5.2012 saakka, jonka jälkeen näyttely jatkaa kesällä Savonlinnan maakuntamuseoon ja syksyllä Lahden Sibeliustaloon. Näyttely todennäköisesti päätyy myös ulkomaille ja toivotaan, että rahaa riittää myös meidän työpajamme ulkomaille roudaamiseen.

Käsityön museon eka ilmainen työpaja täyttyi hetkessä ja seuraava työpajakin järjestetään, mutta se onkin sitten maksullinen. Kaikki ovat kuitenkin tervetulleita mukaan yhteisölliseen roskavärikoekeittiöön osoitteessa suloisiavareja.wordpress.com, missä myös enemmän tietoja koko projektista.

Omat artsuiluprojektit ovatkin olleet työjuttujen takia naftaliinissa koko tammikuun, mutta onneksi sentään saa jotain konkreettista näperrellä, kun värjäily onnistuu vallan mainiosti työrupeamien välissäkin. Tällä hetkellä lankoja lilluu jonkun mysteerihedelmän oranssissa liemessä ja kohta kippaan kattilaan eltaantuneet ja homehtuneet pari mehupulloa, joiden korkki oli ikävällä tavalla pettänyt...

Graham Parker & The Rumour — Hey Lord Don'T Ask Me Questions

[Myrsky / Tempest. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Tuntuu aina niin ärsyttävältä, kun tietää tehneensä paljon, mutta silti mikään ei ole vielä näkyvää, eikä tunnu konkreettiselta - tai sitten menossa on projekteja, joista ei vielä tässä vaiheessa saa hiiskua sanaakaan. Olisi kiva saada joskus taas lähiaikoina työpöydälle jotain suoritettua, sellaista, etteivät kaikki langanpäät roikkuisi ilmassa. Ajattelin, että huomisella junamatkalla Helsinkiin teen itseni vanhan kunnon to do -listan, johon kirjaan kaikki keskeneräiset isot ja pienet projektit, niin saan vähän otetta siitä, mitä vasen käteni puuhaa, kun aivo ei enää jaksa ajatella. Helsingissä tarkoitukseni on kaiken muun (Plankkon kokouksen, parin muun projektikokouksen ja muutamien Live Herring -tapaamisten) lisäksi käydä katsomassa Kulttuurien museossa Värimatka Kiinaan -näyttely - joka ei ole auki enää montaa päivää! *vink, vink*

Cardiacs - Is This The Life?

[Poutapäivä, erityisen hieno / Fair Day, extra fine. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Pääosin tyhjäkäyntiä ja olematonta haihattelua, mutta sain sentään tehtyä projektin, joka on odottanut tekemistään melkein kaksi kuukautta. Ja aloitettua monta muuta melkein yhtä kauan odottanutta. Kun käytettävissä oleva aika koostuu hetkien sirpaleista, joistakin projekteista tulee vain ylitsepääsemättömän tuntuisia, kun ne vaatisivat katkeamatonta ajatusta hieman pidemmän aikaa.

Aikapitsin keskellä olen selaillut Firenzen oppaita kaukokaipuun taputtaessa rytmiä taka-alalla. Lentoja tsekatessani huomasin, että Firenzeen olisi mahdollista lentää myös 9 tunnin menolennolla ja 10 tunnin paluulennolla, kummassakin kaksi välilaskua, hintaan 9800 € ja risat. Toki hinta on kahdelta hengeltä, eli yksi henkilö pääsisi puolet halvemmalla. Mutta silti. Mitä tuolla lennolla oikein tarjoillaan?

2:54 - Scarlet

[Poutapäivä / Fair Day. Pigmenttimustetuloste, 27x18cm (+marginaali), ed. 15.]

Miten tämä joulun ja uudenvuoden aika joka vuosi vain livahtaa ohi nopeammin. Tänä vuonna iski yhtäaikaa koneen hajoaminen, joku flunssanoloinen tauti ja hirveä työrysäys ja muutenkin koko joulun juhliminen tuntui niin päälle liimatulta ajatukselta, että vaikka muuten en olekaan mitenkään äärimmäisen anti-jouluhenkinen, tänä vuonna joulu sai jäädä ihan suosiolla väliin. Muutaman päivän nukuin välissä pois nuhaista oloa ja väsymystä ja seuraavina temmoin työprojektikasaa matalammaksi. Maailmaan ei yksinkertaisesti mahdu kahta elämää, tai kolmea: värejä, artsuiluja ja niitä muita töitä. Puhumattakaan muista projekteista, jotka vellovat tuolla pään sisällä ja odottavat tulostumistaan reaalimaailmaan kuvina, sanoina tai ääninä tai niiden mystisinä kombinaatioina.

Vaikea yrittää keskittyä mihinkään, mihin pitäisi keskittyä, kun mieli seikkailee kirjoissa. Avasin jo elokuussa inkun ja tein pohjan valmiiksi kahdelle pitkään suunnittelemalleni projektille: toinen on Taivaanhoidon käsikirja, johon on puolivalmiina jo enemmänkin kuvia kuin mitä näyttelyssä on esillä (ja mikä tuossa kuvassa on), ja toinen outoja faktoja kuvituksineen. Vanhoja värijuttuja lukiessa olen kerännyt samalla omituisia faktoja, jotka ei ehkä ole enää ihan tosiakaan, mutta jotka on jotenkin ollut mukava mielikuvitella kuviksi. Elokuun jälkeen en ole löytänyt mistään ajan ripaustakaan, että saisin projektini vietyä loppuun, joten todennäköistä on, että kumpikin projekti jää terapia-/pöytälaatikkoprojektikseni, mutta niitä vain on innottavaa suunnitella. Mikään kiirehän tässä ei kummallakaan projektilla ole: Taivaanhoidon käsikirjan kuvissa on vielä melkoinen tekeminen ja toiseen ei ole kuvia vielä laisinkaan, eikä kaikkea sisältöäkään koottu. Hiljakseen haudutellen hauska tulee.

Otin myös työn alle viime vuotisen Sketchbook-projektini entryn A Little Witch Who Knits, joka löytyy digitoituna Brooklyn Art Librarysta, mutta on ilmeisen kärsinyt matkan varrella. Sen tekeminen (käsin) oli melkoisen raastavaa, kun materiaalit eivät käyttäytyneetkään kuten piti ja harmittaa, kun itselleni ei jäänyt siitä hyvää dokumentointia. Joten ruutukaappailin digitoidun kirjan sivut ja ajattelin tehdä sen uudelleen, illustraattorin ja käsinpiirretyn kuvan yhteisprojektina - ja myös suomenkielisenä versiona. En tiedä, josko siitä tulisi sen verran pätevä, että sitä voisi jollekin kustantamollekin tarjota.

Nyt on joka tapauksessa toimintaympäristö kaikelle parempi. Viimeisen parin viikon aikana olen saanut lisää säilytystilaa printeilleni, mikä mahdollistaa vähän paremmin artsuiluani. Ja pöydälle sain asennettua viikon paketissaan odottaneen Eizo ColorEdge CG241W -näytön, jonka kautta kaikki on niin paljon laveampaa. Ja kun sen vanhan putkinäytön raivasi pöydältä pois, nykyinen työpöytä näyttää niin paljon avarammalta. Tai näytti vielä pari päivää sitten ennenkuin siihen alkoi kasautua hiljakseen paperinippuja ja käsittämättömiä post-it-lappu esiintymiä... Kummallisen burstin näytön vaihtaminen voi työlle kumminkin antaa...