[Vieras 12. Pigmenttimustetuloste, kuvakoko 42x27cm + marginaalit.]
Ei siinä vielä mitään, että joka päivä on pakattu täyteen ohjelmaa ja tuntuu että kaikkea tapahtuu koko ajan, mutta kun joka päivä tulee vielä joku uusi uutinen, joka tuntuu mullistavan kaiken tekemisen - ja olemisen ylipäätään. Myös ajan kulumisen syöksyliike on jälleen havaittu luultua nopeammaksi ja kesän deadlinet paukkuvat kohta päälle. Mutta tänä vuonna aion pitää Oikean Loman (vuodet tuovat viisautta) tämän kaiken hulinan keskellä ja siihen saakka työt tekee vaikka päällään seisten, vaikka helppoa se ei välttämättä olekaan. Onneksi tänä vuonna osasin edes jonkin verran varata ylimääräisiä päiviä myös yllätyksiin, vaikkakaan en ottanut huomioon, että yllätysten koko ja niiden vaatima aika ilmiselvästi korreloi kalenteriin tyhjiksi jätettyjen päivien kanssa.
Elämä onkin sitten aikataulutettu loman alkuun saakka aika hyvin melkein minuutilleen. Nyt on työn alla kiireisimmät nettihommat: copypastausta, uusia katalogeja, graafista suunnittelua ja taidemuseon ensi kesän Tunne maisema -verkkonäyttelyn koostamista. Viimeksi mainittu on suhteellisen valtava projekti ja aikaa niukahkon oloisesti (aikataulu on tosin itse laatimani, joten siitä en voi ketään muuta syyttää), mutta hiljaisella hauduttelulla asiat loksahtelevat paikalleen. Artsu todo-listauksessa vaanivat ensimmäisenä Sodankylän Inspiration-näyttelyn teokset (luonnokset valmiina, tai pitäisikö sanoa: hahmotelmat) ja muutamat uniikkityöt ja listalta löytyy myös terapiaprojektinani kulkeva Kupariyrttitarha (vielä työnimi, joka tuntuu kyllä hiljalleen vakiintuvan ihan oikeaksi nimeksikin...)
Kupariyrttitarha on ollut itselleni rakas, pitkään haudutettu projekti, joka on itselleni jonkinlainen meditatiivinen terapiaprojekti: jotain erilaista, ehkä kaunistakin ja vähän väriinkin liittyvää ja kun sitä tekee, mieli saa askarrella rauhassa muiden asioiden kanssa. Tekemistä, ei paljon miettimistä - idea on ollut niin kauan aikaa valmiina, ettei sitä tarvitse enää vääntää mihinkään. Toivottavasti projekti vain saa pystytyksen jälkeenkin olla sellaisenaan: pienenä anekdoottina tiilitalon ikkunassa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti