Brett Anderson — The Hunted

[Poissa 116. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Pari viikkoa sitten oli haastattelu m2hz-kanavalle, jossa olen nyt maaliskuun kuukauden taiteilijana. Piti valita neljä esiteltävää työtä. Jotenkin onnistuin unohtamaan aivan totaalisesti Poissa-teoksen, jonka olin ehdottomasti aikonut esitellä. Nyt kaikki esiteltävät on vähän vanhemman puolisia - tai ainakin aloitettu aiemmin. Tasan viisikymmentä prosenttia on edelleen prosessissaan: valmistuu, kunhan ehtii saamaan valmiiksi. Mikä lannistava muistutus kaikesta tekemättömästä ja kesken jääneestä.

Odotettu tauko koneella istumiselle: Ullan kanssa vedetään kansalaisopistolla kokeellista kankaanpainantaa ja viimeinen viikonloppu alkamassa. Minun osuutenani on ollut painomallien suunnittelun opettaminen koneella ja Ullan osuutena varsinaisen painamisen opastus. Oma osuuteni alkaa olla ohi: viikonloppuna luvassa päivä konkreettista painotyötä - ei vain tätä koneella nököttämistä. Gnirreh Evil -seulan valotin jo aiemmin, mutta ehkä ehdin tehdä toisenkin seulan vaikka vahatekniikalla. Värietsiin on jo paidat valmiina, mutta jospa ehtisi vielä ostaa kankaat polttopainoakin varten.

Koneen äärestä irtautumisella saa aina kovasti kerättyä voimia näitä joitakin henkisiä voimia riipiviä arkitöitä varten. Myönnettävä on, että tällä hetkellä on työn alla niin ääripään projekteja, ettei moista vuoristorataa ole työolosuhteissa rullattu aikoihin. Muutamia hommia en malttaisi lopettaa lainkaan ja niissä parissa inhassa on mukana kaupanpäällisiksi ankeuttajien sielunelämä. Uh.

Edit: Tuli sitten tämäkin koettua: kuuntelin Steve Lamacqin ohjelmaa BBC:ltä ja siinä sattui olemaan "Contains language which may offend" -varoitus. En tiedä miten, mutta jotenkin onnistuin laittamaan itselleni jonkun lapsilukon päälle BBC:lle. Öh.

Midlake — Acts Of Man

Vaikka työt ja projektit ovat jatkaneet eksistenssiään normaaliin tapaan, tämä viikko on mennyt jonkinlaisen hiljaisuuden merkeissä.

Kiitos ystävälle.

Two Door Cinema Club — I Can Talk

[Poissa 155. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Reilu kuukausi sitten olin sitä mieltä, että rauhoitan tämän vuoden näyttelyiltä enkä ainakaan lähde tarpomaan yksityisnäyttelyiden suohon. En vieläkään koe yksityisnäyttelyitä oikein omaksi jutukseni ainakaan perinteisessä formaatissa, mutta viime vuoden näyttelykierros Timpan kanssa sujui kaikinpuolin mainiosti. Tälle vuodelle ei vaan tullut haettua yhdessä näyttelyitä, kun viime vuosi veti aikataulut niin tiukiksi. Nyt vähän harmittaa, kun olisi ollut kiva jatkaa kierrosta tänä vuonna edes yhdellä näyttelyparilla.

Viime viikolla sitten havahduin nimeä paperiin vetäessäni, että hupsis, ikäänkuin huomaamatta kalenteriini on kasautunut ainakin kolme yksityisnäyttelyä tälle vuodelle, vaikka en erityisesti niitä haeskellut. Saa nähdä saanko mitään uutta tehtyä. Päässä vilisee ideoita ja folderit on täynnä puolivalmiita juttuja, mutta jotenkin kaikki muu vain imaisee ajan, jolloin voisin tehdä jotain omaa. Ei edes enää harmita, kun ei ehdi osallistumaan juttuihin joihin on kutsuttu ja joihin olisi kiva osallistua. Lähinnä vain ärsyttää aina, kun joutuu repimään seinältä alas muistilappuja projekteista, joihin ei ehtinyt mukaan.

Vaan en valita: viime viikko oli merimiesköhästä huolimatta tämän vuoden antoisin. Keskiviikkona Live Herringin vieraaksi saapui Sami van Ingen, joka illalla esitteli Just One Kiss -leffansa ja torstaina ja perjantaina sitten veti kokeellisen elokuvan työpajan. Paitsi, että projektien järjestely on aina rankempaa kuin kuvittelee, tämä ainakin maksoi itsensä takaisin kunnolla. Toisaalta: innostuin filmistä välineenä ehkä vähän liikaakin - pitäisi yrittää keskittyä nyt puolihallinnassa oleviin, ettei taas häröilisi kaikkialle. Jotain maagista siinä omassa parin sekunnin filmissä kuitenkin oli. Filmin riipiminen ja raapiminen jatkuu kotona...

[EDIT: (Hienoa. Yritin täydentää juttua, niin se intoutui tuplaantumaan, samalla otsikolla, mutta eri päivämäärillä. Kai se on pakko uskoa, että toistan itseäni turhan paljon.)]