keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009

Fever Ray – If I Had A Heart


[Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kummallisten projektien viikko: ensi viikolla lähden Kiiliin Värjäripäiville, jossa pidän luennon vanhoista värjäysohjeista sekä Tiinan ja Ullan kanssa "kurssin" (tai pikemminkin työpajan), jossa toteutamme muutamia vanhoja reseptejä. Yhteen resepteistä tarvitaan espanjanvihreää, joten pistinpä kemiantehtaan pystyyn: parvekkeella on muutamien päivien ajan ollut kaksi lasikippoa, joissa on kummassakin kuparisuikaleet (kiitos tästä lahjoituksesta toiselle Ullalle, Korpilahdelle) ja toisessa viinietikkaa ja toisessa väkiviinaetikkaa. Katson nyt, kumpi toimii paremmin ja vaikuttaako etikka värisävyyn, mutta ainakin ne toimivat. Väriä oli alkanut muodostua kuparin pinnalle jo ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Tarkoitukseni on raportoida projekti jossain välissä Coloria-blogin puolella (samoin kuin kokenillivärjäilyni kalkki- ja sitruunahappokokeiluineen).

Silloin, kun käsi ei riehu näppiksellä tai keri krappilankaa rullalle, piirtää kynä paperille värityskuvia, värityskuvia... Tarkoitus olisi saada pienimuotoinen verkkomarketti pystyyn vielä kuukauden sisällä, kun kuvista on ollut jonkun verran kysyntää.

Viime vuonna Firenzessä onnellisen lukukokemuksen jälkeen suunnittelin ottavani lukemisen päiväohjelmistooni takaisin, mutta kaunokirjallisuutta en ole lukenut sanaakaan reiluun vuoteen. Vielä viikko sitten ajattelin "ihan kohta" roudaavani ruotoni alapihan mummokeinuun hyvän kirjan kanssa, mutta kuka tuolla ukkosen syötävänä haluaisi istua? Tällä hetkellä ei tosin ukkosta, mutta eilisen perusteella uskallan väittää, että ukkonen vaanii nurkan takana ja hyökkää välittömästi, kun olen astunut ovesta ulos. Eikä ole hyvää kirjaakaan. Ehdotuksia otetaan vastaan. (Huomiona tähän, että olen ajatellut kallistua Harlekiinien suuntaan - en tajunnut niiden suuruutta ennenkuin muutamia vuosia sitten Prahan residenssissä, kun sain käsiini jonkun sinne jättämiä kirjoja. Suorastaan masokistisen nautinnollista luettavaa!)

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Mexican Institute Of Sound - White Stripes


[Poissa 8. Pigmenttimustetuloste, 15x14cm.]

Kaikkea muuta olen tehnyt paitsi töitä, joita olen kyllä yrittänyt tehdä. Elämä on vähän hangoitellut vastaan, mutta ehkäpä tämä vielä iloksi muuttuu. Jämsän näyttely hurahti ohi niin nopeasti, etten oikein ehtinyt edes tajuta, että näyttely oli paikalla - ainakaan en ehtinyt promota näyttelystä millään tavalla. Näyttely pystytettiinkin melko nopeasti, mutta ikinä en ole yhtä nopeasti purkanut näyttelyä: meni varmaan viisi minuuttia. Sitten, kun perille päästiin. Olimme purkumatkalle lähtiessämme hyvissä ajoin pysäkillä odottamassa Jämsään menevää bussia, mutta kun sitä ei varttitunninkaan kuluttua kuulunut, lähdimme kävelemään Matkakeskukseen (eikä bussi tullut vastaan tuolloinkaan). Perille päästyämme Matkahuollon iloinen tyttö osasi virkeällä äänellään kertoa, että edellinen bussi oli mennyt kolme minuuttia aiemmin - ja se aiempi... "Kuski varmaan unohti ajaa sitä kautta". Selityshän se tuokin. Junalla olikin mukavampi ja nopeampi mennä perille, mikäli unohtaa alkumatkalla häiriköineen *kovaa* pauhanneen radion, joka oli juuri hitusen aseman vieressä - tai ainakin särisi siihen malliin.

Viimeisen kahden viikon sisällä on tapahtunut myös seuraavat kaksi kulinaristista epäonnekasta sattumusta: kaupasta on tarttunut mukaan jäätelöpaketti, jossa on vain puolet jäätelöä (kyllä, tämä on dokumentointu ja asiasta valitetaan asiallisesti, kunhan joskus tulisi sopiva vinkupäivä) ja Memphisissä odotimme ruokaa luvattoman kauan - koska tilauksemme oli tippunut POMMIKONEEN (kuten ensin kuulin) taakse (hieman lohdutti, että saimme annokset puoleen hintaan ja terassiaidan sisällä oli varsin mukava päivä istua).

---

Paras alkupuheen pätkä ikinä:
K:ta ei tässä teoksessa ole g:ksi pehmitetty, koska se waan nenä-äänen (nasaljud) tapaisena kuuluu g:ltä, mutta tämä wiimeiksi sanottu ei suinkaan ole suomalaisen äänen merkki, mikä siitäkin huomataan, että waikka miten sitä tyrkyttäisi suomalaiselle, ääntää hän sen aina "keeksi." Se onkin jo, werraten entisiin aikoihin, suurimmaksi osaksi wieroitettu kielestämme. Miksikä nyt jo ei kokonansa? Monet ruotsalaiset kirjailiat owat jo peräti hyljänneet q-kirjaimen. Minä tein suomenkielessä g-kirjaimelle samoin.
- Suomentaja J. J. / Kuusisataa Talouden hoitannossa käytettäwä, kunnollista sekä koeteltua keinoa kaikille säädyille, eli Todellinen mukawuuden, menestyksen, terweyden, työn ja kulunkien säästämisen Neuwonantaja. G. W. Wilénin ja Kumpp. kirjapaino, Turku 1877
Hyvä, että jollain on ollut päämäärä.

torstaina, heinäkuuta 02, 2009

Peggy Lee - Golden Earrings











Turun keskiaikafestareilla päätin relata aivan täysin ja kulttuurisuorittaa oikein kunnolla. Ullan kanssa kiersimme perjantaina Luostarinmäen käsityöläisalueen ja isomman retkueen kanssa Aboa Vetuksen & Ars Novan ja sunnuntaina Turun linnan (jonka tornin neidolle pitääkin muistaa lähettää vanha mainos lapamato-laihdutuksesta). Museokiintiö on nyt tältä kesältä suoritettu. Itse festareilla tuli nautittua taas keskiajan tunnelmia oikein kunnolla. Pistin juuri muutamia kuvia Värjärikillan galleriaan, joka täydentynee tässä piakkoin muidenkin kuvilla. Itse tekemäni pronssikoru, jonka Risto kehysti hienoilla rautakiinnityksillä, ansaitsi huomiota itse pormestarilta, mikä aiheutti välittömän arvonnousun yhteiskunnassa. Mutta pettymyksekseni miestä ei revitty kahtia, vaan armo tapahtui ennen tuomiota - komiat olivat hevoset kylläkin.

Alkuviikko onkin mennyt sitten jokseenkin usvassa. Olen yrittänyt tarpoa työsuossa kiinni kaikkia projekteja, jotka ovat myöhässä sairastelun ja loman vuoksi ja tässä hommaa riittääkin sitten loppukesäksi. Eipähän tarvitse tuonne ulos aurinkoon mennä.

Arki vaanii: pakko pestä pyykkiä, muuten pitää nakuilla. Lainatakseni jonkin aikaa sitten Coloriastoon laittamaani Pesuongelma -vihkosta: Puhtaat vaatteet, — hohtavat liinavaatteet ja lumivalkoinen, häikäisevän puhdas pesu — kas siinä on suomalaisen perheen­äidin suurin toive, ja pelkkä ajatuskin antaa mielihyvän tun­teen.